Jatkosodan vapaaehtoiset

Jatkosodan vapaaehtoiset olivat ulkomaalaisia vapaaehtoisesti jatkosotaan osallistuneita sotilaita, joita oli lähes 7 000. Näistä vapaaehtoisista virolaisia oli 3 273, ruotsalaisia 1 694, inkeriläisiä 777 ja tanskalaisia 204.^[1] Ison joukon vapaaehtoisista muodostivat myös suomensukuisista kansoista muodostetut heimosoturien yksiköt, joissa oli muun muassa karjalaisia.^[2]

Ruotsalaiset vapaaehtoiset käyttävät liekinheitintä harjoituksissa Niinisalossa jatkosodan aikaan.

Joukot

Virolaiset

Pääartikkeli: Suomen-pojat

Everstiluutnantti Eino Kuuselan johtama Jalkaväkirykmentti 200 (JR 200)^[3] koostui pelkästään virolaisista (vahvuus 1 850) vapaaehtoisista,^[4] jotka saapuivat Suomeen Saksan vallattua Viron. JR 200 kunnostautui Tienhaaran taisteluissa kesällä 1944. Kaikkiaan virolaisia palveli JR 200:ssa ja muissa joukko-osastoissa noin 3 300.^[5] Virolaisia kaatui 126, ja heitä katosi 72 ja haavoittui 286^[6]. Suomen merivoimien sotilaista 10 prosenttia oli virolaisia.^[7] Joukot toimivat myöhemmin Saksan armeijan riveissä Virossa maahan tunkeutuvia neuvostoliittolaisia vastaan.

Ansioitunein virolainen sotilas oli vääpeli Eugen Saarjärve, joka toimi panssarikauhuampujana kesän 1944 taisteluissa ja tuhosi yhdessä taistelussa viisi vihollisen maihinnousuvenettä panssarikauhulla ja lisäksi yhden kasapanoksella.^[8] Kun panssarikauhun panokset loppuivat tuhottuja veneitä oli kaikkiaan 13. Saarjärve palkittiin toisen luokan vapaudenristillä juuri ennen Viroon lähtöä.^lähde?

Ruotsalaiset

Ruotsalaisista vapaaehtoisista koottu Svenska frivilligbataljonen (SFB) toimi Hangon rintamalla vuonna 1941. SFB kotiutettiin Hangon valtauksen jälkeen. Tammikuussa 1942 Suomeen jääneistä ruotsalaisista sekä uusista tulokkaista perustettiin Erillinen Komppania (Er.K) ruotsinkieliseen 17. Divisioonaan kuuluneeseen Jalkaväkirykmentti 13:een. Vapaaehtoisjoukko taisteli vuodet 1942, 1943 ja alkuvuoden 1944 Itä-Karjalassa Syvärillä, mistä heidät siirrettiin kesäkuussa 1944 Karjalankannakselle. Siellä he osallistuivat Talin–Ihantalan taisteluihin.^[9] Ruotsalaisia vapaaehtoisia oli 1 694, joista 79 kaatui, 3 katosi ja 203 haavoittui^[6]. SFB:n komentaja oli everstiluutnantti Hans Berggren. Tali-Ihantalassa toimineen vajaavahvuisen pataljoonan komentaja oli kapteeni Lars Laxen.^lähde?

Suomen ilmavoimissa palveli jatkosodan aikana kaksi ruotsalaista vapaaehtoista, Gustaf-Mauritz Armfeldt ja Sten Åke Haraldsson. Armfeldt kuului lentävään henkilökuntaan: aluksi Täydennyslentolaivue 35:ssä sekä myöhemmin Lentolaivue 16:ssa. Vänrikiksi 21. marraskuuta 1943 ylennetylle Armfeldtille myönnettiin 4. luokan Vapaudenristi 26. syyskuuta 1944.^[10] Haraldsson palveli tekniseen henkilökuntaan kuuluvana, ensin automekaanikkona ja myöhemmin lentokonemekaanikkona lentolaivueissa 42 ja 46. Haraldsson siirrettiin tämän jälkeen Lentolaivue 6:een, jossa palvellessaan hän sai surmansa lento-onnettomuudessa 4. syyskuuta 1942.^[11][12]

Norjalaiset

Norjalaisia vapaaehtoisia tuli Suomeen yli tuhat miestä Saksan värvääminä. Norjalaiset vapaaehtoiset kärsivät Petsamon ja Sallan kelirikkohyökkäyksessä raskaita tappioita. He menettivät jatkosodan aikana 196 miestä.

Tanskalaiset

Tanskalaisista vapaaehtoisista koottiin komppania Maaselän kannaksen rintamalle vuonna 1942. Komppania osallistui Ilomantsin taisteluun, jossa se menetti vain seitsemän miestä. Tanskalaiskomppanian komentaja oli kapteeni Julius Åkersen. Tanskalaiset menettivät jatkosodan aikana 18 miestä.^lähde?

Inkeriläiset

Inkeriläisiä siirrettiin Suomeen yli 63 000 sen jälkeen, kun Saksa oli valloittanut suuren osan Inkeristä.^[13] Pian alkoi vapaaehtoisia sotilaita ilmoittautua Suomen armeijan riveihin. Inkeriläisiä taisteli joka puolella, mutta eniten he ottivat osaa Tali-Ihantalan taisteluun. Inkeriläisten tappiot olivat jatkosodan aikana 169 miestä.^lähde?

Loikkarit

Kun suomalaiset perustivat siirtoleirejä Aunuksen Karjalaan, leireiltä alkoi sadella vapaaehtoisilmoituksia. Keskitysleireiltä koottiin noin tuhat vapaaehtoista. Loikkarit osallistuivat Viipurinlahden suurtaisteluun saksalaisen 122. divisioonan rinnalla. Heidän yhteistyöhalunsa oli heikkoa, ja välillä saksalaiset tarkoituksellisesti tulittivat loikkareita. Loikkareita kuoli jatkosodassa 258 miestä.^lähde?