Karl Lagerfeld
saksalainen muotisuunnittelija From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Karl Otto Lagerfeld (alk. Lagerfeldt); (10. syyskuuta 1933 (kuolintodistuksessa ja syntymäilmoituksessa)[1] tai 1938 (Lagerfeldin ilmoittama)[2] Blankenese, Hampuri, Saksa – 19. helmikuuta 2019 Neuilly-sur-Seine, Pariisi, Ranska[3][1]) oli 1900–2000 lukujen vaihteen vaikutusvaltaisimpia muotisuunnittelijoita.
Lagerfeld oli ranskalaisen muotitalo Chanelin pääsuunnittelija yli 35 vuoden ajan vuodesta 1983 lähtien aina kuolemaansa asti.[1] Lagerfeld suunnitteli vaatteita myös italialaiselle Fendin muotitalolle sekä omaa nimeään kantavalle merkille Karl Lagerfeld.
Remove ads
Suku ja koulutus
Karl Lagerfeld syntyi varakkaaseen perheeseen Hampurin vauraassa Blankenesen kaupunginosassa Elben pohjoisrannalla.[4] Hänen vanhempansa olivat kuivamaitotehtailija, vanhakatolinen Otto Lagerfeldt (1881–1967)[5][2] ja tämän toinen vaimo Elisabeth Bahlmann[5] (1897–1978), joka oli katolisen poliitikon tytär, työskennellyt ennen naimisiinmenoaan vuonna 1930 naisten alusvaatemyyjänä Berliinissä sekä oli taitava viulisti.[2][6]
Hänellä oli myös vanhempi sisar Martha Christiane (1931–2015) sekä sisarpuoli Theodora Dorothea (1922– n. 2007) isän edellisestä avioliitosta. Hyvin tuottava Glücksklee (Neliapila) franchising-yritys mahdollisti Lagerfeld & Co:lle sen, että vuonna 1934 Otto Lagerfeldt osti suuren huvilan, Gut Bissenmoorin n. 100 km Hampurin pohjoispuolelta läheltä Tanskan rajaa. Hän kuului kansallisosialistiseen puolueeseen vuodesta 1933 lähtien ja Elisabeth Bahlmann oli käynyt samaa tyttöjen valmistavaa hienostokoulua Magda Goebbelsin kanssa.[7]
Karl vihasi lapsuuttaan ja sanoi olleensa "toisen luokan kansalainen" pienenä poikana[8], odottaneensa vain tulemista aikuiseksi ja saaneensa huomiota äidiltään vain olemalla äärimmäisen nokkela ja sanavalmis. Hän kiinnitti pukeutumiseensa suurta huomiota ja käytti mustaa villapaitaa ja rusetillista kaulusta, mikä poikkesi huomattavasti hänen Sankt Annan koulutovereittensa vaatetuksesta. Hän väitti itse että vierailut Hamburg Kunsthalle-taidemuseossa opettivat hänelle enemmän kuin koulu. Perheessä kiinnitettiin huomiota moitteettomaan pukeutumiseen ja Karlin isällä oli oma räätäli.[9]
Karlin äidillä oli merkittävä vaikutus poikaansa. Hän pilkkasi usein poikansa ulkonäköä sekä taitoja ja heitti tämän päiväkirjan roskiin siivotessaan. Itseään Elisabeth piti ulkoisesti täydellisenä.[5] Äiti muutti Ranskaan aviomiehensä kuoltua ja asui poikansa hänelle ostamassa linnassa Bretagnessa.[6] Lagerfeldin äiti ei koskaan osallistunut poikansa muotinäytöksiin tai halunnut tavata hänen työtovereitaan eikä suostunut käyttämään poikansa suunnittelemia vaatteita, joita hän piti rumina vaan käytti Sonia Rykielin suunnittelemia asuja.[8]
Remove ads
Muotiura ja sen alku
Karl Lagerfeld osasi jo puhua ranskaa muuttaessaan omasta halustaan ja vanhempiensa luvalla Pariisiin vuonna 1952, jossa hänen isänsä yrityksellä oli toimisto, jonka työntekijät pitivät huolta 17-vuotiaasta pojasta.[1][5] Hän asui alaikäisten asuntolassa Rue Sorbonnella ja opiskeli Lycée Montaigne´ssa historiaa sekä yksityisessä taidekoulussa piirtämistä.[4]
Karl Lagerfeld voitti vuonna 1954 International Wool Secretariatin (nyk. International Woolmark Prize) suunnittelukilpailun naisten päällystakki -kategorian ja sai nuoremman assistentin[4] paikan vuonna 1955 Pierre Balmainin muotitalosta, joka laittoi hänen suunnitelmansa tuotantoon.[1] Samassa kilpailussa Yves Saint-Laurent voitti miestenpuku-kategorian ja sai assistentin paikan Christian Diorin muotitalosta.[10] Balmainilla Lagerfeld eteni räätälin oppipojaksi, mutta sanoi ikävystyneensä ja oppineensa piirtämään lähinnä pukuluonnoksia.[5]
Vuonna 1958 Lagerfeld siirtyi työskentelemään taiteellisena johtajana Jean Patoulle.[1] Patoulla hän sanoi oppineensa vaatteen tekemisen salat vanhoilta 1920-luvulla aloittaneilta ammattilaisilta.[5] Lagerfeld työskenteli Patoun jälkeen vuodesta 1962 lähtien freelance-suunnittelijana muotitaloille ja -suunnittelijoille kuten Valentino, Krizia, Tiziani, Curiel ja Charles Jourdan.[11] Hän puhui sujuvasti ranskaa, englantia ja italiaa sekä osasi espanjaa.[12]
.jpg)
.jpg)
Vuonna 1964 Lagerfeld piti taukoa muotimaailmasta ja lähti opiskelemaan taidehistoriaa Italiaan.[1] Hän teki paluun muotimaailmaan vuonna 1965 italialaisen Fendin suunnittelukonsulttina uudistamaan sen turkistuotantoa uusilla eläimillä (myyrä, kani, orava) ja loi käsitteen "fun fur" eli hupiturkikset. Lagerfeld työskenteli ranskalaiselle Chloén muotitalolle vuosina 1964–1983 ja loi muotitalolle sen ensimmäisen valmisvaatemalliston[13] sekä uudelleen vuosina 1992–1997.[1] Vuonna 1975 Lagerfeld suunnitteli Chloé nimisen hajuveden ja sen kahden liljan koristaman, art deco-henkisen lasipullon Parfums Lagerfeldille.[11] Itse tuoksun loi parfymööri Betty Busse.[14] Tänä aikana hänen suosikkimallinsa oli suomalainen Eija Vehka-aho.[15]
Chanelin muotitalo
Karl Lagerfeld siirtyi Chanelille varoitteluista huolimatta taiteelliseksi johtajaksi vuonna 1983. Lagerfeld tunnettiin Chanelin brändin, oleellisten elementtien (buklee eli silmukkatweed, helmet, kaksiväriset kengät, [käsilaukku|käsilaukun]] ketjut, kullanväriset napit, kamelian kukka, maltanristi)[16] [17] ja CC-logon (Coco Chanel) käytön modernisoinnista.[1] Lagerfeld on itse sanonut, että Coco Chanel olisi todennäköisesti vihannut mitä hän teki.
Hän suunnitteli kuolemaansa asti 12-14 kokoelmaa vuodessa.[18][12] Hänen tärkeimmät työtoverinsa olivat vuodesta 1997 lähtien Amanda Harlech[19][20] ja Lagerfeldin seuraajaksi vuonna 2019 nimitetty Virginie Viard, joka on työskennellyt Chanelin muotitalolle vuosina 1987-1992 ja vuodesta 1997 lähtien.[21][22][23]
Häntä innoittavia naisia eli muusia, joita hän vaihtoi usein, olivat muun muassa mallit Inèz de La Fressange, Kristen McMenamy, Linda Evangelista, Claudia Schiffer, Stella Tennant, Diane Kruger ja Kendall Jenner; näyttelijät Penelope Cruz,[12] Tilda Swinton, Kristen Stewart ja Julianne Moore; laulajat Vanessa Paradis, Rihanna, Lily Allen ja Miley Cyrus.[24]
Lagerfeldin uskollisia asiakkaita ja ystäviä olivat muun muassa Monacon prinsessa Caroline, Voguen päätoimittaja Anna Wintour, teksasilainen seurapiirinainen Lynn Wyatt,[25] Catherine Deneuve, Melania Trump, Gwyneth Paltrow ja Carla Bruni,[26]
Remove ads
Muotitalo
Vuonna 1984 Lagerfeld perusti omaa nimeään kantavan muotitalon, Karl Lagerfeld, jonka hän luonnehti edustavan "älyllistä seksikkyyttä".[27] Hän lanseerasi miestentuoksun Lagerfeld Classic jo vuonna 1978, naistentuoksun KL vuonna 1983, KL Homme vuonna 1986, Photo vuonna 1990 ja menstyksekkään Sun, Moon, Stars tuoksun vuonna 1994.[28] Hänestä kertovassa televisiodokumentissa Lagerfeld vihjaa, että hänen omaisuutensa alkoi kasvaa juuri tuoksumyynnin ja lisensioinnin ansiosta. Vuonna 2005 Lagerdfeldin kehittämän Chloé parfyymin oikeudet osti Unileveriltä amerikkalainen Coty,[29] joka luopui niistä vuonna 2012. Lisenssi siirtyi Interparfums SA yritykselle 20 vuodeksi.[30]
Karl Lagerfeld brändi myytiin vuonna 2005 Tommy Hilfiger yhtymälle, mutta Lagerfeld säilytti itsellään luovan johtajan asema.[16] Karl Lagerfeld myymälä avattiin vuonna 2015 Dohaan. Brändi myytiin vuonna 2022 G-III Apparel Group Ltd.:lle 200 miljoonalla eurolla.[31][27]
Kiinteistöomaisuus
Lagerfeld asui ja työskenteli pääasiassa Pariisissa.[32] Hänen asuntonsa rue de l'Université'lla 1960-luvun alusta vuoteen 1974 asti oli 1920-luvun art deco -henkisesti sisustettu,[33] jossa myös hänen äitinsä asui vuoteen 1967 asti.[34] Sen jälkeen hän asui Place Saint-Sulpicella, jonka irtaimiston hän myi muuttaessaan.[35] Hän asui vuodesta 1977 lähtien 30 vuotta vuokraamassaan[35] Hôtel Pozzo di Borgossa, historiallisessa 1700-luvun kaupunkipalatsissa osoitteessa 51 Rue de l'Université, 7. kaupunginosassa.[32] Hän sisusti palatsin ne kaksi yhteensä 1 000 m² kerrosta joissa hän asui, täydelliseen 1700-luvun asuun antiikkihuonekaluilla, antiikkiesineillä ja alkuperäisen kaltaisilla tekstiileillä.[33] Irtaimisto myytiin huutokaupassa vuonna 2000.[36]
Vuonna 2007 Lagerfeld muutti laajan, arkkitehti Jacques de Cormontin suunnitelmien mukaan tehdyn remontin jälkeen osoitteeseen Quai Voltaire 17, Louvrea ja Tuileries'n puistoa vastapäätä noin 260 m² suuruiseen asuntoon, joka oli sisustettu lasilla, betonilla, silikonilla ja teräksellä futuristiseen tyyliin sekä moderneilla veistoksilla ja huonekaluilla valkoisen ja hopean sävyihin. Asunto myytiin maaliskuussa 2024.[32] Hänellä oli myös asunto, jossa hän vastaanotti asiakkaitaan ja piti päivälliskutsuja osoitteessa rue des Saints Pères 8.[37]
Karl Lagerfeldillä oli elinaikanaan asuntoja ja taloja myös Monte Carlossa Le Roccabella kerrostaloasunto, sisustettu 1980-luvulla Ettore Sottsassin Memphis-arkkitehtuurityyliin,[33][34] sisustus huutokaupattiin vuonna 1991;[34] Monacossa ruhtinas Rainier lahjoitti hänelle vuonna 1986 Villa La Vigie'n, 1800-luvun huvilan Roquebrune-Cap-Martin´ssa,[34] jonka Lagerfeld kunnostutti 14 miljoonalla dollarilla, sisustus huutokaupattiin vuonna 2000;[38] vuonna 1925 rakennettu kesähuvila Elhorria Biarritzissa 19 hehtaarin puistotontilla, sisustettu valkoisella ja suklaanruskealla Geheimrat Architektur -tyyliin,[36] Lagerfeldin suunnittelema lämmitetty olympiauima-allas, maan alle rakennettiin laaja kirjastobunkkeri ja valokuvausstudio, hän omisti huvilan 1990-luvulta noin vuoteen 2006 asti;[33] kahden makuuhuoneen asunto Roomassa Piazza Di San Lorenzolla,[37] sisustettu Wiener Werkstätte tyyliin,[33] vuonna 2008 ostettu 1840-luvun uusklassinen talo saarella Vermontin Lake Champlainissa[39] ja vuonna 2006 ostettu, valkoisella sisustettu asunto Manhattanilla Gramercy Parkissa New Yorkissa, jossa Lagerfeld ei koskaan asunut ja joka myytiin vuonna 2008.[38]
Vuonna 1991 hän osti uusklassisen Villa Jakon (nimetty kumppani Jacques de Baschierin mukaan) synnyinkaupunginosastaan Hampurin Blankenesestä, joka sisustettiin ruotsalaisella 1920-luvun art deco-muotoilulla,[34] sekä Walther Baedekerin suunnittelemalla Weimar -tyylillä,[36] hän myi huvilan vuonna 1998. Hän osti isänsä kuoleman jälkeen vuonna 1967 Bretagnessa Grand-Champissa sijaitsevan 1700-luvun Château de Penhoëtin linnan, jonka puutarhoja hän kunnostutti 15 vuoden ajan[35] ja jossa hänen äitinsä asui ja jossa tämän tuhkauurnaa säilytetiin linnankappelissa vuoteen 2000 asti, jolloin hän myi linnan. Kumppaninsa Jacques de Bascherin kuoleman jälkeen vuonna 1989 Lagerfeld sanoi haluavansa asua mieluummin yksin.[6]
Hänellä oli myös 1980-luvulla Pariisin ulkopuolella Seine-de-Marnessa lähellä Fontainebleu'ta La Mée-Sur-Seine -niminen 1700-luku/uusbarokki/art-deco -tyyliin sisustettu viikonloppuasunto, jota hoiti hänen ystävänsä prinsessa Diane de Beauvau-Craon,[33] joka myytiin 1990-luvulla Monacon prinsessa Carolinelle[36] [35] sekä vuodesta 2009 lähtien Marly-le-Roi metsän lähellä 1800-luvun uusklassinen Pavillon de Voisins, jonka hän nimesi uudelleen Villa Louveciennes'ksi ja joka sisustettiin monilla Hampurin ViIla Jakon huonekaluilla,[34] sisustus myytiin vuonna 2021 kuolinpesän jälkiverojen maksamiseksi.[37]
Kaikkien näitten asuntojen sisustuksista useimmat suunnitteli sisustusarkkitehti Andrée Putman.[38][35]
Remove ads
Muu toiminta ja imagonrakennus
Lagerfeld kasvatti hiuksensa pitkiksi ja piti niitä poninhännälle sidottuina 1970-luvun lopulla sekä käytti tummennettuja laseja 1980-luvun puolivälistä lähtien. Lagerfeld teki vuodesta 1987 lähtien myös töitä valokuvaajana ja kuvasi kaikki Chanelin mainoskampanjat sekä mainoselokuvat.[1] Hän julkaisi valokuvistaan yli 15 kirjaa ja kuvitti kuusi kirjaa.
Vuonna 1999 Lagerfeld avasi kirjakaupan 7L (nimetty osoitteen 7, rue de Lille mukaan) Pariisissa. Vuonna 2000 hän perusti imprint-kustantamon Edition 7L yhdessä göttingeniläisen kustantajan Gerhard Steidlin kanssa, jonka kanssa hän oli työskennellyt muun muassa vuodesta 1993 lähtien Chanelille. Hän on julkaissut tälle kustantajalle 14 kirjaa.
Lagerfeld teki elämäntapamuutoksen vuonna 2000 ja laihtui seuraavan vuoden aikana yli 40 kiloa, omien sanojensa mukaan mahtuakseen Hedi Slimanen "hoikille pojille" suunniteltuihin Dior Homme miestenvaatteisiin.[4] Hän kirjoitti tästä yhdessä lääkärinsä kanssa myös vuonna 2002-2004 menestyskirjan nimeltä The Karl Lagerfeld Diet.[1][12]
Vuonna 2004 Lagerfeld teki yhteistyötä ruotsalaisen valmisvaateketju H&M:n kanssa ja suunnitteli sille vaatekokoelman.[1]
Karl Lagerfeld perusti yhdessä saksalaisen kustantajan Gerhard Steidlin kanssa kirjankustantamon LSD, Lagerfeld.Steidl.Drückerei.Verlag.[1] Kustantamon ensimmäiset kirjat ilmestyivät syksyllä 2010. Julkaisuohjelmaan kuului taidekirjoja ja muun muassa Coco Chanelin elämäkerta[40] sekä valokuvakirja Lagelfeldin omista arkkitehtuuriotoksista Italiassa.[41] Lagerfeldia pidettiin erittäin kurinalaisena työnarkomaanina, jolla oli hyvä yleissivistys. Hänen arkkitehtinsa Jacques de Cormont kertoi hänellä olleen noin 300 000 kirjaa, jonka Lagerfeld vahvisti vuonna 2015.[42]
_2.jpg)
Vuonna 2011 Lagerfeld suunnitteli juomalasisarjan Orreforsille,[43] koska omien sanojensa mukaan halusi mielijuomalleen Diet Pepsille kauniin juoma-astian. Vuonna 2011 hän suunnitteli myös perusvaatteista koostuvan vaatekokonaisuuden Macy´s tavaratalolle.[41] Hän loi ikääntyessään itsestään karikatyyrimäisen hahmon, jolla oli valkeaksi puuteroidut hiukset poninhännälle sidottuina, tummennetut lasit peittämässä silmiä, korkeat tärkätyt kaulukset peittämässä kaulaa, tiukat mustat farkut, valkoinen paita, musta jakku[12] sekä sormettomat mustat nahkahansikkaat peittämässä käsiä. Hänestä Mattelille tehty nukkehahmo myytiin loppuun hetkessä vuonna 2014.[44][45]
"Olen kuin karikatyyri itsestäni, ja pidän siitä. Se on kuin naamio. Ja minulle Venetsian karnevaali kestää ympäri vuoden"[46]
Lagerfeld tunnettiin myös terävistä mutta ei niin kovin korrekteista julkisista kommenteistaan, jotka koskivat yleensä ihmisten rumuutta ja lihavuutta. [47]
"Verkkarit ovat merkki häviöstä. Olet menettänyt otteesi elämästäsi jos ostat verkkarit."[47]
"Elämä ei ole kauneuskilpailu, jotkut [rumat ihmiset] ovat mahtavia. Vihaan ilkeitä, rumia ihmisiä ... pahinta ovat rumat, lyhyet miehet. Naiset voivat olla lyhyitä, mutta miehille se on mahdotonta. Se on jotain mitä he eivät anna anteeksi elämässä ... he ovat ilkeitä ja haluavat tappaa sinut."[47]
"Jos olisin venäläinen nainen olisin lesbo. Venäläiset miehet eivät ole hyvännäköisiä."[48]
"Kukaan ei halua nähdä muodokkaita naisia muotinäytöksen lavalla."[49]
Pippa Middletonia hän kommentoi: "Kate Middletonilla on kaunis siluetti ja hän on oikea tyttö sille pojalle [ prinssi William ]. Pidän sellaisesta naisesta, pidän romanttisista kaunottarista. Toisaalta hänen sisarellaan on asiat huonommin. En pidä sisaren kasvoista. Hänen pitäisi näyttää vain takaosaansa."[50] Laulaja Adelea hän sanoi "hieman liian lihava, hänellä on kauniit kasvot ja hyvä lauluääni".[49]
Remove ads
Julkaisut
- Kansivinjetti teokseen Gert, Valeska: Die Bettlerbar von New York. arani-Verlagsgesellschaft, Berlin-Grunewald 1950 (2. omakustannepainos, n. 1958; 3. painos: L.S.D. im Steidl Verlag, Göttingen 2012, ISBN 978-3-86930-368-0)
- Big nudes, Helmut Newtonin valokuvia, Karl Lagerfeld, München, Schirmer-Mosel, 1990, 88 s. (ISBN 3-88814-559-7)
- Photographies, esipuhe Patrick Mauriès, Paris, Contrejour, coll. «Cahier d'images», 1991, 55 s. (ISBN 2-85949-119-8). Valokuvakirja, joka julkaistiin Karl Lagerfeldin retrospektiivisen näyttelyn ja Photo-hajuveden lanseerauksen yhteydessä.
- Andersen, Hans Christian: Des Kaisers neue Kleider (Keisarin uudet vaatteet). Karl Lagerfeldin kuvittama. Verlag Coppenrath, Münster 1992, ISBN 3-88547-791-2
- off the record. Steidl Verlag, Göttingen 1994, ISBN 3-88243-338-8
- Mes plus belles photos, 1994.
- Claudia Schiffer, Karl Lagerfeldin valokuvat, Pariisi, Éditions n°1, 1995, [116] s. (ISBN 2-86391-704-8). 100 huippumalli Claudia Schifferin itsensä valitsemaan valokuvaa, jotka Karl Lagerfeld otti hänestä Chanelin mainoskampanjan poseerausten sivussa.
- L'Allure de Chanel, Paul Morand, kuvitus Karl Lagerfeld, Pariisi, Hermann, 1996, 210 s. (ISBN 2-7056-6316-9). Visuaalinen- ja tekstiilihistoria aikakaudesta ja muodista, jolloin 1920-luvun pariisilainen älymystö ja Coco Chanel kohtaavat.
- Visionen, 1999.
- Casa malaparte, 1998.
- Tadao Vitra House, 1999.
- Escape from Circumstances, 2000.
- Akstrakt, Eric Pfrunder, Göttingen, Steidl Verlag, 2000, ei sivumäärää. (ISBN 3-88243-873-8)
- Alan Seeger, the complete works, 2001.
- Villa Noailles, 2001.
- Portfolio, 2002.
- Waterdance bodywave, 2002.
- Les Vases de Ciboure : l'illusion de l'idéal, Karl Lagerfeld, Göttingen, Steidl, 2005, [62] s. (ISBN 3-88243-073-7)
- Back stage and front row, 2005.
- 7 fantasmes of a woman, 2006.
- Konkret Abstrakt Gesehen, 2007.
- Lagerfeld, Karl & Harlech, Amanda: Visions and a Decision. Steidl Verlag, Göttingen 2007, ISBN 978-3-86521-546-8
- Metamorphoses of an American. Steidl Verlag, Göttingen 2008, ISBN 978-3-86521-522-2
- Trait par Trait, 2008.
- Abstract Architecture, 2008.
- You can leave your hat on, 2008.
- Modern Italian Architecture, 2008.
- I'm Drinking Stars. Dom Pérignon. A History of Champagne. Steidl Verlag, Göttingen 2009, ISBN 978-3-86521-750-9.
- Come Back of Aymeric Brias, 2010.
- Chanel : sa vie, Justine Picardie, käännös Lionel Leforestier, kuvitus Karl Lagerfeld, Göttingen, Steidl, 2011, 395 s. (ISBN 978-3-86930-168-6). Arkistoasiakirjojen avulla Justine Picardie valaisee Gabrielle Chanelin (1883-1971) elämää hänen lapsuudestaan orpokodissa Corrèzessa viimeisiin päiviin Ritz-hotellissa Pariisissa.
- Passion papier : parfum, Geza Schoen & Gerhard Steidl, teksti Karl Lagerfeld & Günter Grass & Tony Chambers, käännös Lionel Leforestier, Göttingen, Steidl, 2012, (ISBN 978-3-86930-507-3). Useiden kirjoittajien tekemä kirja, jossa on pullo parfymööri Geza Schoenin Passion papier -hajuvettä, joka on saanut inspiraationsa musteen ja paperin aromista.
- La Petite veste noire : un classique de Chanel revisité, Karl Lagerfeld & Carine Roitfeld, Göttingen, Steidl, 2012, (ISBN 978-3-86930-482-3), uusintapainos 2014, (ISBN 978-3-86930-826-5). K. Lagerfeld ja stylisti Carine Roitfeld tulkitsevat vapaasti eri näyttelijöiden, muusikoiden, mallien ja muotisuunnittelijoiden käyttämää Chanelin pikkumustaa.
- Choupette : la vie enchantée d'un chat fashion, Karl Lagerfeldin valokuvat, toimittaneet Patrick Mauriès & Jean-Christophe Napias, Pariisi, Flammarion, 2014, 123 s., (ISBN 978-2-08-131282-1)
- Second floor, Sam Taylor-Johnson, teksti Justine Picardie ja Karl Lagerfeld, Göttingen, Steidl, 2014, 64 s., (ISBN 978-3-86930-264-5). Kokoelma valokuvia, jotka on otettu vuonna 2010 Coco Chanelin asunnossa.
- Chanel shopping center, Göttingen, Steidl, 2015, 160 s., (ISBN 978-3-86930-821-0). Chanelin syys-talvi 2014-2015 kokoelman muotinäytös Grand Palais'ssa Pariisissa.
- L'Agenda selon Karl : 2015, toimittaneet Patrick Mauriès & Jean-Christophe Napias, graafinen suunnittelu ja kuvitus Charles Ameline, Pariisi, Flammarion, 2014, (ISBN 978-2-08-135288-9). Päiväkirja 2015, jossa on Lagerfeldin aforismeja ja muotivuoden kohokohtien päivämäärät: Pariisin muotiviikko, Chanel-muotinäytökset jne.
- Lagerfeld, Karl & Babeth Djian: Numéro Couture. Steidl Verlag, Göttingen 2015, ISBN 978-3-95829-057-0
- In the Rooms of Her Own. Chanel’s 1932 Jewellery Collection. Karl Lagerfeldin valokuvat. Steidl Verlag, Göttingen 2017, ISBN 978-3-95829-121-8
Remove ads
Dokumenttielokuvat
- Karl Lagerfeld – Eine deutsche Legende. ZDF-History, Dokumentti, 45 min, Saksa 2020. (ZDF televisiokanava 16.2.2020)
- Karl Lagerfeld. Eine Legende. Käsikirjoitus ja ohjaus: Christian Jakob, 53 min, Saksa 2019. (Arte televisiokanava 9.2.2020; Arte Mediathek 30.7.2023 asti)
- Karl Lagerfeld se dessine. Henkilökuva, Ranska, 2012, 55 min., käsikirjoitus ja ohjaus: Loïc Prigent, tuotanto: arte France, ensiesitys: 2.3.2013 arte-kanava
- Le jour d'avant. Fendi. Dokumenttifilmi, Ranska, 2009, 52 min., käsikirjoitus ja ohjaus: Loïc Prigent, tuotanto: arte France, Sundance Channel, Deralf, Story Box Press, ensisitys: 14.1.2010 arte-kanava
- Lagerfeld Confidential. Dokumentti, Ranska, 2007, 88 min., käsikirjoitus ja ohjaus: Rodolphe Marconi, tuottaja: Grégory Bernard
- Ein Kleid von Chanel. Reportaasi, Saksa, 2006, 30 min., käsikirjoitus ja ohjaus: Rita Knobel-Ulrich, tuottaja: ZDF, Reihe: ZDF.reportage, ensiesitys: 12.2.2006
- Signé Chanel, viisiosainen viihdedokumentti, Ranska, 2005, 130 min., ohjaus: Loïc Prigent
- Karl Lagerfeld – Mode als Religion, VOX
- 7 days out, Dokumenttisarja Netflix 2018, Jakso 1: Reportaasi Karl Lagerfeldistä Chanel Haute Couture Fashion Show'n taiteellisena johtajana 2018. Ohjaus: Andrew Rossi
Remove ads
Perintö
Karl Lagerfeld kuoli Pariisin Amerikkalaisessa sairaalassa eturauhassyövän komplikaatioihin 85-vuotiaana helmikuussa 2019, vain muutama päivä ennen syksy/talvimallistonsa muotinäytöstä. Hän oli jäänyt tammikuussa pois mallistonsa muotinäytöksestä ja syyksi oli kerrottu vain "väsymys".[51]
Hänen jäämistöönsä kuuluu kiinteistöjä mm. Monacossa ja Pariisissa sekä Choupette-niminen pyhä birma-kissa, ja sen arvon on arvioitu olevan noin 200 miljoonaa euroa.[52] Perinnön jakavat seitsemän henkilöä, joista yksi on Monacon prinsessa Caroline, sekä Choupette-kissa (s. 2011) ja ositusprosessi on jatkunut jo neljä vuotta. [53]
Hänen irtaimistostaan järjestettiin vuonna 2022 Sotheby's huutokauppakamarin järjestämä huutokauppa Monacossa, Pariisissa ja Kölnissä, jossa myytiin taidetta, huonekaluja, vaatteita ja astioita Lagerfeldin Pariisin ja Monacon asunnoista sekä 200 paria erilaisia sormettomia mustia Chanelin nahkahansikkaita, joita Lagerfeld käytti viimeiset 20 vuotta.[54] Hänen noin 260 m² suuruinen Pariisin asuntonsa myytiin 10 miljoonalla eurolla maaliskuussa 2024.[32]
Remove ads
Yksityiselämä
Karl Lagerfeldin kumppani vuodesta 1971 lähtien oli 18 vuoden ajan ranskalainen seurapiiripersoona ja entinen stuertti, Jacques de Bascher (1951–1989), joka kuoli alkoholismin ja AIDS-epidemian uhrina.[55] Tämän jälkeen Lagerfeld lihoi huomattavasti vaikka ei koskaan myöntänyt surevansa kumppaniaan.
Jacques de Bascherin ja Lagerfeldin äidin Elisabethin tuhkat olivat vuoteen 2000 asti Château de Penhoët'n linnan kappelissa Bretagnessa, jonka Karl Lagerfeld hankki omistukseensa jo ennen 1970-lukua.[56] Lagerfeld määräsi että hänen tuhkansa on sekoitettava sekä de Baschierin että hänen äitinsä tuhkaan ja haudattava paikkaan, joka pidetään salassa.[57]
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads