Gerald Scarfe

Gerald Scarfe (s. 1. kesäkuuta 1936^[1], St John’s Wood, Lontoo, Englanti^[2]) on pilapiirtäjä, kuvittaja ja lavastaja. Seitsemättä vuosikymmentä kestäneellä urallaan hän on työskennellyt teatterin, oopperan, television ja elokuvan parissa. Hänet tunnetaan mm. piirroksista, joita hän teki elokuviin Pink Floyd - The Wall ja Herkules^[2] sekä tv-sarjaan Kyllä, herra ministeri^[3].

Scarfen isä oli pankkiiri ja äiti opettaja^[2]. Astman takia poika oli usein poissa koulusta^[2] ja hän joutui viettämään pitkiä aikoja sairaalassa, jossa ei ollut mitään muuta tekemistä kuin piirtäminen ja lukeminen.^[4] Loppujen lopuksi hänen muodollinen koulutuksensa jäi vaillinaiseksi.^[2] Hänen isänsä yritti hankkia hänelle töitä pankista, mutta koulutuksen puute osoittautui esteeksi^[5]. Hän päätyi työskentelemään setänsä mainostoimistossa^[5][6]. Setä lähetti hänet St. Martinin taidekouluun, josta tulikin paras kokemus Scarfen koulu-uralla^[6] Hän kävi taidekoulussa iltaisin ja opiskeli ihmisen anatomiaa lääketieteen oppikirjoista^[5]. Mainostoimistossa vietetyn jakson jälkeen hänestä tuli freelance-taiteilija^[1]. Scarfe ja hänen opiskelukaverinsa Ralph Steadman kehittivät läheisen ystävyyden ja yhtenevän piirrostyylin, mutta heidän tiensä erosivat riitaisasti.^[5]

1950-luvun lopulta lähtien Scarfe lähetteli piirustuksia sanomalehtiin ja hänen työnsä otettiin vastaan mm. Daily Sketchissä, Evening Standardissa, Daily Mirrorissa, ja vuonna 1960 myös arvostetussa Punchissa. ^[7][2][6] Hiljattain perustettu Private Eye -lehti julkaisi Scarfen Profumo-skandaalia kommentoivan pilapiirroksen, joka teki Scarfesta sensaation, koska valtionpäämiehiä ei oltu kuvattu alastomina sitten vuoden 1790.^[6] Scarfe oli saanut vaikutteita Ronald Searlelta^[5], mutta Private Eyen perustajat Peter Cook, Richard Ingrams ja Willie Rushton rohkaisivat häntä, ja ennen pitkää hän kehitti oman lennokkaan ja häijyn tyylinsä^[2]. Hänestä tuli alansa tähti, ja kun hänestä kertova henkilöjuttu julkaistiin vuonna 1965, muut lehdet alkoivat kilpailla hänestä^[2][6].

Tarjouskilpailun voitti Daily Mail, joka tarjosi Scarfelle 6 000 puntaa vuodessa, E-tyypin Jaguarin ja ilmaiset bensat kaupan päälle^[2][5][6]. Daily Mailin tiivistahtinen ja säännelty työ ei kuitenkaan sopinut Scarfelle, minkä vuoksi päätoimittaja lähetti hänet erikoistehtäviin ulkomaille, kuten rintamapiirtäjäksi Vietnamiin^[5]. Lehden levikki oli kääntynyt laskuun, jossa Scarfellakin oli osuutensa, ja vuoden kuluttua hän jätti työpaikan.^[5][6]

Scarfe työskenteli The Sunday Timesille ja New Statesmanille vuodesta 1967. ^[2][5] Työ New Statesmanilla päättyi, kun Konrad Adenauerin muotokuvasta löytyi piirteitä, jotka muistuttivat miehen sukuelimiä.^[5] The Sunday Times lähetti Scarfen ulkomaille piirtämään muun muassa Kuuden päivän sotaa, Pohjois-Irlannin konfliktia ja Cannesin elokuvajuhlia sekä julkisuuden henkilöiden muotokuvia.^[6] The Sunday Timesissä Scarfe onnistui pysyttelemään vielä senkin jälkeen, kun lehden osti Rupert Murdoch, joka näki Ronald Reaganin muotokuvan ja päätteli piirtäjän olevan sosialisti.^[5]

Kuusikymmenluvun lopulla Scarfe siirtyi pois pilapiirroksista^[5]. Niiden sijaan hän alkoi rakentaa jättiläiskokoisia nukkehahmoja^[5]. Vuonna 1969 hän alkoi tehdä myös animaatioita ja ohjaustöitä British Broadcasting Corporationille.^[1] Pink Floyd -yhtyeen Roger Waters ja Nick Mason näkivät televisiosta Scarfen tekemän dokumenttifilmin^[2]. Siitä vaikuttuneina he päättivät ryhtyä yhteistyöhön, josta syntyivät ensin kuvitukset albumille Wish You Were Here, ja sitten The Wall -albumin, samannimisen elokuvan ja konserttikiertueen kuvasto: uhkaavat auktoriteettihahmot, marssivat vasarat ja kaasunaamareihin pukeutuneet lapset. ^[2]

Vuoden 1997 Herkules-elokuvan tuotannossa Scarfea kohdeltiin kuin supertähteä, mutta hän hävisi käymänsä "sodan söpöyttä vastaan” Disneyn animaattorijoukkojen ylivoimalle.^[2]

Vuonna 2008 hänet nimitettiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan komentajaksi.^[2]

Lentoliskot Cuspicephalus scarfi sai nimensä hänen mukaansa^[8], koska sen löytänyt geologi ajatteli otuksen muistuttavan Scarfen tekemää karikatyyriä Margaret Thatcherista.^[2]

Vuodesta 2017 Scarfe on piirtänyt The Evening Standard -lehteen.^[2]

Perhe

Hänen vaimonsa on näyttelijä Jane Asher. He tapasivat vuonna 1971 ja avioituivat 1981. Heillä on kolme lasta.^[2]

Elokuvia

• 1968 I Think I See Violence All Around Me. dokumentti, yhdessä John Irvinin kanssa^[6]

• 1971: Hogarth (BBC TV Omnibus-sarja)^[5] (Aiheena William Hogarth^[6])
• 1973: A Long Drawn-out Trip^[5]