Kansalliskonservatismi

Kansalliskonservatismi on konservatismin ja nationalismin muoto, jossa pyritään ylläpitämään kansallista ja kulttuurista identiteettiä sekä perinteitä.^[1]

Euroopan kansalliskonservatiiviset puolueet ovat usein EU-kriittisiä ja maahanmuuttokriittisiä. Näiden asioiden kansalliskonservatiivit katsovat uhkaavan yhteiskunnan vakautta ja kansallista identiteettiä.

Historia

Vielä 1800-luvun alussa konservatiivit pitivät nationalismia radikaalina tai jopa vallankumouksellisena liikkeenä, joka uhkasi järjestystä ja poliittista vakautta. Seuraavien vuosikymmenien aikana monet konservatiivit kääntyivät kuitenkin ymmärtämään nationalismia, jonka he nyt näkivät liittolaisenaan yhteiskuntajärjestyksen ja perinteisten instituutioiden puolustamisessa. Nykyaikana useimmat konservatiivit ovat samalla nationalisteja.^[2]

Synty

Kansalliskonservatiivisten puolueiden tausta on usein kaupunkien ulkopuolisten alueiden ja reuna-alueiden traditionalistisissa ympäristöissä, toisin kuin urbaanien liberaalikonservatiivisten puolueiden tausta.^[1]

Kansalliskonservatismia syntyy tavallisesti vakiintuneissa kansallisvaltiossa, harvemmin vasta muotoutumassa olevissa valtioissa. Konservatiiveille sosiaalinen koheesio ja yhteiskuntajärjestys ovat tärkeämpiä kuin nationalismin periaate universaali itsemääräämisoikeus. Konservatiivit uskovat, että kansakunnat nousevat luonnollisesti siitä, kun ihmiset haluavat elää samankaltaistensa keskuudessa ja etsivät merkitystä ja turvallisuutta kansallisesta yhteisöstään. Tämän vuoksi kansalliskonservatiivien tärkein tavoite on ylläpitää kansallista yhtenäisyyttä isänmaallisen lojaliteetin ja isänmaanylpeyden kautta, ja he esimerkiksi torjuvat kansaa jakavana sosialistien ajatuksen luokkasolidaarisuudesta. Sulauttamalla työväenluokan kansakuntaan kansalliskonservatiivit ovatkin usein nähneet nationalismin vastakeinona yhteiskunnalliselle vallankumoukselle. Tästä esimerkkinä on nähty Ranskan presidentti Charles de Gaulle ja hänen jälkeensä osittain myös Ison-Britannian Margaret Thatcher.^[2]

Ideologia

Kansalliskonservatiivit puolustavat perinteitä ja historiaa. Joskus he näkevät menneisyydessä kansallisen kukoistuksen tai voittojen ajan, ja he harjoittavat esimerkiksi menneisyyden sotilasvoittojen ja kansallisesti merkittävien hetkien juhlintaa ja muistelua sekä korostavat kansallissymboleita.^[2]

Toisin kuin populistit, kansalliskonservatiivit eivät kyseenalaista eliittien vallan oikeutusta, vaan he haluavat vaihtaa hallitsevat eliitit ja palauttaa uskon vaalijärjestelmän legitimiteettiin.^[1]

Kansalliskonservatismi nousee usein silloin, kun ihmiset kokevat kansallisen identiteettinsä olevan uhattuna. Tämän uhan voi aiheuttaa esimerkiksi maahanmuutto, tai ylikansallisuus, kuten Euroopan unioni.^[2]

Euroopan kansalliskonservatiivit ovat huolissaan Euroopan väestöromahduksesta sekä muslimien ja Saharan eteläpuolisen Afrikan väestön osuuden kasvusta länsimaissa.^[1] Maahanmuutosta seuraavan kulttuurisen monimuotoisuuden kansalliskonservatiivit näkevät uhkana kansalliselle vakaudelle. He uskovat vakaiden ja menestyvien yhteiskuntien perustuvan yhteiseen kulttuuriin ja arvoihin, sekä kannattavat kulttuuristen vähemmistöjen assimiloitumista. Tässä suhteessa kansalliskonservatismi on vastakkainen monikulturismin kanssa.^[2]

Kansalliskonservatiivit ovat EU-kriittisiä. He pitävät Euroopan unionia uhkana kansalliselle identiteetille ja yhteiskunnan kulttuurisille siteille. He eivät usko Euroopan kaltaisen monimuotoisen alueen voivan muodostaa vakaata yhteisöä, ja he puolustavat suvereeneja kansallisia instituutioita ja valtioiden omia valuuttoja.^[2]

Esimerkkejä

Euroopan parlamentissa kansalliskonservatiivisia puolueita kuuluu Euroopan konservatiivien ja reformistien ryhmään, Euroopan patriootit -ryhmään sekä Suvereenien kansakuntien Eurooppa -ryhmään.^[3] Itä-Euroopan konservatiivipuolueet ovat tavallisesti kansalliskonservatiivisia.^[1]

Yhdysvaltain republikaanipuolue on nykylinjaltaan kansalliskonservatiivinen. Myös Aasiassa on kansalliskonservatiivisia puolueita.^[1] Aasian kansalliskonservatiivisina pidettyjä puolueita ovat Japanin liberaalidemokraattinen puolue, eteläkorealainen People Power Party, israelilaiset Yisrael Beiteinu ja Likud, sekä Intian kansanpuolue.