Keihäänheitto

Keihäänheitto on yleisurheilulaji, jossa heitetään urheilukeihästä.

Keihäänheitto
Eric Lemming heittää keihästä Lontoon olympialaisissa 1908.
Miesten ennätykset
Maailmanennätys	Jan Železný 98,48 m (1996)
Olympiaennätys	Arshad Nadeem 92,97 m (2024)
Naisten ennätykset
Maailmanennätys	Barbora Špotáková 72,28 m (2008)
Olympiaennätys	Osleidys Menéndez 71,53 m (2004)
Infobox OK

Keihäänheitto oli mukana jo antiikin viisiottelussa. Laji oli nykyajan olympialaisten virallisena kisalajina ensi kertaa vuonna 1906. Entisaikoina keihäässä kilpailtiin paitsi pituusheitossa, myös tarkkuusheitossa ja kahden käden yhteistuloksessa.

Historia

Toisesta päästä teroitettua puukeppiä alettiin käyttää eri puolilla maailmaa metsästysvälineenä ja aseena noin 400 000 vuotta sitten. Silloin keihästä käytettiin luultavimmin vain pistoaseena. Myöhemmin keihäitä alettiin myös heittää, ja niihin alettiin liittää kivisiä kärkiä.^[1]

Astiaan kuvattu kreikkalainen keihäänheittäjä noin vuodelta 470 eaa. Hän pitää sormellaan näppinarusta, jolla heittoon saatiin pituutta ja tarkkuutta.

Urheilulajiksi keihäänheitto tuli antiikin olympialaisissa 708 eaa. osana viisiottelua. Viisiottelussa keihäässä kilpailtiin ilmeisesti vain pituusheitossa. Kreikkalaisten urheilukeihäs oli kevyempi kuin sotakeihäs, eikä siinä ollut metallikärkeä. Heitossa käytettiin tarkkuuden ja pituuden lisäämiseksi apuna niin sanottua näppinarua, ohutta nahkahihnaa, johon heittäjä pujotti etu- ja keskisormensa. Keihäänheitossa kilpailtiin Kreikan lisäksi myös joissain muissa muinaiskulttuureissa.^[1] Antiikin ajalta ei ole säilynyt tuloksia. Yhden kuvauksen mukaan stadionin mitta (165–210 metriä) olisi heitetty neljällä suorituksella.^[2]

Keihäänheitossa alettiin kilpailla Euroopassa ja Ruotsissa 1800-luvulla niin pituus- kuin tarkkuusheitossakin.^[1] Kreikkalaisten 1859 kisoissa pidetyssä keihäänheittokilpailuissa käytettiin noin 175 senttimetrin mittaista ja 1 250 grammaa painavaa rautakärkistä keihästä.^[2] Kansainvälinen yleisurheiluliitto määritteli keihään viralliset mitat vuonna 1914.^[3]

Keihäänheitto ei vielä päässyt ensimmäisiin nykyaikaisiin olympialaisiin 1896. Se oli 1904 olympialaisissa antropologisten päivien ohjelmassa ja 1906 vihdoin ensi kertaa varsinaisena olympialajina.^[1] Säännöt eivät olleet tuolloin vielä vakiintuneet, ja pitkään heittotapoja oli kaksi: keihään keskeltä kiinnipitäminen sekä takapäästä kiinnipitäminen. Kilpailuissa oli usein niin paremman käden kilpailu kuin myös kahden käden yhteiskilpailu. Vauhdinottoalue oli 1900-luvun vaihteeseen asti 2,5 × 2,5 metriä; Ruotsissa käytettiin sen jälkeen 10 metrin vauhdin maksimipituutta, mutta 1908 olympialaisissa ei rajoitusta enää ollut. Heitot mitattiin 1940-luvulle asti suorakulmaisesti, ei sektorin säteen suuntaisesti kuten nykyisin. Mittaustapa verotti vinoon suuntautuneiden heittojen pituutta.^[2]

Maailmanennätyksiä alettiin tilastoida virallisesti vuodesta 1913 alkaen. Ensimmäinen maailmanennätys oli ruotsalaisen Eric Lemmingin 62,34. Sen rikkoi virallisesti vuonna 1919 suomalainen Jonni Myyrä tuloksella 66,10.^[2]

Suomi oli keihäänheiton ykkösmaa 1920- ja 1930-luvuilla. Matti Järvinen paransi maailmanennätystä kymmenen kertaa ja johti Suomen kolmoisvoittoon olympiakisoissa 1932.^[4]

Naiset alkoivat kilpailla keihäässä 1930-luvulla.^[5]

Keihään tuotekehittely edistyi 1950-luvulla yhdysvaltalaisten Heldin veljesten johdolla. Keihäästä tehtiin aiempaa liitävämpi, minkä seurauksena se lensi pitkälle mutta alkoi tulla alas lappeelleen. Espanjalaiset kehittivät barra vasca -pyörähdystyylin, jolla heitettiin lähes sata metriä ennen kuin se kiellettiin.^[6]

Itäsaksalainen Uwe Hohn heitti vuonna 1984 maailmanennätykseksi 104,80. Keihäsmallia muutettiin siirtämällä painopistettä eteenpäin.^[7] Uusien liitokeihäiden myötä maailmanennätys alkoi taas lähestyä sataa metriä, joten vuoden 1991 jälkeen sääntöjä tiukennettiin.^[8] Naisten keihäsmallia muutettiin vuonna 1991 lappeelle laskeutumisten vähentämiseksi^[9], ja vuonna 1999 siten, että keihään painopistettä siirrettiin kolme senttimetriä lähemmäksi keihään kärkeä; tällöin myös ennätysten kirjaaminen aloitettiin alusta.^[10]

Heittopaikka ja välineet

Keihäänheittopaikan vauhdinottorata ja alastulosektori.

Keihäänheiton vauhdinottorata on vähintään 30 metrin pituinen, ja suositeltu vähimmäispituus on 36,50 metriä. Leveydeltään rata on 4 metriä. Radan päässä on 8 metrin säteellä vedetty kaari, jonka takana heittäjän on pysyttävä. Alastulosektori on valkoisin viivoin rajattu alue, jonka sektorin kulma on 28,96 astetta.^[11]

Miesten keihäs painaa 800 grammaa, naisten 600 grammaa, 19-vuotiaiden poikien 800 grammaa, 17-vuotiaiden poikien 700 grammaa, 19-vuotiaiden tyttöjen 600 grammaa ja 17-vuotiaiden tyttöjen 500 grammaa. Pituudeltaan miesten keihäs on 260–270 senttimetriä, naisten 220–230 senttimetriä. Keihään osat ovat varsi, metallikärki ja narukierre. Keihäs valmistetaan metallista tai muusta sopivasta materiaalista, ja se voi olla ontto tai umpinainen. Varren pinta on sileä.^[11]

Heittosuoritus

Vauhdinoton loppuvaihe, jossa heittäjä vie toisen jalkansa eteenpäin ja valmistautuu sivaltamaan heittokäden eteen.

Heittäjä ei saa pitää käsinettä, teipata sormiaan yhteen tai käyttää mitään apuvälinettä. Keihästä on pidettävä kiinni yhdellä kädellä narukierteestä. Heitto on suoritettava olkapään tai heittokäsivarren yläpuolitse. Keihään on osuttava maahan kärki edellä.^[11]

Vauhdinoton alussa heittäjä pitelee keihästä heittokädessään keihäänkärki eteenpäin alaviistoon osoittaen. Juostessaan hän vetää heittokätensä suoraksi taakse ja nostaa keihään sen lentoradan mukaiseen asentoon kärki yläviistoon. Hartiat kääntyvät 90 astetta keihään puoleiselle sivulle, mutta lantio osoittaa yhä eteenpäin.^[12]

Heittäjä ottaa muutaman ristiaskeleen eli astuu heittokäden puoleisella jalallaan toisen jalan eteen. Ristiaskelilla heittäjä siirtää alavartalonsa ylävartalon edelle ja kallistaa ylävartaloa taaksepäin. Hän vetää hartiansa ja heittokätensä mahdollisimman taakse. Viimeisellä askeleellaan heittäjä astuu heittokättä vastakkaisen jalan kantapäällään pitkälle eteen, jolloin tämän jalan puoli hänen lantiostaan on edessä ja toinen puoli takana. Takimmainen jalka kääntyy sivulle ja taipuu hiukan polvesta.^[12]

Heittovaiheessa keihään puoleinen polvi kiertyy voimakkaasti heiton suuntaan ja pakottaa lantion kääntymään samansuuntaisesti. Sen jälkeen kääntyy rinta, jonka heittäjä työntää heiton suuntaan. Näin heittäjän kehosta tulee jousen muotoinen. Heittokäsi sivaltaa nopeasti eteenpäin heittäjän hartioiden yli kuin ruoskan kärki. Keho liikkuu eteenpäin ja ylöspäin suorana olevan tukijalan yli. Heittäjä päästää keihäästä irti päänsä yläpuolella. Hän pysäyttää vauhtinsa iskemällä heittokäden puoleisen jalkansa rataan.^[12]

Keihäänheiton suorituksessa ihmisen keho joutuu hetkeksi äärimmäisen rasituksen kohteeksi. Täysin luonnottomaan asentoon taipuneen kehon niveliin ranteessa, kyynärpäässä, selässä, lantiossa, lonkissa ja jaloissa kohdistuu heittovaiheessa niin suuria voimia, että lähes kaikki huipputason keihäänheittäjät kärsivätkin uransa aikana leikkaushoitoa vaativista loukkaantumisista.

Heitto mitataan keihään metallikärjen kohdasta heittokaaren sisäreunaan kohti heittokaaren ympyrän keskipistettä. Tulos merkitään yhden senttimetrin tarkkuudella alaspäin pyöristäen.^[11]

Kilpailumuoto

Keihäänheiton arvokilpailujen finaaleissa on yleensä mukana 12 heittäjää. Kolmen kierroksen jälkeen kahdeksan parasta saa heittää vielä kolme heittokierrosta. Pisimmän sääntöjen mukaisen heiton tehnyt on kilpailun voittaja.

Keihäänheitto arvokilpailuissa

Pääartikkelit: Keihäänheitto olympialaisissa ja Keihäänheitto yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa

Keihäänheitto on kuulunut olympialaisten lajivalikoimaan vuoden 1908 olympialaisista lähtien. Naisten keihäs tuli olympialaisten ohjelmaan vuonna 1932. Parhaiten arvokisojen keihäänheittokilpailuissa ovat menestyneet Suomi, Ruotsi, Norja, Tšekki, Saksa ja Neuvostoliitto.^{[13][14][15][16][17]}

Maailmanennätykset

Miehet	Jan Železný	CZE	98,48	25. toukokuuta 1996	Jena, Saksa
Naiset	Barbora Špotáková	CZE	72,28	13. syyskuuta 2008	Stuttgart, Saksa
Juniorit M (U20)	Neeraj Chopra	IND	86,48	23. heinäkuuta 2016	Bydgoszcz, Puola
Juniorit N (U20)	Yulenmis Aguilar	CUB	63,86	2. elokuuta 2015	Edmonton, Kanada
Pojat (700 g) (U18)	Braian Toledo	ARG	89,34	6. maaliskuuta 2010	Mar del Plata, Argentiina
Tytöt (500 g) (U18)[18]	Adriana Vilagoš	SRB	70,10	14. elokuuta 2021	Kraljevo, Serbia

^[19]

Miesten maailmanennätyksen kehitys

Vanha keihäsmalli

Matti Järvinen paransi maailmanennätystä 10 kertaa vuosina 1930−1934.

Uwe Hohn heitti vanhan keihäsmallin viimeisen maailmanennätyksen.

Tulos	Nimi	Maa	Pvm	Paikka
62,32	Eric Lemming	SWE	29. syyskuuta 1912	Tukholma, Ruotsi
63,29	Jonni Myyrä	FIN	5. heinäkuuta 1914	Malmö, Ruotsi
64,81	Jonni Myyrä	FIN	18. heinäkuuta 1915	Lappeenranta
65,55	Jonni Myyrä	FIN	13. heinäkuuta 1919	Savitaipale
66,10	Jonni Myyrä	FIN	24. elokuuta 1919	Tukholma, Ruotsi
66,62	Gunnar Lindström	SWE	12. joulukuuta 1924	Eksjö, Ruotsi
67,31	Gunnar Lindström	SWE	20. syyskuuta 1925	Oslo, Norja
68,55	Jonni Myyrä	FIN	27. syyskuuta 1925	Richmond, Virginia, Yhdysvallat
69,88	Eino Penttilä	FIN	1. lokakuuta 1927	Viipuri
71,01	Erik Lundqvist	SWE	15. elokuuta 1928	Tukholma, Ruotsi
71,57	Matti Järvinen	FIN	8. elokuuta 1930	Viipuri
71,70	Matti Järvinen	FIN	17. elokuuta 1930	Tampere (Pyynikin urheilukenttä)
71,88	Matti Järvinen	FIN	31. elokuuta 1930	Vaasa
72,93	Matti Järvinen	FIN	14. syyskuuta 1930	Viipuri
74,02	Matti Järvinen	FIN	27. kesäkuuta 1932	Turku
74,28	Matti Järvinen	FIN	25. toukokuuta 1933	Mikkeli
74,61	Matti Järvinen	FIN	7. kesäkuuta 1933	Vaasa
76,10	Matti Järvinen	FIN	15. kesäkuuta 1933	Helsinki
76,66	Matti Järvinen	FIN	7. syyskuuta 1934	Torino, Italia
77,23	Matti Järvinen	FIN	18. kesäkuuta 1936	Helsinki
77,87	Yrjö Nikkanen	FIN	25. elokuuta 1938	Kymi
78,70	Yrjö Nikkanen	FIN	16. lokakuuta 1938	Kotka
80,41	Franklin Held	USA	8. elokuuta 1953	Pasadena, Kalifornia, Yhdysvallat
81,29	Bill Miller	USA	21. elokuuta 1954	Pasadena, Kalifornia, Yhdysvallat
81,29	Franklin Held	USA	21. toukokuuta 1955	Modesto, Kalifornia, Yhdysvallat
81,75	Franklin Held	USA	21. toukokuuta 1955	Modesto, Kalifornia, Yhdysvallat
83,56	Soini Nikkinen	FIN	24. kesäkuuta 1956	Kuhmoinen
83,66	Janusz Sidło	POL	30. kesäkuuta 1956	Milano, Italia
85,71	Egil Danielsen	NOR	26. marraskuuta 1956	Melbourne, Australia
86,04	Al Cantello	USA	5. kesäkuuta 1959	Compton, Kalifornia, Yhdysvallat
86,74	Carlo Lievore	ITA	1. kesäkuuta 1961	Milano, Italia
87,12	Terje Pedersen	NOR	1. heinäkuuta 1964	Oslo, Norja
91,72	Terje Pedersen	NOR	2. syyskuuta 1964	Oslo, Norja
91,98	Jānis Lūsis	URS	23. kesäkuuta 1968	Saarijärvi
92,70	Jorma Kinnunen	FIN	18. kesäkuuta 1969	Tampere (Ratinan stadion)
93,80	Jānis Lūsis	URS	6. heinäkuuta 1972	Tukholma, Ruotsi
94,08	Klaus Wolfermann	BRD	5. toukokuuta 1973	Leverkusen, Saksan liittotasavalta
94,58	Miklós Németh	HUN	26. heinäkuuta 1976	Montreal, Kanada
96,72	Ferenc Paragi	HUN	23. huhtikuuta 1980	Tata, Unkari
99,72	Tom Petranoff	USA	15. toukokuuta 1983	Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
104,80	Uwe Hohn	DDR	20. heinäkuuta 1984	Itä-Berliini, Saksan demokraattinen tasavalta

Nykyinen keihäsmalli

85,74	Klaus Tafelmeier	BRD	20. syyskuuta 1986	Como, Italia
87,66	Jan Železný	TCH	31. toukokuuta 1987	Nitra, Tšekkoslovakia
89,10	Patrik Bodén	SWE	24. maaliskuuta 1990	Austin, Texas, Yhdysvallat
89,58	Steve Backley	GBR	2. heinäkuuta 1990	Tukholma, Ruotsi
89,66*	Jan Železný	TCH	14. heinäkuuta 1990	Oslo, Norja
90,98*	Steve Backley	GBR	20. heinäkuuta 1990	Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta
91,98*	Seppo Räty	FIN	6. toukokuuta 1991	Shizuoka, Japani
96,96*	Seppo Räty	FIN	2. kesäkuuta 1991	Punkalaidun
91,46	Steve Backley	GBR	25. tammikuuta 1992	Auckland, Uusi-Seelanti
95,54	Jan Železný	CZE	6. huhtikuuta 1993	Pietersburg, Etelä-Afrikka
95,66	Jan Železný	CZE	29. elokuuta 1993	Sheffield, Yhdistynyt kuningaskunta
98,48	Jan Železný	CZE	25. toukokuuta 1996	Jena, Saksa

* jälkikäteen käytöstä poistettu keihäsmalli.

Naisten maailmanennätyksen kehitys

Vanha keihäsmalli

Dana Zátopková heitti vuonna 1958 maailmanennätykseksi 55,73.

Ruth Fuchs paransi vuosina 1972-1980 maailmanennätystä kuusi kertaa.

Petra Felke heitti naisten vanhan keihäsmallin viimeisen maailmanennätyksen.

24,95	Marie Mejzlíková	TCH	30. heinäkuuta 1922	Prostějov, Tšekkoslovakia
25,01	Bozena Sramkova	TCH	6. elokuuta 1922	Praha, Tšekkoslovakia
25,325	Bozena Sramkova	TCH	13. elokuuta 1922	Praha, Tšekkoslovakia
25,50	Marie Janderová	TCH	6. huhtikuuta 1923	Monte Carlo, Monaco
26,10	Kamila Olmerová	TCH	31. toukokuuta 1923	Hradec Králové, Tšekkoslovakia
27,30	Frantiska Vlachová	TCH	26. elokuuta 1923	Jihlava, Tšekkoslovakia
27,30	Kamila Olmerová	TCH	2. syyskuuta 1923	Kladno, Tšekkoslovakia
27,24	Marie Janderová	TCH	25. toukokuuta 1924	Moravska, Tšekkoslovakia
33,07	Pauline Hascup	USA	26. kesäkuuta 1926	Paterson, New Jersey, Yhdysvallat
35,26	Lillian Copeland	USA	8. toukokuuta 1926
35,55	Lillian Copeland	USA	26. heinäkuuta 1926	Pasadena, Kalifornia, Yhdysvallat
38,21	Lillian Copeland	USA	26. helmikuuta 1927	Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
38,80	Margaret Jenkins	USA	3. syyskuuta 1927	Eureka, Kalifornia, Yhdysvallat
39,35	Margaret Jenkins	USA	15. huhtikuuta 1928	San Jose, Kalifornia, Yhdysvallat
40,68	Babe Zaharias	USA	4. heinäkuuta 1930	Dallas, Texas, Yhdysvallat
42,32	Liesel Schumann	GER	8. elokuuta 1930	Praha, Tšekkoslovakia
44,64	Ellen Braumüller	GER	12. kesäkuuta 1932	Berliini, Saksa
46,745	Nan Gindele	USA	18. kesäkuuta 1932	Chicago, Illinois, Yhdysvallat
47,24	Aneliese Steinheuer	GER	21. kesäkuuta 1942	Frankfurt am Main, Saksa
47,80	Erika Matthes	GER	17. heinäkuuta 1938	Stuttgart, Saksa
48,21	Herma Bauma	AUT	29. kesäkuuta 1947	Wien, Itävalta
48,39	Ludmila Anokina	URS	15. syyskuuta 1945	Kiova, Neuvostoliitto
50,27	Ludmila Anokina	URS	22. syyskuuta 1947	Moskova, Neuvostoliitto
50,32	Klaudia Majutškaja	URS	23. syyskuuta 1947	Moskova, Neuvostoliitto
48,63	Herma Bauma	AUT	12. syyskuuta 1948	Wien, Itävalta
49,59	Natalja Smirnitskaja	URS	25. heinäkuuta 1949	Moskova, Neuvostoliitto
53,41	Natalja Smirnitskaja	URS	5. elokuuta 1949	Moskova, Neuvostoliitto
53,56	Nadežda Konjajeva	URS	5. helmikuuta 1954	Leningrad, Neuvostoliitto
55,11	Nadežda Konjajeva	URS	22. toukokuuta 1954	Kiova, Neuvostoliitto
55,48	Nadežda Konjajeva	URS	6. elokuuta 1954	Kiova, Neuvostoliitto
55,73	Dana Zátopková	TCH	1. kesäkuuta 1958	Praha, Tšekkoslovakia
57,40	Anna Pazera	AUS	24. heinäkuuta 1958	Cardiff, Yhdistynyt kuningaskunta
57,49	Birutė Zalogaitytė	URS	30. lokakuuta 1958	Tbilisi, Neuvostoliitto
57,92	Elvīra Ozoliņa	URS	3. toukokuuta 1960	Leselidze, Neuvostoliitto
59,55	Elvīra Ozoliņa	URS	4. kesäkuuta 1960	Moskova, Neuvostoliitto
59,78	Elvīra Ozoliņa	URS	3. heinäkuuta 1963	Tokio, Japani
61,38	Elvīra Ozoliņa	URS	27. elokuuta 1964	Kiova, Neuvostoliitto
62,40	Jelena Gortšakova	URS	16. lokakuuta 1964	Tokio, Japani
62,70	Eva Gryzieck	POL	11. kesäkuuta 1972	Bukarest, Romania
65,06	Ruth Fuchs	DDR	11. kesäkuuta 1972	Potsdam, Saksan demokraattinen tasavalta
66,10	Ruth Fuchs	DDR	7. syyskuuta 1973	Edinburgh, Yhdistynyt kuningaskunta
67,22	Ruth Fuchs	DDR	3. lokakuuta 1974	Rooma, Italia
69,12	Ruth Fuchs	DDR	10. heinäkuuta 1976	Itä-Berliini, Saksan demokraattinen tasavalta
69,32	Kathy Schmidt	USA	11. syyskuuta 1977	Fürth, Saksan liittotasavalta
69,52	Ruth Fuchs	DDR	13. kesäkuuta 1979	Dresden, Saksan demokraattinen tasavalta
69,96	Ruth Fuchs	DDR	29. huhtikuuta 1980	Split, Jugoslavia
70,80	Tatjana Birjulina	URS	12. heinäkuuta 1980	Podolsk, Neuvostoliitto
71,88	Antoaneta Todorova	BUL	16. kesäkuuta 1981	Zagreb, Jugoslavia
72,40	Tiina Lillak	FIN	29. heinäkuuta 1982	Helsinki
74,20	Sofia Sakorafa	GRE	25. syyskuuta 1982	Hania, Kreikka
74,76	Tiina Lillak	FIN	13. kesäkuuta 1983	Tampere (Ratinan stadion)
75,26	Petra Felke	DDR	4. kesäkuuta 1985	Schwerin, Saksan demokraattinen tasavalta
75,40	Petra Felke	DDR	4. kesäkuuta 1985	Schwerin, Saksan demokraattinen tasavalta
77,44	Fatima Whitbread	GBR	28. syyskuuta 1986	Stuttgart, Saksan liittotasavalta
78,90	Petra Felke	DDR	29. heinäkuuta 1987	Leipzig, Saksan demokraattinen tasavalta
80,00	Petra Felke-Meier	DDR	9. syyskuuta 1988	Potsdam, Saksan demokraattinen tasavalta

Nykyinen keihäs

67,09	Mirela Maniani	GRE	28. elokuuta 1999	Sevilla, Espanja
68,22	Trine Solberg-Hattestad	NOR	30. kesäkuuta 2000	Rooma, Italia
69,48	Trine Solberg-Hattestad	NOR	28. kesäkuuta 2000	Oslo, Norja
71,54	Osleidys Menéndez	CUB	1. heinäkuuta 2001	Rethymnon, Kreikka
71,70	Osleidys Menéndez	CUB	14. elokuuta 2005	Helsinki, Suomi
72,28	Barbora Špotáková	CZE	13. syyskuuta 2008	Stuttgart, Saksa

Maanosien ennätykset

Lähde:WA^[20][21]

Miehet

Maanosa	Tulos	Heittäjä	Paikka	Aika
Aasia	92,97	Arshad Nadeem	Pariisi	8. elokuuta 2024
Afrikka	92,72	Julius Yego	Peking	26. elokuuta 2015
Etelä-Amerikka	91,00	Luiz Maurício da Silva	São Paulo	3. elokuuta 2025
Eurooppa	98,48	Jan Železný	Jena	25. toukokuuta 1996
Oseania	89,02	Jarrod Bannister	Brisbane	29. helmikuuta 2008
Pohjois-, Keski-Amerikka ja Karibia	93,07	Anderson Peters	Doha	13. toukokuuta 2022

Naiset

Maanosa	Tulos	Heittäjä	Paikka	Aika
Aasia	67,98	Lü Huihui	Shenyang	2. elokuuta 2019
Afrikka	69,35	Sunette Viljoen	New York	9. kesäkuuta 2012
Etelä-Amerikka	66,70	Flor Ruiz	Cuiabá	12. toukokuuta 2024
Eurooppa	72,28	Barbora Špotáková	Stuttgart	13. syyskuuta 2008
Oseania	68,92	Kathryn Mitchell	Gold Coast	11. huhtikuuta 2018
Pohjois-, Keski-Amerikka ja Karibia	71,70	Osleidys Menéndez	Helsinki	14. elokuuta 2005

Kymmenen pisintä heittoa

Miehet

1.	98,48	Jan Železný	CZE	25. toukokuuta 1996	Jena, Saksa
2.	97,76	Johannes Vetter	GER	6. syyskuuta 2020	Chorzów, Puola
3.	96,29	Johannes Vetter	GER	29. toukokuuta 2021	Chorzów, Puola
4.	95,66	Jan Železný	CZE	29. elokuuta 1993	Sheffield, Yhdistynyt kuningaskunta
5.	95,54	Jan Železný	CZE	6. huhtikuuta 1993	Pietersburg, Etelä-Afrikka
6.	95,34	Jan Železný	CZE	29. elokuuta 1993	Sheffield, Yhdistynyt kuningaskunta
7.	94,84	Johannes Vetter	GER	6. syyskuuta 2020	Chorzów, Puola
8.	94,64	Jan Železný	CZE	31. toukokuuta 1996	Ostrava, Tšekki
9.	94,44	Johannes Vetter	GER	11. heinäkuuta 2017	Luzern, Sveitsi
10.	94,24	Johannes Vetter	GER	29. toukokuuta 2021	Chorzów, Puola

^[22][23]

Naiset

1.	72,28	Barbora Špotáková	CZE	13. syyskuuta 2008	Stuttgart, Saksa
2.	71,70	Osleidys Menéndez	CUB	14. elokuuta 2005	Helsinki, Suomi
3.	71,58	Barbora Špotáková	CZE	2. syyskuuta 2011	Daegu, Etelä-Korea
4.	71,54	Osleidys Menéndez	CUB	1. heinäkuuta 2001	Réthymno, Kreikka
5.	71,53	Osleidys Menéndez	CUB	27. elokuuta 2004	Ateena, Kreikka
6.	71,42	Barbora Špotáková	CZE	21. elokuuta 2008	Peking, Kiina
7.	71,40	Maria Andrejczyk	POL	9. toukokuuta 2021	Split, Kroatia
8.	70,53	Marija Abakumova	RUS	1. syyskuuta 2013	Berliini, Saksa
9.	70,20	Christina Obergföll	GER	23. kesäkuuta 2007	München, Saksa
10.	70,03	Christina Obergföll	GER	14. elokuuta 2005	Helsinki, Suomi

Kymmenen parasta heittäjää

Jan Železný.

Barbora Špotáková.

Miehet

1.	98,48	Jan Železný	CZE	25. toukokuuta 1996	Jena, Saksa
2.	97,76	Johannes Vetter	GER	6. syyskuuta 2020	Chorzów, Puola
3.	93,90	Thomas Röhler	GER	5. toukokuuta 2017	Doha, Qatar
4.	93,09	Aki Parviainen	FIN	26. kesäkuuta 1999	Kuortane, Suomi
5.	93,07	Anderson Peters	GRN	13. toukokuuta 2022	Doha, Qatar
6.	92,97	Arshad Nadeem	PAK	8. elokuuta 2024	Pariisi, Ranska
7.	92,72	Julius Yego	KEN	26. elokuuta 2015	Peking, Kiina
8.	92,61	Sergei Makarov	RUS	30. kesäkuuta 2002	Sheffield, Iso-Britannia
9.	92,60	Raymond Hecht	GER	21. heinäkuuta 1995	Oslo, Norja
10.	92,06	Andreas Hofmann	GER	2. kesäkuuta 2018	Offenburg, Saksa

^[23]

Naiset

1.	72,28	Barbora Špotáková	CZE	13. syyskuuta 2008	Stuttgart, Saksa
2.	71,70	Osleidys Menéndez	CUB	14. elokuuta 2005	Helsinki, Suomi
3.	71,40	Maria Andrejczyk	POL	9. toukokuuta 2021	Split, Kroatia
4.	70,53	Marija Abakumova	RUS	1. syyskuuta 2013	Berliini, Saksa
5.	70,20	Christina Obergföll	GER	23. kesäkuuta 2007	München, Saksa
6.	69,48	Trine Solberg-Hattestad	NOR	28. heinäkuuta 2000	Oslo, Norja
7.	69,35	Sunette Viljoen	RSA	9. kesäkuuta 2012	New York, Yhdysvallat
8.	69,19	Christin Hussong	GER	30. toukokuuta 2021	Chorzów, Puola
9.	68,92	Kathryn Mitchell	AUS	11. huhtikuuta 2018	Gold Coast, Australia
10.	68,43	Sara Kolak	CRO	6. heinäkuuta 2017	Lausanne, Sveitsi

^[24]

Katso myös

• Luettelo yli 90 metriä heittäneistä keihäänheittäjistä
• Luettelo yli 70 metriä heittäneistä naiskeihäänheittäjistä