Lokakuun 7. päivän hyökkäys Israeliin
Hamasin johtamien palestiinalaisryhmien 7. lokakuuta 2023 aloittama hyökkäys Etelä-Israeliin From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Lokakuun 7. päivän hyökkäys Israeliin (palestiinalaisryhmien mukaan operaatio al-Aqsan tulva tai al-Aqsan myrsky, arab. عملية طوفان الأقصى) oli islamistisen Hamasin ja muiden palestiinalaisryhmien 7.–10. lokakuuta 2023 Israeliin tekemä yllätyshyökkäys. Hamasin johtamat palestiinalaisryhmät murtautuivat hyökkäyksessä Gazan kaistan raja-aidan läpi eteläiseen Israeliin, hyökkäsivät sotilastukikohtiin ja tappoivat siviilejä.
.svg)
Palestiinalaisryhmät surmasivat hyökkäyksessä 1 139 ihmistä, joista 764 oli siviilejä ja 373 israelilaisiin turvallisuusjoukkoihin kuuluvia henkilöitä. Lisäksi Hamas otti noin 250 panttivankia. Hyökkäys oli Israelin itsenäisyysajan verisin.
Gazan sodan aloittanut hyökkäys tuomittiin laajasti terroristisena. Vuorokauden sisällä hyökkäyksestä Israel julisti sotatilan.
Hamasin mukaan isku oli ”välttämätön askel ja normaali vastaus kaikkiin Israelin juonitteluihin Palestiinan kansaa vastaan.[1]
Remove ads
Hyökkääjät
Hamas on palestiinalainen islamistinen poliittinen puolue ja aseellinen järjestö, jonka muun muassa Yhdysvallat ja Euroopan unioni luokittelevat terroristijärjestöksi. Hamas on hallinnoinut Gazan kaistaa vuodesta 2007. Järjestön aseellinen siipi on nimeltään Qassamin prikaatit.[2]
Hamasin aseellisen siiven johtamaan lokakuun 7. päivän hyökkäykseen liittyi mukaan viisi aseistautunutta palestiinalaisryhmää: Ali Abu Mustafan prikaatit, Al-Aqsan marttyyrien prikaatit, Omar al-Qasimin joukot, Palestiinan islamilainen jihad (PIJ) ja Mujahideen-prikaatit.[3][4] BBC:n mukaan ryhmät olivat harjoitelleet yhdessä hyökkäystä varten ainakin vuodesta 2020.[4]
Al Jazeeran haastattelussa Hamasin johtohahmo Saleh al-Arouri sanoi, että 7. lokakuuta tehtyyn hyökkäykseen osallistui ”noin 1 200 taistelijaa”.[5]
The New York Timesin mukaan israelilaisviranomaiset arvioivat, että huomattava osa Hamasin käyttämistä aseista oli peräisin Israelin armeijalta. Kyse on ollut sekä räjähtämättömien sotatarvikkeiden hyödyntämisestä että armeijalta varastetuista varusteista.[6]
Remove ads
Tapahtumat
Hyökkäyspäivä oli juutalainen lepopäivä ja Simhat Tora -juhla. Sitä edeltävänä päivänä oli tullut täyteen 50 vuotta jom kippur -sodan alkamisesta.[7][8] Operaationimi al-Aqsan tulva viittaa Jerusalemissa sijaitsevaan Al-Aqsan moskeijaan, joka on islamin kolmanneksi pyhin paikka.[9]
Hyökkäyksen alku
.jpg)
Hyökkäys alkoi noin kello 6.30 aamulla.[10] Hamasin johtamat palestiinalaisryhmät ampuivat tuhansia ohjuksia Etelä-Israeliin. Hamas kertoi ampuneensa 5 000 rakettia. Israelin mukaan raketteja ammuttiin 2 500 kappaletta. Ilmahälytyssireenit soivat muun muassa Tel Avivissa, Jerusalemissa ja Beersebassa.[9]
Tulitus toimi peitteenä palestiinalaisten etenemiselle. Hamasin aseellisen siiven taistelijat suuntasivat kymmeniin pisteisiin Gazan kaistaa ja Israelia erottavan 59 kilometrin pituisen raja-aidan varrella. Israelin asevoimat ilmoitti kello 7.40, että palestiinalaiset asemiehet olivat ylittäneet Israelin rajan.[10] Vartiotorneja neutralisoitiin räjähteillä aseistetuilla miehittämättömillä ilma-aluksilla. Raja-aitoihin räjäytettiin kymmeniä aukkoja, joista moottoripyörillä ja lava-autoilla liikkuvat hyökkääjät tunkeutuivat nopeasti Israelin alueelle. Palestiinalaisryhmät käyttivät myös moottoriveneitä päästäkseen Israeliin meriteitse ja moottoroituja varjoliitimiä tunkeutuakseen maahan ilmateitse. Useissa paikoissa rajan varrella puhkesi yhteenottoja.[9]
Kello 6.30–8.30 Hamas otti kohteekseen useita Israelin sotilastukikohtia. Iskut etenivät pohjoisesta etelään Gazan kaistan ja Israelin rajalla. Hamas iski sotilastukikohtiin Erezissä, Zikimissä, Nahal Ozissä, Sufassa, Re'imissä sekä kahteen tukikohtaan Be'erin ja Kerem Shalomin lähellä. Tukikohtiin hyökättiin kranaateilla, raketinheittimillä ja automaattiaseilla. Nahal Ozissa tapettiin ainakin viisikymmentä sotilasta. Myös Israelin armeijan Gazan divisioonan päämaja Re'imissä vallattiin. Israelin joukot saivat sen takaisin haltuunsa vasta päivän lopulla.[9]
Palestiinalaisryhmät hyökkäsivät myös lukuisiin Gazan kaistan rajalla sijaitseviin kibbutseihin. Kibbutseista hyökkäyksen kohteeksi joutuivat Yahini, Be'eri, Nirim, Nir Oz, Nir Yitzhak, Netiv HaAsara ja Kfar Aza. Be'erin kibbutsin hyökkäys oli yksi eniten siviiliuhreja vaatineista yksittäisistä iskuista. Kibbutsilla tapettiin yhteensä 101 siviiliä.[9]
Supernova-musiikkifestivaalin joukkomurha
- Pääartikkeli: Re'imin musiikkifestivaalin joukkomurha
Lokakuun 7. päivän hyökkäyksen eniten uhreja vaatinut joukkomurha tapahtui elektronisen musiikin Supernova Sukkot Gathering -musiikkifestivaaleilla.
Noin puoli tuntia hyökkäyksen alkamisen jälkeen palestiinalaisryhmät iskivät Supernova-festivaalille, johon osallistui 3 000 ihmistä.[11][12][13] Festivaalialue sijaitsi maaseudulla lähellä Re’imin kibbutsia Gazan kaistan tuntumassa.[11][14]
Festivaalialueella ja sen läheisyydessä tapettiin liki 400 ihmistä, yli neljännes koko päivän kuolonuhrien määrästä. Festivaaliin osallistuneiden lisäksi kuolleiden joukossa on israelilaisia sotilaita. Palestiinalaistaistelijat ottivat festivaalilta lisäksi kymmeniä panttivankeja.[9]
Israelin turvallisuusviranomaisten mukaan Hamasilla ei todennäköisesti ei ollut etukäteistietoa festivaalista, vaan festivaali joutui iskun kohteeksi spontaanisti.[15] Myöhemmin kävi ilmi, että Israelin joukot ampuivat Apache-helikoptereilla Gazaan pakenevia autoja ja ottivat käyttöön Hannibal-direktiivin, jolla pyritään estämään panttivankien ottaminen jopa omien siviilien tappamisen uhalla.[16]
Israelin vastahyökkäys
Israelin armeijan komentajat antoivat päivän ensimmäiset sijoitusohjeet kello 7.43, yli tunti rakettihyökkäyksen alkamisen jälkeen.[17] Israelin armeija totesi kello kymmeneltä, että aseistautuneet palestiinalaiset olivat tunkeutuneet ainakin kolmeen sotilaskohteeseen.[9] Samoihin aikoihin Israelin ilmavoimat aloitti ilmaiskut Gazaan. Kello 11.34 pääministeri Benjamin Netanjahu antoi ensimmäisen lausuntonsa, jossa hän julisti Israelin olevan sodassa. Iltapäivällä Israelin armeija kutsui 360 000 reserviläistä vahvistamaan 170 000 sotilaan armeijaansa.[9]
Israelin turvallisuusjoukot ottivat iltapäivällä takaisin haltuunsa yli 20 aluetta Etelä-Israelissa. Armeija pyrki erityisesti saamaan Re'imin sotilastukikohdan ja Sderotin poliisiaseman takaisin hallintaansa. Myöhään iltapäivällä ja illalla Hamas ampui lisää raketteja muun muassa Tel Aviviin, Askaloniin ja Sderotiin. Taistelut Be'erin kibbutsissa jatkuivat pitkään. Kibbutsi saatiin takaisin haltuun 17 tuntia hyökkäyksen alkamisen jälkeen.[9]
Lokakuun 7. päivän yötä kohden hyökkääjien etsinnät jatkuivat yhä. Israelin armeija ilmoitti vasta lokakuun 10. päivänä saaneensa takaisin kaikki palestiinalaisryhmien valtaamat alueet hallintaansa.[9]
Vuorokauden sisällä 7. päivän hyökkäyksestä Israel julisti sotatilan[18] ja jatkoi laajaa Gazan kaistalle kohdistuvaa pommituskampanjaa[19]. Lokakuun 27. päivänä Israel aloitti myös maahyökkäyksen.[20][21] Sota jatkuu yhä vuonna 2025. Israelin sotatoimet ovat johtaneet humanitaariseen kriisiin ja nälänhätään Gazan kaistalla. Sotatoimet olivat tammikuussa 2025 vaatineet Gazan terveysministeriön mukaan yli 45 000 uhria. Israelia on syytetty kansanmurhasta YK:n alaisessa kansainvälisessä tuomioistuimessa ja ihmisoikeusjärjestöjen toimesta.
- Katso myös: Gazan sota 2023–
Remove ads
Kuolonuhrit ja panttivangit
.jpg)
Israelin viranomaiset ilmoittivat 14. lokakuuta, että Israeliin hyökänneet palestiinalaiset olivat tappaneet alustavasti yli 1 400 ihmistä. Marraskuun 10. päivänä ulkoministeriö julkaisi päivitetyn arvion, jonka mukaan ”kylmäverisesti murhattujen” määrä oli noin 1 200 ihmistä. Joulukuussa 2023 Israel julkaisi edelleen uusia tietoja uhreista, joita oli yhteensä 1 139. Heistä 695 oli israelilaista siviileitä ja 373 israelilaisten turvallisuusjoukkojen jäseniä. Lisäksi hyökkäyksessä kuoli yhteensä 71 ulkomaiden kansalaista.[22]
Muun muassa Yhdysvallat, Ranska, Britannia, Ukraina, Nepal ja Thaimaa ovat vahvistaneet maiden kansalaisten saaneen surmansa hyökkäyksessä.[23][24] On epäselvää, kuinka monta palestiinalaistaistelijaa kuoli hyökkäyksen aikana Israelin maaperällä.[22]
Hamas otti lisäksi noin 250 panttivankia, jotka vetäytyvät taistelijat veivät mukanaan Gazan kaistalle. Marraskuussa 2023 heistä noin sata vapautettiin seitsemän päivän aselevon aikana vastineeksi satojen palestiinalaisvankien vapauttamisesta Israelin vankiloista. Syyskuuhun 2024 mennessä yhteensä 97 lokakuussa panttivangiksi otettua henkilöä oli yhä kateissa. Israelin virallisten lukujen mukaan Gazan kaistalla yhä pidettäviä panttivankeja on yhteensä 101, mutta maa laskee mukaan neljä vuosina 2014 ja 2015 otettua panttivankia, joiden uskotaan kuolleen.[25]
Syytteet sotarikoksista
Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Hamasin johtamat aseelliset ryhmät syyllistyivät hyökkäyksen aikana lukuisiin sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan siviilejä vastaan. Palestiinalaistaistelijat syyllistyivät joukkomurhiin, panttivankien ottamiseen ja muihin sotarikoksiin sekä murhiin ja laittomaan vangitsemiseen. Hamas on torjunut syytökset.[26][27]
Kansainväliset elimet, kuten Haagin kansainvälinen rikostuomioistuin ja YK:n alainen kansainvälinen tuomioistuin, ovat sittemmin aloittaneet tutkinnat Israelin ja Hamasin edustajien mahdollisista kansainvälisen oikeuden rikkomuksista, joista osa liittyy lokakuun 7. päivän hyökkäyksen tapahtumiin.[28]
Seksuaalinen väkivalta
.jpg)
Muun muassa YK on raportoinut, että Hamasin taistelijat todennäköisesti syyllistyivät lokakuun 7. päivän iskuissa seksuaaliseen väkivaltaan.[29] Seksuaalisen väkivallan mittakaavasta ja järjestelmällisyydestä on erimielisyyttä. Israelilaisten silminnäkijöiden mukaan Hamasin taistelijat raiskasivat ja silpoivat naisia. Hamas on kieltänyt väitteet. Niiden vahvistamista on vaikeuttanut israelilaisviranomaisten mukaan henkiin jääneiden uhrien vähäinen määrä ja se, että tavanomaista rikospaikkatutkintaa ei saatu tehtyä taisteluiden takia.[30]
Al-Jazeeran selvityksessä seksuaalisen väkivallan väitetty systemaattisuus kyseenalaistettiin.[31] Israelilaiset pelastustyöntekijät ovat vetäneet joitakin antamiaan lausuntoja seksuaalisesta väkivallasta takaisin.[32] Useita kansainvälisessä mediassa levinneitä silminnäkijälausuntoja antoivat puolisotilaallisen ortodoksijuutalaisen Zaka-vapaaehtoisjärjestön työntekijät. Zakan antamien tietojen luotettavuus on kyseenalaistettu.[33][34][35]
Remove ads
Reaktioita ja arvioita Israelissa ja palestiinalaisten keskuudessa
Israel
Israelin armeijan vastausta hyökkäykseen on kritisoitu huonosti koordinoiduksi ja hitaaksi. The New York Timesin raportin mukaan Israelin puolustusvoimilla ei ollut lainkaan suunnitelmaa Israelin maaperällä tapahtuvan laajamittaisen Hamasin hyökkäyksen varalta.[17]
Israelin tiedustelu on saanut kritiikkiä epäonnistumisestaan hyökkäyksen ennakoimisessa. Egypti sanoi varoittaneensa Israelia jo päiviä ennen hyökkäystä tilanteen eskaloitumisesta.[36] Israel kiisti saaneensa tällaista varoitusta, mutta Yhdysvaltain edustajainhuoneen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja vahvisti Israelin saaneen varoituksen Egyptiltä kolme päivää ennen hyökkäystä.[37]
Israelin vanhin päivälehti Haaretz kirjoitti pääkirjoituksessaan 8. lokakuuta, että maan pääministeri Benjamin Netanjahu on vastuussa iskusta. Samalla se syytti Netanjahua palestiinalaisten olemassaolon ja oikeuksien täydellisestä sivuuttamisesta.[38]
Ennen sotaa Israelissa oli nähty maan historian suurimpia mielenosoituksia, jolla protestoitiin Netanjahun hallituksen ajamaa oikeusjärjestelmäuudistusta. Sodanjulistuksen jälkeen Kaplan Force -ryhmä keskeytti mielenosoituksensa ja siirtyi tukemaan Israelin asevoimia.[39] Gazan sodan aikana Israelissa on osoitettu mieltä Netanjahua vastaan ja panttivankien vapauttamisen puolesta.[40]
Palestiinalaiset
Palestiinalaishallinnon presidentti Mahmud Abbas korosti välittömästi hyökkäyksen jälkeen palestiinalaisten oikeutta puolustautua "Israelin rikoksia ja loukkauksia vastaan al-Aqsan moskeijan alueella ja palestiinalaisalueilla”.[41] Muutamia päiviä myöhemmin Abbas tuomitsi siviileihin kohdistuvan väkivallan molemmin puolin.[42]
Tammikuussa 2024 ensimmäisessä julkisessa raportissaan lokakuun 7. päivän jälkeen Hamas sanoi, että hyökkäys oli ”välttämätön askel ja normaali vastaus" Israelin toimiin palestiinalaisia vastaan. Raportin mukaan Hamas otti kohteekseen israelilaisia sotilaallisia kohteita ja pyrki ottamaan kiinni sotilaita, joiden avulla Israelin viranomaisia voitaisiin painostaa vapauttamaan Israelin vankiloissa olevia palestiinalaisia. Hamas myönsi raportissaan, että hyökkäyksen aikana saattoi tapahtua joitakin virheitä, jotka johtuivat ”Israelin turvallisuus- ja sotilasjärjestelmän nopeasta romahtamisesta ja Gazan lähialueilla aiheutuneesta kaaoksesta”.[43]
Helmikuussa 2025 Hamasin ulkosuhteista vastaava johtaja Mousa Abu Marzouk sanoi New York Timesin haastattelussa, ettei olisi tukenut lokakuun 7. päivän hykkäystä, jos olisi tiennyt siitä seuraavista tuhoista Gazan kaistalla. Abu Marzoukin mukaan hänelle ei kerrottu hyökkäyksen tarkoista suunnitelmista, mutta että hän ja Hamasin muu poliittinen johto kannatti yleistä strategiaa hyökätä Israeliin. Haastattelun julkaisemisen jälkeen antamassaan lausunnossa Hamas sanoi, että kommentit olivat virheellisiä ja irrotettu asiayhteydestään.[44]
Remove ads
Kansainväliset reaktiot
Välittömästi lokakuun 7. päivän hyökkäyksen jälkeen yli 40 valtiota tuomitsi Hamasin ja sen taktiikat terroristisina.[45] Erityisesti Yhdysvallat ja sen liittolaiset lännessä, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Aasiassa ovat tuominneet hyökkäyksen terroristiseksi teoksi ja korostaneet Israelin vastahyökkäyksen oikeutusta.[46]
Suomi
Ulkoministeriö suositteli välttämään tarpeetonta matkustamista Israeliin ja kaikkea matkustamista joillekin alueille sekä ilmoitti päivittävänsä virallisen matkustustiedotteen pian.[47] Ulkoministeri Elina Valtonen, presidentti Sauli Niinistö ja monet muut tuomitsivat Hamasin johtaman hyökkäyksen.[48][49][50] Suomen ulkopoliittisen johdon mukaan Israelilla on oikeus puolustaa itseään sotalakien sallimissa rajoissa.[51]
Muu maailma
Eurooppa ja Yhdysvallat
Pohjois-Amerikan ja Euroopan maat antoivat valtaosin julkilausumia, joissa tuettiin voimakkaasti Israelia ja sen oikeutta puolustautua.[45]
Yhdysvaltain presidentti Joe Biden lupasi Israelille kaiken mahdollisen avun ja korosti, että Israelilla on "oikeus puolustaa itseään".[52]
Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen tuomitsi Hamasin toimet ja kutsui niitä "terrorismiksi sen halveksittavimmassa muodossa". Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeana edustajana toimiva Josep Borrell ilmoitti siviilien ottamisen panttivangeiksi olevan "kaikkien lakien räikeä rikkomus" ja tekevänsä kaikkensa edistääkseen heidän vapauttamistaan.[53]
Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan kehotti kaikkia osapuolia "maltillisuuteen".[54]
Lähi-itä
Iran, Qatar, Syyria, Kuwait, Jemen ja Afganistan syyttivät eskalaatiosta Israelia ja korostivat palestiinalaisten taistelun oikeutusta.[46][45]
Iranin hengellisen johtajan Ali Khamenein neuvonantaja onnitteli palestiinalaistaistelijoita.[55] Presidentti Ebrahim Raisi puolestaan sanoi Iranin kannattavan palestiinalaisten oikeutta itsepuolustukseen, kutsui Israelia vaaraksi koko alueelle ja totesi, että ”Israelin sionistihallinto ja sen tukijat ovat vastuussa alueen valtioiden turvallisuuden vaarantamisesta”.[56] Iran uhkasi Israelia "kauaskantoisilla seurauksilla", mikäli maa ei lopeta taisteluita.[57][58]
Afrikka
Afrikan unionin komission johtaja Moussa Faki kommentoi, että Israelin ja Palestiinan välisen jatkuvan jännitteen pääsyy on palestiinalaisten perusoikeuksien kieltäminen. Faki vetosi osapuolia lopettamaan sotilastoimet ja palaamaan neuvottelupöytään ehdoitta.[54]
Useat Afrikan maat, muun muassa Etelä-Afrikka ja Algeria, painottivat välittömänä reaktiona hyökkäykseen Israelin vastuuta. Yhdysvaltojen ja Israelin kanssa läheisemmät valtiot, muun muassa Ghana, Kenia ja Kongon demokraattinen tasavalta, ilmaisivat tukea Israelin vastahyökkäykselle.[46] Suurin osa Saharan eteläpuolisista Afrikan maista ei antanut välittömästi hyökkäyksen jälkeen minkäänlaista julkista lausuntoa.[45]
Aasia
Useimmat Aasian maat tuomitsivat väkivallan yleisesti. Kiina antoi lausunnon, jonka mukaan konflikti voidaan ratkaista toteuttamalla kahden valtion malli ja perustamalla itsenäinen Palestiinan valtio.[54] Myöhemmin Kiina muutti lausuntoaan siten, että se tuomitsi nimenomaisesti israelilaisten siviilien tappamisen ja sieppaamisen.[45]
Intia, Georgia, Japani, Singapore, Nepal, Etelä-Korea, Taiwan ja Thaimaa erottuvat muista Aasian maista ilmaisemalla tukensa nimenomaisesti Israelille. Pohjois-Korea tuomitsi Israelin hyökkäyksen.[45]
Muut tahot
YK:n turvallisuusneuvosto ei päässyt yksimielisyyteen Hamasin tekemän hyökkäyksen tuomitsemisesta, koska osa turvallisuusneuvoston jäsenvaltioista vastusti sitä.[59] Kaksi kuukautta myöhemmin YK:n alainen UN Women -järjestö tuomitsi hyökkäyksen terrori-iskuna sekä siihen liittyneet raiskaukset.[60]
Remove ads
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads