Kuningaskalastaja

Kuningaskalastaja (Alcedo atthis) on koskipaikoissa viihtyvä lintu. Se on taitava lentäjä, joka heittelee saaliskalojaan ilmaan saadakseen ne osumaan pää tai pyrstö edellä kurkkuunsa.

Kuningaskalastaja
Uhanalaisuusluokitus
Elinvoimainen [1]
Suomessa:
Äärimmäisen uhanalainen [2]
Tieteellinen luokittelu
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Luokka:	Linnut Aves
Lahko:	Säihkylinnut Coraciiformes
Heimo:	Kuningaskalastajat Alcedinidae
Suku:	Alcedo
Laji:	atthis
Kaksiosainen nimi
Alcedo atthis (Linnaeus, 1758)
Keltaisella pesimäalueet, sinisellä muut esiintymisalueet ja vihreällä alueella laji esiintyy ympäri vuoden
Katso myös
Kuningaskalastaja Wikispeciesissä   Kuningaskalastaja Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Koko ja ulkonäkö

Kuningaskalastajan selkäpuoli on metallinhohtoisen sininen, korvaläikät ja vatsapuoli ovat punaruskeat. Leuka ja niskan sivut ovat valkoiset. Linnun pituus on noin 19 cm.

Levinneisyys

Kuningaskalastajaa tavataan Euroopassa, Aasiassa ja Afrikassa. Se on muuttolintu vain siellä missä sen kotijoki jäätyy. Etelä-Suomessa se on säännöllisen levinneisyysalueensa pohjoisrajalla, joten kannan vaihtelu vuodesta toiseen on suurta. Kuningaskalastaja on Suomen harvinaisimpia pesimälintuja: Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 1–15 paria.

Kuningaskalastaja.

Elinympäristö

Kuningaskalastaja viihtyy aina veden lähettyvillä, joskus istuu veden päälle kaartuvassa puussa.

Lisääntyminen

Kuningaskalastajan munia.

Pesä on hiekkatörmään rakennettu tunneli, ei aina rantatörmässä. Munia tulee 6–7 kappaletta.

Ravinto

Kuningaskalastaja syö vain vesieläimiä; kalojen lisäksi selkärangattomia kuten kotiloita. Kaloja se nappaa lekuttelemalla veden yllä, josta syöksyy.

”Jäälintu”

Antiikin mytologiassa esiintyvä jäälintu vastaa kuvauksen perusteella kuningaskalastajaa. Turun Akatemiassa jäälinnusta julkaistiin vuonna 1682 Anders Wanochiuksen johdolla väitöskirja.^[3]