Kotimaisten kielten keskus
opetus- ja kulttuuriministeriön alainen asiantuntijalaitos From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Kotimaisten kielten keskus (lyh. Kotus,[2] ruots. Institutet för de inhemska språken) on Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön alainen asiantuntijalaitos.[3] Kotuksen tehtäviä ovat suomen ja ruotsin kielen huolto, neuvonta ja sanakirjatyö sekä kielenhuoltoon ja sanakirjoihin liittyvä tutkimus. Kotuksen tehtävänä on lisäksi koordinoida saamen kielten, romanikielen sekä suomalaisen ja suomenruotsalaisen viittomakielen[4] huoltoa. Laitoksen nykyinen nimi Kotimaisten kielten keskus otettiin käyttöön vuonna 2012[5].
_Jun_4,_2025.jpg)
Keskuksessa työskenteli vuonna 2021 yhteensä 69 henkilöä. Kotuksen toimitilat sijaitsevat Helsingissä Hakaniemenrannan virastotalossa.
Remove ads
Historia
Kotimaisten kielten keskus perustettiin 1. maaliskuuta 1976 nimellä Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.[5] Tuolloin yhdistettiin valtion tutkimuslaitokseksi erillisiä suomen ja sukukielten kielentutkimusyksiköitä ja -laitoksia, muun muassa E. N. Setälän perustama tutkimusarkisto Suomen suku, Nykysuomen laitos (kielitoimisto), Sanakirjasäätiö ja Suomen nimiarkiston säätiö. Tutkimuskeskukseen liitettiin myös ruotsin kielen huolto (Språkvård), murteiden ja nimistöntutkimus omaksi osastokseen. Suomen opetusministerinäkin toiminut fennougristi Lauri Posti oli tärkeä aloitteentekijä tutkimuskeskuksen toiminnan alkuvaiheessa.
Laitoksen johtajina ovat toimineet Tuomo Tuomi (1976–1994)[6], Pauli Saukkonen, Pirkko Nuolijärvi (1998–2016)[7] ja Ulla-Maija Forsberg (2016–2021)[8]. Nykyisen johtajan, filosofian tohtori Leena Nissilän virkakausi alkoi 1. lokakuuta 2021.[9]
Remove ads
Toiminta
Kotimaisten kielten keskuksessa on laaja kirjasto sekä laajat kielitieteelliset arkistot; muun muassa Nimiarkisto, johon on kerätty suurin osa Suomen alueen muistinvaraista paikannimistöä; Suomen murteiden sana-arkisto, jonka pohjalta laaditaan Suomen murteiden sanakirja; sekä Suomen kielen nauhoitearkiston puhutun kielen aineistot. Keskuksen julkinen aineistopalvelu Kaino avattiin vuonna 2006.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus julkaisi vuosina 1990–1995 kolmiosaisen, lähes 100 000 hakusanaa sisältävän Suomen kielen perussanakirjan, joka kuvaa nykyisen yleiskielen sanastoa ja antaa ohjeita sanojen käytöstä. Perussanakirjan CD-ROM-versio ilmestyi vuonna 1997 ja sen seuraaja Kielitoimiston sanakirja vuonna 2004. Kielitoimiston palvelupuhelin neuvoo kielenkäytön ja yleiskielen ongelmissa.
Remove ads
Organisaatio
Keskukseen kuuluvat yksiköt ja niiden tehtäväalueet ovat seuraavat:[10]
- kielenhuolto-osasto (Kielitoimisto): suomen yleiskielen kehittäminen ja huolto sekä kielenkäyttöä koskevat suositukset ja kielineuvonta
- ruotsin kielen osasto: ruotsin kielen ja ruotsinkielisen nimistön huolto, sanakirjatyö ja tutkimus
- sanakirjaosasto: suomen kieltä kuvaavien yksi- ja kaksikielisten sanakirjojen laadinta
- tietohallintoyksikkö: it-palvelut ja mm. verkkojulkaisujen kehittäminen
- hallintoyksikkö: keskuksen henkilöstö- ja taloushallinto
- kehittämisyksikkö: johtoa tukeva valmistelu ja suunnittelu, tiedottaminen, julkaisuasiat ja verkkopalvelu
Henkilöstö
Vuonna 2021 Kotuksessa työskenteli 69 henkilöä, joista naisia oli 53 ja miehiä 16. Henkilöstön keski-ikä oli 51,6 vuotta. Korkeakoulututkinnon oli suorittanut 94,2 % työntekijöistä ja tutkijakoulutuksen (tohtori tai lisensiaatti) 29,0 % työntekijöistä.[1]
Suomen kielen tulevaisuus -palkinto
Suomen kielen tulevaisuus -palkinto on Kotimaisten kielten keskuksen jakama suomalainen tunnustuspalkinto.[11] Palkinto on tarkoitus jakaa sellaiselle organisaatiolle, järjestölle tai henkilölle, joka toiminnallaan edistää suomen kielen monipuolista käyttöä ja vahvistaa siten suomen kielen roolia monikielisessä maailmassa.[11]
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads