János Hunyadi
unkarilainen sotapäällikkö ja valtionhoitaja From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
János Hunyadi (unk. Hunyadi János, roman. Ioan de Hunedoara, kroat. Janko Hunjadi, serb. Sibinjanin Janko (Сибињанин Јанко); n. 1407 Hunyad (rom. Hunedoara), Transilvania – 11. elokuuta 1456 Belgrad) oli Unkarin kuninkaan alaisuudessa palvellut sotapäällikkö, suurmaanomistaja ja Unkarin valtionhoitaja vuosina 1446–1452.[1]
Hunyadi kävi osmanien vastaisia sotia, ja suurimman voittonsa hänen johtamansa joukot saivat murtaessaan Belgradin piirityksen vuonna 1456. Hunyadi kuoli ruttoon vain joitakin päiviä voittonsa jälkeen. Hänen poikansa Matias Corvinus nousi myöhemmin Unkarin kuninkaaksi. Hunyadia muistavat historiallisena sankarina sekä unkarilaiset että serbit, kroaatit, bulgarialaiset ja romanialaiset.
Remove ads
Suku ja tausta
János Hunyadi syntyi vuoden 1407 paikkeilla.[2] Hänen isänsä Vajk (Woyk) oli Unkarin kuninkaan Sigismundin ritareita ja sai tältä hallintaansa Hunyad (rom. Hunedoara) -nimisen paikkakunnan linnoineen, josta perhe ajan tavan mukaan otti nimensä. Aiemmin suku oli asunut läntisen Transilvanian Hátszegissä (rom. Haţeg), ja alun perin sen kerrotaan olleen Valakian romanialaista tai slaavilaista pikkuaatelia.[3][4]
Hunyadi-suvun alkuperästä on vuosien mittaan paljon kiistelty, ja vuonna 2022 sitä yritettiin selvittää jopa arkeogenetiikan keinoin. Tulokset eivät ole yksiselitteisiä, mutta niiden perusteella eteläslaavilainen tausta vaikuttaa mahdolliselta.[5] Romanialaisen syntyperän puolesta taas puhuu se, että János Hunyadia joissakin lähteissä mainitaan nimellä Oláh János (’valakialainen/romanialainen János’).[6]
Vajkin puolison Elisabet (unk. Erzsébet) Morzsinain kerrotaan olleen Demsus (rom. Densuş) -nimisestä kylästä ja alkuaan romanialaista aatelissukua. Jo János Hunyadin pojan Matias Corvinuksen italialaiselta hovihistorioitsijalta Antonio Bonfiniltä tunnetaan tarina, jonka mukaan nuori Erzsébet olisi kohdannut Transilvaniassa vierailevan kuningas Sigismundin ja esikoispoika János olisi itse asiassa ollut Unkarin kuninkaan avioton lapsi. Kansan parissa levinneen tarinan serbialaisessa versiossa taas János Hunyadin (Sibinjanin Janko) avioton isä on Serbian hallitsija Stefan Lazarević.[4] János Hunyadin äidin on myös väitetty olleen kreikkalaista syntyperää ja polveutuneen Bysantin keisarista. Tämäkään tarina tuskin pitää paikkaansa, mutta kuningas Matias Corvinus ilmeisesti uskoi siihen ja yritti käyttää sitä ulkopolitiikassaan.[6]
Vajkilla ja Erzsébetillä oli János-pojan lisäksi kaksi nuorempaa poikaa, Vajk nuorempi ja János nuorempi. János nuorempi mainitaan useissa lähteissä, hän lähti veljensä lailla sotilasuralle ja kaatui taistelussa turkkilaisia vastaan 1441. Vajk nuorempi mainitaan lähteissä vain kerran vuonna 1419. Hän oletettavasti kuoli nuorena. Poikien lisäksi Vajkilla ja Erzsébetillä tiedetään olleen ainakin kaksi tytärtä, toinen näistä nimeltään Klára.[6]
_big.svg)
Kuninkaallinen maalahjoitus nosti Hunyadit Unkarin alemman aateliston ylempiin kerroksiin. Heillä oli hallussaan 40 kylää, mikä teki perheestä varakkaan. Arvojärjestyksessä he olivat kuitenkin paljon alempana kuin ylhäisaatelin mahtimiehet, jotka kuninkaan neuvoston jäseninä käyttelivät todellista valtaa.[1]
Remove ads
Nuoruus, uran alku ja avioliitto
Sotilasuransa nuori János Hunyadi aloitti yhteiskuntaluokkansa nuorukaisten tyypilliseen tapaan palvelemalla ritarina ja pienen, alle 12 ratsusotilaan joukon komentajana jotakin mahtimiestä. Ensin hän toimi Sigismund-kuningasta palvelevan italialaisen palkkasoturipäällikön Philippo Scolarin palveluksessa, sitten Serbian Stefan Lazarevićin asepalvelijana, sen jälkeen useampien unkarilaisten mahtimiesten ja lopulta vuodesta 1430 lähtien kuningas Sigismundin palveluksessa, jonka mukana hän matkusti Italiaan. Vuosina 1431–33 hän palveli Milanon Filippo Maria Viscontia, palasi sitten Sigismundin palvelukseen ja matkasi hänen seurueessaan Baseliin ja vuonna 1437 Böömiin. Matkoillaan hän tutustui aikansa etevimpiin sotureihin, kuten kondottieeri Francesco Sforzaan, ja perehtyi uusimpiin italialaisiin sotataitoihin, Böömin hussilaisten kapinallisten palkkasoturipäälliköiden kehittämiin sodankäyntitekniikkoihin sekä turkkilaisten taistelutapaan.[2][3][7]
Sigismundin hoviin saavuttuaan Hunyadi avioitui luultavasti 1420-luvun lopulla Erzsébet Szilágyin (n. 1410–1483) kanssa. Tämän isä László Szilágyi oli ansioitunut taisteluissa turkkilaisia vastaan Bosniassa ja saanut 1408 palkinnokseen Horogszegin kylän. Lászlólla ja hänen puolisollaan Katalin Bellyénillä oli kolme poikaa ja kolme tytärtä, joista Erzsébet oli yksi. János Hunyadin ja Erzsébet Szilágyin lapsista tiedetään vain pojat László Hunyadi (1431–1457) ja Mátyás Hunyadi (1443–1490). Näiden suuren ikäeron takia on mahdollista, että pariskunnalle syntyi muitakin lapsia, jotka kenties kuolivat nuorina.[8][2]
Remove ads
Nousu mahtimieheksi
Vuoteen 1437 mennessä János Hunyadi oli kerännyt kokemusta ja saavuttanut mainetta. Vaikka hänellä ei vielä ollut korkeaa virkaa, häntä pidettiin eteläisen Unkarin parhaana soturina. Vuonna 1439 serbit kärsivät lopullisen tappion Osmanien valtakuntaa vastaan, joten turkkilaiset uhkasivat nyt Unkaria heti sen eteläisillä rajoilla. János Hunyadi nimitettiin ensin Szörényn (Severin nyk. Romaniassa) baaniksi ja yleni siitä yhä tärkeämpiin tehtäviin ja asemiin: Temesin (Timiş nyk. Romaniassa) išpaaniksi, Transilvanian voivodiksi, Belgradin komentajaksi ja koko etelärajan puolustuksen ylipäälliköksi. Hänen johdollaan turkkilaiset lyötiin takaisin Unkarin rajoilta ja jopa Valakiasta asti. Arvokkaampien tehtävien myötä Hunyadi kasvatti omaisuuttaan ja nousi varakkuudessa ja vallassa maan vanhojen ylhäisaatelisten vertaiseksi.[7][1]
Samaan aikaan Unkari ajautui kohti sisällissotaa. Habsburg-sukuinen kuningas Albrekt II oli kuollut 1439 jättäen perillisikseen vain tyttäriä sekä vielä syntymättömän lapsen, josta osa Unkarin ylimyksistä, etenkin Habsburgeja kannattava ylempi aatelisto, toivoi uutta kuningasta. Etenkin alempi aateli taas halusi Unkarin valtaistuimelle Puolan nuoren kuninkaan Vladislav III:n. Synnytettyään pojan, Ladislaus (unk. László) Postuumin (myöhemmin lyhytaikaisena kuninkaana Ladislaus V), leskikuningatar Elisabet Luxemburgilainen kruunautti tämän Unkarin kuninkaaksi ja toimitti Saksaan miesvainajansa serkun, Itävallan arkkiherttua Friedrichin eli myöhemmän keisari Fredrik III:n turviin. Myös Vladislav kruunattiin Unkarin kuninkaaksi, joten Unkarilla oli kaksi kilpailevaa kuningasta. Elisabetin ja lapsikuningas Lászlón kannattajat jäivät vähitellen tappiolle, ja Elisabet kuoli 1442. Hunyadi tuki tässä kiistassa voittoisaa Vladislavia, mikä myös edisti hänen ylenemistään.[3][1]
Ns. pitkä sotaretki
Turkkilaisilla ja unkarilaisilla oli keskenään ennestään rauhansopimus, mutta vuonna 1443 tilanne osoittautui otolliseksi sotaretkeen turkkilaisia vastaan. Sulttaani Murad II oli suostunut Unkarille varsin edullisiin rauhanehtoihin jouduttuaan kukistamaan kapinan Vähässä-Aasiassa. Paavin erikoislegaatti Giuliano Cesarini oli saanut aikaan sovinnon Vladislavin ja Fredrik III:n välille, mikä teki Vladislavin suunnitteleman uuden turkkilaisvastaisen sotaretken mahdolliseksi. Lisäksi Cesarini sai Vladislavin vakuutetuksi siitä, että vääräuskoisten turkkilaisten kanssa tehdyn rauhan voi rikkoa. Uuden sotaretken tavoitteena oli vallata turkkilaisten alueet Balkanilla.[3] Hunyadi kokosi sotaretkeä varten 10 000–12 000 miestä, minkä lisäksi joukkoja saatiin Unkarin naapurimaista kuten Puolasta. Joukkojen kokonaisvahvuus oli noin 30 000. Talvella 1443–1444 käydyissä taisteluissa unkarilaiset valtasivat Nišin ja Sofian kaupungit sekä voittivat turkkilaiset useissa taisteluissa. Suuret osat Bosniaa, Serbiaa, Bulgariaa ja Albaniaa vapautettiin turkkilaisvallasta. Huollon ongelmien takia unkarilaisten oli lopulta vetäydyttävä alueelta helmikuussa 1444.[2]
.jpg)
Sotatoimet oli viety vuosia kestäneiden puolustustaistelujen jälkeen turkkilaisten puolelle, mikä herätti innostusta Euroopassa. Kuultuaan rauhan rikkomisesta Murad kuitenkin selvitti nopeasti kapinan Vähässä Aasiassa ja palasi joukkoineen Eurooppaan. Unkarin balkanilaiset liittolaiset kaikkosivat turkkilaisten koston pelossa.[3] Vladislav ja Hunyadi kävivät heinäkuussa uuteen hyökkäykseen uskoen, että Venetsian laivasto estäisi turkkilaisia pääsemästä Bosporinsalmen yli. Venetsialaiset eivät kuitenkaan saapuneet ajoissa paikalle[2], genovalaisten laivasto taas petti liittolaisensa ja suostui kuljettamaan turkkilaiset salmen yli.[9] Kun joulukuussa 1444 ratkaiseva taistelu käytiin Mustanmeren rannalla Varnassa, turkkilaiset olivatkin päässeet paikalle paljon suurempana joukkona kuin kristittyjen armeija oli odottanut.[2] Taistelu näytti aluksi edulliselta unkarilaisille, mutta kääntyi tappioksi Vladislavin varomattomuuden takia. Kuningas sai surmansa, ja pakoon taistelukentältä päässyt Hunyadi vietti jonkin aikaa Valakian voivodi Vlad Ţepeşin vankina.[3]
Remove ads
Unkarin valtionhoitaja
Kuningas Vladislavin kuolema oli ajanut Unkarin sekasortoon. Valtiopäivät valitsivat kuninkaaksi Albrekt II:n pojan Ladislaus (László) Postuumin (Ladislaus V). Tämä oli vielä alaikäinen ja isänsä serkun, Saksan Fredrik III:n holhokki. Kun Fredrik ei suostunut luovuttamaan Ladislausta Unkariin, valtiopäivät nimittivät 5. kesäkuuta 1446 János Hunyadin valtionhoitajaksi, joka hallitsisi Unkaria kuninkaan nimissä kaksitoistahenkisen holhoojahallituksen johtajana. Mahtavien ylimyssukujen, erityisesti Celjen (Cille) kreivien vastustuksesta huolimatta Hunyadi onnistui uudistamaan etenkin armeijaa, jonka ydin muodostui nyt hussilaisista palkkasotureista.[7][3]
Vuonna 1448 Hunyadi johti uutta sotaretkeä turkkilaisia vastaan. Hänen tarkoituksenaan oli yhdistää voimansa albaanien joukkojen kanssa, mutta Serbian hallitsija Đurađ Branković kavalsi sulttaanille tiedot unkarilaisen armeijan sijainnista ja liikkeistä, ja turkkilaiset ehtivät pakottaa unkarilaiset ratkaisevaan taisteluun ennen kohtaamista albaanien kanssa. Ns. toinen Kosovo Poljen taistelu (1448) päättyi turkkilaisten voittoon, Hunyadi joutui Brankovićin vangiksi, mistä vapautui vain nöyryyttävin ehdoin.[2][7]
Vuonna 1450 Hunyadi solmi rauhan turkkilaisten kanssa ja teki Fredrik III:n kanssa sopimuksen, jolla tunnusti Ladislaus V:n oikeuden kruunuun ja Fredrikin aseman tämän holhoojana. Hänen asemansa heikkeni selvästi vuonna 1452, jolloin kuninkaasta tuli täysi-ikäinen ja Hunyadin vastustajat saivat hänen kauttaan enemmän vaikutusvaltaa. Valtionhoitajan tehtävistä luovuttuaan Hunyadi jäi kuitenkin armeijan ylipäälliköksi.[7][3]
Voitto Belgradissa
Vuonna 1453 Osmanien valtakunnan nuori uusi sulttaani Mehmed II valtasi Bysantin pääkaupungin Konstantinopolin ja jatkoi edelleen valloitusretkeään Balkanille. Euroopassa Konstantinopolin menetys oli suuri järkytys, joka sai kirkon ja Euroopan kristityt vallanpitäjät vaatimaan vahvempaa yhteistyötä turkkilaisten pysäyttämiseksi.[3]
Turkkilaiset jatkoivat etenemistään Balkanilla ja piirittivät 1456 Nándorfehérvárin (nyk. Belgrad), jota puolusti Hunyadin lanko Mihály Szilágyi. Hunyadi lähti pelastamaan kaupunkia, mukanaan oman armeijansa lisäksi fransiskaanimunkki Johannes Capistranolaisen kokoama ristiretkiarmeija, joka koostui paljolti kouluttamattomista ja huonosti aseistetuista saksalaisista ja böömiläisistä talonpojista. Nándorfehérvárin taistelussa 21.–22. heinäkuuta 1456 Capistranon johtamat ristiretkeläiset tekivät raivokkaan hyökkäyksen turkkilaisia vastaan samalla, kun kaupungin puolustajat hyökkäsivät ulos turkkilaisia vastaan. Tilanteen väärin arvioineet turkkilaiset kärsivät huomattavan tappion.[7][2]
Nándorfehérvárin voitto oli lajissaan merkittävin siihenastisissa turkkilaissodissa,[1] ja siitä syntyi suuri riemu kautta Euroopan. Sen jälkeen Unkari säästyi turkkilaisten valloituksilta lähes 70 vuoden ajan. Hunyadi itse ei päässyt iloitsemaan voitostaan pitkään, sillä hän kuoli vain muutamaa päivää myöhemmin, 11. elokuuta 1456 eli noin 49-vuotiaana sotajoukkojen leirissä levinneeseen ruttoon[3] Zemunin (unk. Zimony) linnakkeessa nykyisessä Belgradissa.[2] Hänet on haudattu Gyulafehérvárin (rom. Alba Iulia) tuomiokirkkoon.[7]
Remove ads
Perintö
Kuollessaan Hunyadi oli tunnettu paitsi sotilaana myös Unkarin suurimpana maanomistajana, jolle oli ajan mittaan kertynyt valtaisa maaomaisuus etenkin itäisessä Unkarissa.[3]
Hunyadin kuoltua häntä vastustanut Celjen kreivien (Cillin) suku pyrki kitkemään Unkarista hänen kannattajansa. Ulrich Celjeläinen yritti ottaa haltuunsa Nándorfehérvárin linnan, jota hallitsi Hunyadin poika László Hunyadi. Syntyi kahakka, jossa Hunyadin kannattajat surmasivat Ulrichin, ja kun tämän suku vaati kostoa, kuningas Ladislaus antoi mestauttaa Lászlón ja vangitutti tämän nuoremman veljen Mátyás Hunyadin. Aatelisto nousi kapinaan ja kuningas joutui pakenemaan Prahaan vankinsa mukanaan. Nuori kuningas Ladislaus kuoli jo vuonna 1457, ja etenkin alemman aateliston tukema Mátyás huudettiin kuninkaaksi vuonna 1458.[3]
Remove ads
Jälkimaine ja muisto
János Hunyadi, ”turkkilaisten kauhu”, ei kyennyt toteuttamaan aikalaistensa haaveita turkkilaisten karkottamisesta Euroopasta. Silti hän on yksi niistä harvoista sotapäälliköistä, jotka pystyivät pysäyttämään turkkilaisten voittamattomiksi luullut armeijat. Hänet muistetaan legendaarisena sankarihahmona etenkin Unkarissa mutta myös serbien, kroaattien, bulgaarien ja romanialaisten parissa, joiden kansalliseen historiaan kuuluu olennaisesti taistelu Osmanien valtakuntaa vastaan.[3][1]
Vuonna 1993 perustetun János Hunyadi -palkinnon myöntää Unkarin puolustusministeriö joka vuosi puolustusvoimien päivänä, 21. toukokuuta, ansioista maanpuolustuksen edistämisessä sekä etenkin taisteluvalmiuden ylläpitämisessä, asevoimien koulutuksessa ja jälkikasvun turvaamisessa.[10]
Vuodesta 2024 lähtien Fidesz-puolueen säätiö Polgári Magyarországért Alapítvány (Foundation for a Civic Hungary) on vuosittain myöntänyt oman kansainvälisen János Hunyadi -palkintonsa ”perinteisten eurooppalaisten arvojen ja vapauden” puolustajalle. Vuonna 2024 palkinnon sai puolalainen filosofi ja poliitikko Ryszard Antoni Legutko, vuonna 2025 Viktor Orbán luovutti palkinnon Brysselissä italialaiselle poliittiselle liittolaiselleen Matteo Salvinille, joka hänen mukaansa on ”puolustanut Eurooppaa laittomilta maahanmuuttajilta”.[11][12]
János Hunyadin mukaan on nimetty Unkarissa lukuisia katuja ja muita kohteita, ja hänet on ikuistettu useisiin muistomerkkeihin ja muihin taideteoksiin. Hänestä on kirjoitettu runoja[13], romaaneja ja näytelmiä. Viime aikoina János Bán (kirjailijanimeltään Mór Bán) on kirjoittanut hänestä sarjan viihteellisiä historiallisia romaaneja,[14] ja niihin puolestaan perustuu vuonna 2024 julkistettu tv-sarjatuotanto Hunyadi (englanninkielisessä levityksessä Rise of the Raven)[15], joka on herättänyt Unkarissa runsaasti keskustelua historiallisten faktojen vapaasta käsittelystä ja rohkeista seksikohtauksistaan.[16][17]
Remove ads
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads