Ksenotiimi

Ksenotiimi, tarkkaan ottaen Ksenotiimi-Y, on harvinaisia maametalleja sisältävä fosfaattimineraali. Se on bastnäsiitin ja monatsiitin jälkeen tärkein kaupallisesti hyödynnettävä maametallimineraali.^[3]

Ksenotiimi
Luokka	fosfaattimineraalit
Kemialliset ominaisuudet
Kemiallinen kaava	YPO4
Fysikaaliset ominaisuudet
Väri	Kellanruskeasta punaruskeaan.
Asu	Prismaattisia tai pyramidimaisia kiteitä, kasaumina tai ruusukkeina.
Kidejärjestelmä	tetragoninen
Kaksostus	harvinaista
Lohkeavuus	hyvä prismalohkeavuus
Murros	pirstaleinen tai rosoinen
Kovuus Mohsin asteikolla	4 - 5
Ominaispaino	4,4 - 5,1
Optiset ominaisuudet
Optiset ominaisuudet	yksiakselinen (+)
Kiilto	lasikiilto tai pihkakiilto
Taitekerroin	nω = 1,72 nε = 1,816 - 1,827
Kahtaistaitto	δ = 0,096 - 0,107
Ultravioletti fluoresenssi	ei
Viiru	valkoinen
Läpinäkyvyys	läpikuultava tai opaakki
Lähteet
[1][2]
Aiheesta muualla
Ksenotiimi Commonsissa
Infobox OK

Kemiallinen koostumus

Ksenotiimi on pääosin yttriumfosfaattia (YPO₄)^[1]. Fosfaatti-ionit ovat koordinoituneet tetraedrin muotoon keskellä olevan Y³⁺-ionin ympärille, mikä on samankaltainen rakenne kuin esim zirkonilla (ZrSiO₄).

Ksenotiimissa yttrium voi olla osittain korvautunut toisilla maametalleilla kuten dysprosiumilla, erbiumilla, terbiumilla tai ytterbiumilla, sekä joskus toriumilla tai uraanilla. Tämän takia ksenotiiminäytteet ovat joskus radioaktiivisia.

Ksenotiimista on olemassa harvinaiset analogiset muodot ksenotiimi-Yb ja ksenotiimi-Gd, jotka ovat ytterbiumfosfaattia ja gadoliniumfosfaattia.

Esiintyminen

Ksenotiimia esiintyy laajalti mutta pienissä määrissä happamissa ja alkalisissa magmakivilajeissa, pegmatiiteissa ja metamorfifissa kivissä.^[1] Suomessa sitä on tavattu mm. Eurajoen rapakivessä, Eräjärven ja Varalan pegmatiiteissa, ja Ilomantsin Hattuvaarassa Pampalon kultaesiintymän yhteydessä.^[1]

Maailmalla sitä on tavattu suurempia määriä Minas Geraisin ja Bahian osavaltioissa Brasiliassa, Coloradossa ja Pohjois-Carolinassa Yhdysvalloissa, sekä alluviaalisissa esiintymissä Chhattisgarhin ja Karnatakan osavaltioissa Intiassa, ja eri puolilla Australiaa.^[2]

Historia

Ksenotiimin löysi norjalainen mineralogi Nils Otto Tank Hidran saarelta (nykyisin osa Flekkefjordia) Agderin läänistä Norjasta^[2], ja sen kuvasi tieteelle Jöns Jacob Berzelius vuonna 1824.^[2] Nimen ksenotiimi antoi ranskalainen mineralogi François Sulpice Beudant vuonna 1832. Alunperin nimi oli kenotiimi, kreikan sanoista κενός = "turha, tyhjänpäiväinen" and τιμή = "kunnia", mikä oli pilkallinen viittaus siihen, että Berzelius oli erehtynyt luulemaan mineraalissa ollutta yttriumia uudeksi alkuaineeksi. Ajan mittaan nimi muuttui käytössä muotoon ksenotiimi, millä nimellä mineraali tunnetaan nykyään.^[2]