Ioppe
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Ioppe, usein Joppe (m.kreik. Ἰόππη, Ioppē,[1] myös Ἰόπη, Iopē;[2] lat. Ioppa, Joppa; hepr. יפו, Jafo), oli antiikin aikainen kaupunki Palestinassa nykyisen Israelin alueella.[3][4] Se on kehittynyt nykyiseksi Jaffan kaupungiksi ja sijaitsi sen paikalla.[5][6][7]
Remove ads
Maantiede
Ioppen kaupunki sijaitsi Palestiinan rannikolla Välimeren rannalla. Se oli merkittävä satamapaikka rannikollaan, mutta ei kuitenkaan erityisen hyvä satamaksi muutoin. Varsinainen kaupunki oli korkealla paikalla sataman lähellä.[3][4] Nykyinen Jaffa on Tel Avivin esikaupunkia ja sijaitsee sen keskustasta noin neljä kilometriä etelälounaaseen.
Historia
Varhaishistoria
Ioppen kaupunki syntyi pronssikaudella.[6] Se oli alun perin kanaanilainen kaupunki.[3] Sen nimen, jos ei koko kaupungin, katsotaan olleen foinikialaista alkuperää, ja se tarkoittaa ”Korkeaa paikkaa”.[4]
Antiikin ajan lähteet väittivät Ioppen olleen olemassa jo ennen vedenpaisumusta.[4][8] Ensimmäinen maininta siitä klassisessa lähteessä on Pseudo-Skylaksilla 300-luvun eaa. jälkipuoliskolla. Hänen mukaansa Andromeda hylättiin Ioppessa merihirviölle, ja Perseus pelasti hänet siellä.[3][4][9] Hirviön luurankoa esiteltiin Roomassa Aemilius Scauruksen ediilikaudella vuonna 58 eaa.[4][10] On arveltu, että kyseessä olisi voinut olla löytynyt dinosauruksen luuranko.[11]
Vanhassa testamentissa kaupunki esiintyy heprealaisella nimellä Jafo (vanhassa suomennoksessa Jaafo). Kun israelilaiset valloittivat Kanaaninmaan, Jafon mainitaan olleen Danin heimon rajalla.[4][12] Se säilyi ainoana juutalaisten hallitsemana satama aina siihen saakka kunnes Herodes Suuri rakennutti sataman Caesareaan. Libanonvuorilta temppelien rakentamista varten tuotu puutavara purettiin Jafossa.[4][13] Joonan kerrotaan lähteneen Jafoon löytääkseen laivan, joka veisi hänet Tarsisiin.[4][14]
Antiikki persialaiselta roomalaiselle ajalle
Persialaisvallan aikana ja varhaisella hellenistisellä kaudella Ioppe kuului sidonlaisille. Ptolemaiosten aikana siitä tuli itsehallinnollinen kaupunki,[3][15] ja siella toimi oma rahapaja.[3] Kreikaksi kaupungin asukkaasta käytettiin etnonyymejä Iopitēs (Ἰοπίτης), Iopeitēs (Ἰοπείτης), Ioppia (Ἰοππία), Iopeia (Ἰόπεια), Iopeus (Ἰοπεύς) ja Iopis (Ἰοπίς).[4]
.jpg)
.jpg)
Ioppen Ptolemaios II:n aikana lyömä hopeinen tetradrakhma.
Juudas Makkabi poltti Ioppen sataman, koska sen asukkaat olivat hukuttaneet 200 juutalaista.[4][16] Myöhemmin Jonatan Makkabi valtasi kaupungin,[4][17] mutta makkabealaiset menettivät sen pian ja valtasivat sen uudelleen Simon Makkabin johdolla, joka myös linnoitti sen.[4][18] Makkabealaisaikana Ioppesta tuli heidän valtakuntansa pääsatama.[3] Kaupungin alkuperäinen väestö korvattiin juutalaisilla.[3][19]
.jpg)
.jpg)
Ioppen lyömä pronssiraha.
Pompeius Suuri liitti kaupungin itsehallinnollisena Syrian provinssiin valloittaessaan Palestiinan vuonna 63 eaa.[3][4][20] Julius Caesar antoi sen myöhemmin Herodekselle, ja se jäi Herodes Arkhelaoksen hallintoalueeseen.[3][4][21]
Uuden testamentin suomennoksessa kaupungin kreikkalainen nimi esiintyy muodossa Joppe. Se mainitaan apostoli Pietarin yhteydessä.[4][22] Ensimmäisen juutalaissodan aikana, kun kaupungista oli tullut merirosvojen turvapaikka,[4][23] Cestius Gallus valtasi sen ja tappoi 8 400 asukasta.[4][24] Vespasianus tuhosi kaupungin rauniot kokonaan, sillä suuri määrä pakolaisia oli asettunut sinne ja ryhtynyt merirosvoiksi.[4][25] Hän kuitenkin perusti kaupungin uudelleen nimellä Flavia Joppa ja antoi sille itsehallinnon.[3] Rooman valtakunnan ollessa suurimmillaan kaupunki kuului Judaean provinssiin.[26]
Myöhäisantiikista keskiajalle
Ioppe kukoisti myös myöhäisroomalaisella ja bysanttilaisella ajalla.[3] Konstantinuksen aikana kaupunki oli piispanistuin, kuten myös silloin, kun arabit valtasivat sen Umarin johdolla vuonna 636. Yksi Ioppen piispoista mainitaan Jerusalemin kirkolliskokouksen yhteydessä vuonna 536. Ristiretkien aikaan Ioppe – joka tunnettiin silloin jo nimellä Jaffa (Ἰάφα)[4][27] – vaihtoi usein hallitsijaa kristittyjen ja muslimien välillä. Sen valloittivat Saladin ja myöhemmin Rikhard Leijonamieli, jonka jälkeen Al-Adil ryösti sen. Kaupunki rakennettiin uudelleen Fredrik II:n ja Ludvig IX:n toimeksiannosta, mutta sulttaani Baibars valloitti sen jälleen muslimeille.[4]
Myöhempi historia
Koska Jaffa on ollut tärkeä pyhiinvaeltajien maihinnousupaikka matkalla Jerusalemiin aina ensimmäisestä ristiretkestä nykypäivään asti, se mainitaan useissa matkakertomuksissa, joissa kuvataan sen sopimattomuutta satamaksi hyvin samoin sanoin kuin antiikin lähteissä.[4]
Antiikin aikaisen kaupungin nimi on säilynyt hepreankielisen nimen kautta nykyisen kaupungin arabiankielisessä nimessä Jaffa.[4] Muinaisen kaupungin kukkulan arkeologisia kaivauksia suoritettiin vuosina 1955–1966. Nykyisen asutuksen vuoksi kaivaukset ovat kuitenkin olleet mahdollisia vain rajallisesti.[3]
Remove ads
Rakennukset ja löydökset
Kaupungin varhaisimmat asutuskerrokset ajoittuvat myöhäiselle pronssikaudelle ja rautakaudelle, uusimmat myöhäiselle roomalaiselle ja bysanttilaiselle kaudelle. Persialaiskaudelta on löydetty osa kaupunginmuurista, jota on paljastettu 12 metrin matkalta ja ja joka on ajoitettu sinne tuodun attikalaisen keramiikan perusteella. Hellenistiseltä kaudelta on löydetty jäänteitä laajasta linnoituksesta. Varhaiselta roomalaiselta ja myöhemmiltä ajoilta on löydetty joitakin jäännöksiä asuinrakennuksista ja hautaluolista.[3]
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads