Gene Hackman

Eugene Allen ”Gene” Hackman^[1] (s. 30. tammikuuta 1930 San Bernardino, Kalifornia, Yhdysvallat – n. 18. helmikuuta 2025 Santa Fe^[2], New Mexico, Yhdysvallat^[3]) oli yhdysvaltalainen Oscar-palkittu näyttelijä sekä kirjailija.

Gene Hackman
Gene Hackman vuonna 2008.
Henkilötiedot
Koko nimi	Eugene Allen Hackman
Syntynyt	30. tammikuuta 1930 San Bernardino, Kalifornia, Yhdysvallat
Kuollut	n. 18. helmikuuta 2025 (95 vuotta) Santa Fe, New Mexico, Yhdysvallat
Ammatti	näyttelijä, kirjailija
Puoliso	Faye Maltese (1956–1986) Betsy Arakawa (1991–2025)
Näyttelijä
Aktiivisena	1959–2004
Palkinnot
Oscar (1972, 1993) Bafta (1973, 1993) Golden Globe (1972, 1993, 2002, 2003)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Nuoruus

Hackman muutti 16-vuotiaana pois kotoa ja liittyi merijalkaväkeen viideksi vuodeksi. Armeijan jälkeen Hackman opiskeli ensin journalismia ja televisiotuottamista Illinoisin yliopistossa ja sen jälkeen näyttelemistä Pasadena Playhousessa Kaliforniassa. Hän näytteli kesäteatterissa sekä off-Broadwaylla New Yorkissa. Hänen ensimmäinen elokuvaroolinsa oli pieni rooli poliisina elokuvassa Mad Dog Coll (1961).^[4]

Elokuvaura

Hackman sai ensimmäisen Broadway-roolinsa vuoden 1964 näytelmässä Any Wednesday. Se herätti Hollywoodin kiinnostuksen, ja Hackman otettiin vuoden 1964 elokuvaan Lilith, jonka pääosassa oli Warren Beatty. Kolme vuotta myöhemmin Hackman näytteli Beattyn kanssa Arthur Pennin elokuvassa Bonnie ja Clyde (1967), josta hän sai parhaan miessivuosan Oscar-ehdokkuuden. Toisen sivuosapalkintoehdokkuutensa Hackman sai elokuvasta I Never Sang for My Father (1970).^[4]

Hackman vuonna 1972.

Hackman näytteli etsivää William Friedkinin toimintadraamassa Kovaotteiset miehet (1971), josta hän sai parhaan miespääosan Oscar-palkinnon. Hackman oli 1970-luvulla pääosassa myös elokuvissa S/S Poseidonin seikkailu (1972), Keskustelu (1974) ja Yön siirrot (1975), ja lisäksi hän esiintyi pienessä osassa Lex Luthorina elokuvassa Teräsmies (1978).^[4]

Hackmanin menestyneimpiä elokuvia 1980-luvulta ovat Punaiset (1981), Viimeinen heitto (1986), Ei pakotietä (1987) ja Mississippi palaa (1988), josta hän sai parhaan miesnäyttelijän Oscar-ehdokkuuden.^[4] Hackman oli noussut 1980-luvun loppuun mennessä hyvin arvostetuksi näyttelijäksi, ja hän esiintyi lukuisissa pää- ja sivurooleissa jopa kahdeksan elokuvan vuosivauhdilla.^[5]

Ensimmäisen sivuosa-Oscarinsa Hackman voitti Clint Eastwoodin westernistä Armoton (1992). Hackmanin uran loppupuolen elokuvia ovat esimerkiksi Get Shorty – hyvä pätkä (1995), Valtion vihollinen (1998), Royal Tenenbaums (2001), Valamiehet (2003) ja Villi valtataistelu (2004).^[4]

Kesällä 2004 Hackman ilmoitti Larry Kingin haastattelussa, että hänellä ei ole ainuttakaan projektia käynnissä, ja että hänen näyttelijänuransa on mahdollisesti ohi. Kesällä 2008 Hackman kertoi lopettaneensa näyttelemisen.^[6]

Kirjailijanura

Hackman on kirjoittanut useita romaaneja meriarkeologi Daniel Lenihanin kanssa. Hänen ensimmäinen kokonaan oma romaaninsa Payback at Morning Peak julkaistiin vuonna 2011.^[7]

Yksityiselämä

Hackman oli kahdesti naimisissa. Hänellä oli kolme lasta ensimmäisestä avioliitostaan Faye Maltesen kanssa 1956–1986. Toisen vaimonsa Betsy Arakawan kanssa Hackman oli naimisissa vuodesta 1991 alkaen pariskunnan kuolemaan helmikuussa 2025 saakka.^[8]

Kuolema

Hackman ja hänen vaimonsa Betsy Arakawa löydettiin kuolleina kodistaan New Mexicon ​​Santa Fessä iltapäivällä 26. helmikuuta 2025. Talosta löytyi kuolleena myös yksi pariskunnan koirista.^[9]

Arakawa kuoli hiirten levittämän hantaviruksen aiheuttamaan keuhkosairauteen^[10]. Hackman kuoli viikko vaimonsa jälkeen useiden sairauksien yhdistelmään^[11]. Hänen kuolinsyynsä oli verenpainetauti ja ateroskleroottinen sydän- ja verisuonitauti, ja pitkälle edennyt Alzheimerin tauti oli merkittävä osatekijä^[12].

Hackmanin kuolinpäivä oli todennäköisimmin 18. helmikuuta^{[2][13][12][14]}.

Palkinnot ja ehdokkuudet

Pääartikkeli: Luettelo Gene Hackmanin saamista palkinnoista ja ehdokkuuksista

Hackmanille on myönnetty parhaan miespääosan Oscar-palkinto elokuvasta Kovaotteiset miehet (1971) ja parhaan miessivuosan Oscar-palkinto elokuvasta Armoton (1992). Lisäksi hänelle on myönnetty kolme Golden Globe -palkintoa – kahden edellämainitun roolityön lisäksi pääosasta elokuvassa Royal Tenenbaums (2001).^[7]

Valikoitu filmografia

Pääartikkeli: Gene Hackmanin filmografia

• Bonnie ja Clyde (1967)
• I Never Sang for My Father (1970)
• Kovaotteiset miehet (1971)
• Keskustelu (1974)
• Tulen alla (1983)
• Kahdesti elämässä (1985)
• Ei pakotietä (1987)
• Mississippi palaa (1988)
• Armoton (1992)
• Valtion vihollinen (1998)
• Royal Tenenbaums (2001)