Jarno Hiilloskorpi

Jarno Ilmari Hiilloskorpi (8. marraskuuta 1939 Turku – 16. heinäkuuta 2025 Tampere)^[1][2][3] oli suomalainen näyttelijä ja teatteri- sekä elokuvaohjaaja. Hänen molemmat vanhempansa olivat näyttelijöitä. Isä Gunnar Hiilloskorpi (1908–1941) esitti F. E. Sillanpään Miehen tien elokuvasovituksessa pääosan.

Jarno Hiilloskorpi
Jarno Hiilloskorpi vuonna 1962.
Henkilötiedot
Koko nimi	Jarno Ilmari Hiilloskorpi
Syntynyt	8. marraskuuta 1939 Turku
Kuollut	16. heinäkuuta 2025 (85 vuotta) Tampere
Ammatti	näyttelijä, elokuvaohjaaja
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Ura

Teatterikorkeakoulun edeltäjän Suomen Teatterikoulun Hiilloskorpi kävi vuosina 1958–1961. Valmistuttuaan hän sai kiinnityksen Helsingin Kansanteatteriin 1961–1963. Muita kiinnityksiä ja toimia olivat: Turun kaupunginteatteri 1963–1965, Helsingin Kaupunginteatteri 1965–1974, Suomen Kansallisteatteri 1974–1989, Tampereen Työväenteatteri 1989–1993 ja 1995–1999. Teatterinjohtajana Hiilloskorpi toimi Seinäjoen kaupunginteatterissa 1993–1995 ja Riihimäen Teatterissa 1999–2003.

Hiilloskorven näyttämörooleja olivat muun muassa Konnan muistiinpanot, Kaikki maailman rikkaus, Kuolemantanssi, Mestariluokka, Hysteria, Punainen virta ja Varjojen maa. Hiilloskorpi nähtiin näyttämöllä Tampereen Työväen Teatterissa 2014 myös Carin Mannheimerin näytelmässä Vielä ehtii.

Hiilloskorpi teki ohjaajavierailuja muun muassa Suomen Kansallisoopperaan, Helsingin Kesäteatteriin, Pyynikin Kesäteatteriin, Tampereen Teatteriin, Tampereen Komediateatteriin ja Teatteri Avoimiin Oviin.

Hiilloskorven ohjaustöitä teatteriin olivat muun muassa Lupa sanoa, Katu, Avoin liitto, My Fair Lady, Kultainen vasikka, Kolme sisarta, Napolin miljonäärit, Äkkiä viime kesänä ja Amerikan morsian. Vuonna 2018 Hiilloskorpi ohjasi Kokkolan kaupunginteatteriin Arthur Millerin klassikon Kauppamatkustajan kuolema.

1960-luvun alkupuolella Hiilloskorpi näytteli pää- ja sivurooleja useissa elokuvissa, kuten Ritva Arvelon Kultainen vasikka (1961), Maunu Kurkvaaran Yksityisalue (1962), Matti Kassilan Kaasua, komisario Palmu (1961) ja Ossi Skurnikin ainoaksi jääneessä ohjaustyössä Tie pimeään (1963). Skurnikin ohjaama erikoislaatuinen tie- ja kaupunkielokuva, pääosassa parikymppinen Hiilloskorpi, pysyi ensi-iltakierroksensa jälkeen vuosikymmeniä esittämättä epäselvien tekijänoikeuksien vuoksi, kunnes se palasi televisiolevitykseen vuonna 2014.

1960-luvulla Hiilloskorpi oli myös kotimaisen uuden aallon varhainen uranuurtaja ohjauksilla Varjostettua valoa (1962) ja Rakkaus alkaa aamuyöstä (1966).

1960-luvun alkupuolella elokuvatuotantoa hankaloittaneen näyttelijälakon jälkeen Hiilloskorpi jätti elokuvan ja siirtyi teatteriuralle. Hän esiintyi kuitenkin kymmenissä rooleissa televisiossa, televisioteatterisovituksissa (Hannu Salaman Hautajaiset, George Bernard Shaw’n Candida), televisioelokuvissa (Olen 17-vuotias, Köysi, Talvinen tarina) ja -sarjoissa (Olispa kerran, Sisarukset, Kuten haluatte, Teatterituokio, Perhe on valttia, Kahden kämppä).

Elokuva- ja radiotöiden sekä televisioroolien jälkeen Hiilloskorpi teki elämäntyönsä teatterissa. Vielä vuonna 1976 hän esitti Yrjö Sirolaa Edvin Laineen ja Viktor Tregubovitšin ohjaamassa elokuvassa Luottamus. Se jäi Hiilloskorven viimeiseksi valkokangasrooliksi.

Hiilloskorpi esiintyi pitkään myös Yleisradion Radioteatterissa. Hän esitti urheiluselostaja Lylyä Juhani Peltosen kirjoittamissa Elmo-kuunnelmissa Elmo, urheilija (1977) ja Elmo – muu maailma (1978).

Yksityiselämä

Hiilloskorpi oli naimisissa näyttelijä Pirkko Peltomäen kanssa. Heillä on yksi tytär ja kaksi lastenlasta.^[4]

Filmografia

• Rakkaus alkaa aamuyöstä (1966) ohjaus
• Varjostettua valoa (1962) ohjaus, käsikirjoitus
• Kesä taulussa (1962) ohjaus, käsikirjoitus, leikkaus