Kleofas Immanuel Nordlund
suomalainen pappi From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Kleofas Immanuel Nordlund (23. tammikuuta 1849 Marttila – 25. syyskuuta 1883 Helsinki)[1] oli evankeliseen herätysliikkeeseen kuulunut suomalainen pastori. Hänen isänsä oli pappi Karl Isak Nordlund, joka kuoli mielenterveydellisistä ongelmistä kärsineenä Seilin sairaalasaarella vuonna 1853.[2] Nordlund toimi yhteisenä kirkkoherran sijaisena Pyhäjärven ja Käkisalmen seurakunnissa, sekä vuodesta 1877 kuolemaansa saakka Virolais-lättiläisen sotilasseurakunnan saarnaajana Helsingissä.
Nordlund osallistui vuonna 1878 Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen kustantamien tunnustuskirjojen suomentamiseen,[3] sekä käänsi ja sanoitti hengellisiä lauluja. Niitä on mukana muun muassa evankelisen herätysliikkeen laulukirjassa Siionin kannel.[4]
Siionin kanteleessa on kolme Nordlundin kirjoittamaa laulua:
- 106 Kun kasteen sain, niin Jeesus puki (säv. Vesa Erkkilä 1996)
- 318 Oi, minkä onnen autuuden (säv. Siionin kannel ja Sionsharpan 1874)
- 479 Mun kanteleeni kauniimmin (säv. toisinto kansansävelmästä, laulun 318 4. säkeistö)
Laulukirjassa Viisikielinen[5] on kaksi Nordlundin laulua:
- 177 Oi minkä onnen, autuuden
- 403 Mun kanteleeni kauniimmin
Hengellisiä lauluja ja virsiä[6]-kirjassa ovat Nordlundin laulut:
- 295 Oi minkä onnen, autuuden
- 550 Mun kanteleeni kauniimmin
Hengellinen laulukirja[7]- kirjassa Nordlundin laulut:
- 300 Oi, minkä onnen, autuuden
- 620 Mun kanteleeni kauniimmin
Remove ads
Kirjallisuutta
- Björklund, Isak August: Kleofas Immanuel Nordlund : en prästgestalt i Finlands kyrka. Helsingfors: Svenska lutherska evangeliföreningen i Finland, 1923. (ruotsiksi)
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads