Gegar

Gegar on kolumbialainen koirarotu, joka on saanut nimensä kehittäjästään Germán Garcíasta.^[1]

Gegar
Avaintiedot
Alkuperämaa	Kolumbia
Määrä	Kolumbiassa 15
Rodun syntyaika	1975
Alkuperäinen käyttö	jäniksen, kaniinin ja rottien metsästys
Nykyinen käyttö	metsästys- ja vahtikoira
Elinikä	10-15 vuotta[1]
Muita nimityksiä	Gegar Colombiano, Colombian Gegar
FCI-luokitus	ei
Ulkonäkö
Paino	uros 10-14 kg, narttu 8-12 kg
Säkäkorkeus	uros 38-43 cm, narttu 35,5-40,5 cm
Väritys	punainen ja brindle; valkoisin merkein tai ilman
Infobox OK

Ulkomuoto

Gegar muistuttaa erehdyttävän paljon basenjia. Se on pienikokoinen^[1], korkeuttaan pidempi^lähde?, pystykorvainen^[1], tiivisrunkoinen^[1] ja voimakas maatiaismainen^lähde? koira. Se on rungoltaan kevyt, mutta vankkarakenteinen.^lähde? Pää on kolmionmuotoinen^lähde?, kuono lyhyt, kiilanmuotoinen ja terävä^[2]. Silmät ovat mantelinmuotoiset^lähde? ja korvat suuret^[2]. Niska on kohtuullisen pitkä ja runko pitkä. Suorien raajojen takakulmaukset ovat niukat.^lähde? Lyhyt häntä^[1] on joko selän päälle kiertyvä tai sirpin muotoinen^[2]. Karvapeite on lyhyt, sileä ja pehmeä.^[2] Väritys on erään lähteen mukaan brindle tai punainen, joko yksivärinen tai valkoisin merkein (valkoisilla alueilla voi olla päävärin sävyinen "ticking"-pilkutus).^[1] Toisen mukaan puhdasrotuinen rodun edustaja ei ole koskaan yksivärinen, vaan valko-kirjava.^[2] Urosten säkäkorkeus on 38-43 cm ja paino 10-14 kg; nartuilla vastaavat mitat ovat 35,5-40,5 cm ja 8-12 kg.^[1]

Luonne ja käyttäytyminen

Rotu on älykäs, eloisa, ketterä, siistikäytöksinen, uskollinen ja helppo kouluttaa. Se on omistajaansa kohtaan lempeä, mutta suhtautuu vieraisiin epäluuloisesti. Oikein sosiaalistettuna se tulee erittäin hyvin toimeen lasten, muiden koirien ja muiden eläinten kanssa. Sillä on erinomainen hajuaisti ja voimakas metsästysvietti. Se vaatii paljon liikuntaa ja aktiviteetteja.^[1]

Alkuperä

Gegar Kolumbian maaseudulla.

Vuonna 1975 Germán García aloitti jalostuksen nykyisin sukupuuttoon kuolleen alkukantaisen kolumbialaisen rodun nimeltä gozque^[2], basenjin ja kaanaankoiran avulla^[1]. Tarkoituksena oli luoda oma kansallinen koirarotu, koska muillakin latina-Amerikan valtioilla oli sellainen.^[1][3] Paikallisen gozquen, joka tunnettiin myös nimillä montañero ("vuoristolainen") ja criollo ("kreoli"), uskottiin olleen alun perin ibizanpodencon ja basenjin välisen risteytyksen tulos.^[3]

Ensimmäiset jalostusyksilöt kerättiin alun perin Atlantin rannikolta ja Magdalena-joen rannoilta, joissain määrin myös guajirojen ja kogien asuinalueilta. Jalostus aloitettiin seitsemän gozque -nartun ja neljän -uroksen avulla, jotka löydettiin Cartagenan, Turbacon ja Juan de Acostan alueilta. Näiden koirien merkittävä jälkeläinen oli Yubara de Gegar. Vuoden 1980 tienoilla jalostukseen otettiin mukaan basenji ja kaanaankoira, ja näiden risteytysten jälkeen tärkeimpiä yksilöitä olivat mm. Irugwa, Kalamarí, Laika, Niña de Cartagena ja Shima.^[3]

Hieman ennen kuolemaansa vuonna 2006 García pyysi tytärtään Mónicaa jatkamaan rodun jalostusta. Tämä ei kuitenkaan onnistunut tavoittamaan jäljellä olleita yksilöitä eikä ollut riittävän innostunut asiasta, joten projekti jäi siihen. Arvioiden mukaan Kolumbiassa olisi jäljellä enää 15 yksilöä, levinneinä eri puolille maata ja kaiken lisäksi liian läheistä sukua toisilleen.^[4]