Lihavuus
tila, jossa kehossa on terveydelle haitallisen suuri määrä rasvakudosta From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Lihavuus eli obesiteetti[1] tarkoittaa tilaa, jossa kehossa on runsaasti tai liikaa rasvakudosta. Ihmisen rasvakudos sijaitsee pääosin ihon alla, mutta sitä saattaa kertyä myös vatsaonteloon ja sisäelimiin[2]. Tutkimuksissa lihavuudella tarkoitetaan usein painoindeksiä 30 kg/m2 tai yli[3].
 |
Tämän artikkelin tai sen osan on katsottu tarvitsevan asiantuntijan arviota. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Artikkelin lähteet ovat kovin uutispainotteisia. Tekstissä tulisi niiden sijaan suosia tutkittua tieteellistä tietoa ja avata tutkimustuloksia sekä asiantuntijoiden näkemyksiä. |
Päärynälihavuudessa rasvaa kertyy etenkin lanteille, vyötärölle ja pakaroihin. Päärynälihavilla ihmisillä on valkoisten rasvasolujen lomassa sijaitsevia beigenvärisiä rasvasoluja, jotka tuottavat monenlaisia terveyshyötyjä. Liikunta ja kylmälle altistaminen tuottavat lisää beigejä rasvasoluja.[4]
Omena- eli vyötärölihavuudessa rasvaa kertyy etenkin kehon etupuolelle vyötärön tienoille. Vyötärölihavilla on usein paljon vatsaontelon sisäistä viskeraali- eli sisäelinrasvaa, jolla on terveydelle haitallisia vaikutuksia.[5]
Yhdysvalloissa lohtusyöminen on tekijä Yhdysvaltojen lihavuuskriisissä ja lohtusyöminen on yhdistetty krooniseen stressiin.[6]
Remove ads
Lihavuuden mittaaminen ja arviointi
Lihavuutta voidaan mitata mittaamalla ihmisen rasvaprosentti eli rasvakudoksen painon osuus kehon kokonaispainosta. Tämä tehdään tätä varten kehitetyllä laitteella kuten ihopoimumittarilla tai bioimpedanssimittarilla, jonka toiminta perustuu siihen, että rasvakudos johtaa vain heikosti sähköä[7]. Voidaan myös käyttää vedenalaispunnitusta, jossa ihminen punnitaan sekä kuivana että veden alla[8]. Rasvaprosentti voidaan myös arvioida vyötärönympäryksen ja pituuden suhteen avulla[9] tai arvioitavan henkilön vyötärö-lantio-suhteen avulla. Vyötärölihavuuden arvioinnissa käytetään sääntöä, jonka mukaan vyötärön ympärys ei saisi ylittää naisilla 90 ja miehillä 100 senttimetriä.[10]
Rasvakudoksen suhteellista määrää voidaan myös arvioida laskemalla ihmisen painoindeksi, joka saadaan kaavasta painokilot jaettuna pituuden neliöllä (kg/m²)[11]. Normaalipainon ylärajaksi on sovittu on 25 kg/m², ylipaino on alueella 25–30 kg/m². Lihavaksi arvioidaan tällöin ihminen, jonka painoindeksi on yli 30 kg/m². Alueen 35–40 painoindeksi viittaa vaikeaan lihavuuteen ja yli 40:n painoindeksi sairaalloiseen lihavuuteen. Edellä mainittuja lukuja ei voida käyttää kuitenkaan alle 18-vuotiaiden lihavuuden määrittelyyn.[11] Painoindeksi on lisäksi erittäin huono mittari erityisesti kurvikkaille ja lihaksikkaille ihmisille[12].
Painoindeksin avulla ei voida arvioida tarkkaan rasvakudoksen määrää, koska se ei kerro, muodostuuko ylipaino tavallista suuremmasta rasvakudoksesta, jolla on pieni ominaispaino vai tavallista isommasta lihasmassasta, jolla on suuri ominaispaino. Painoindeksi ei havainnollista myöskään tilannetta, jossa lihavan ihmisen normaali paino aiheutuu siitä, että hänellä on tavallista pienemmät lihakset.
Keskivartalolihavuus voidaan arvioida vyötärönympäryksen mittauksella. Jos miehen vyötärönympärys ylittää 100 cm tai naisen 90 cm, kyseessä on vyötärölihavuus. Vyötärön ympärysmitan kasvamiseen viitataan myös termillä omenalihavuus.[2][13]
Remove ads
Lihomisen fysiologinen mekanismi
Lihomisen taustalla vaikuttavista mekanismeista on kehitetty useita tieteellisiä malleja, eivätkä tutkijat ole saavuttaneet yksimielisyyttä siitä, mitkä fysiologiset mekanismit selittävät käynnissä olevan maailmanlaajuisen lihomisepidemian. Tunnetuimmat lihomisen selitysmallit ovat energiatasapainomalli (energy balance model, EBM) ja hiilihydraatti-insuliinimalli (carbohydrate-insulin model, CIM). Lisäksi on olemassa vielä esimerkiksi hapetus-pelkistysmalli (reduction-oxidation model, REDOX).[14]
Energiatasapainomallin mukaan lihavuuden syy on liian suurien kalorimäärien nauttiminen ja liian vähäinen liikunta[15]. Ylipainoisten ihmisten onkin havaittu nauttivan päivittäin keskimäärin 200–300 kilokaloria enemmän, kuin mitä he kuluttavat[16]. Yhden ylipainokilon ajatellaan vastaavan noin 7 000 kilokalorin liikasaantia.[17][18] Toisaalta on huomattu, että sama kalorien ja liikunnan määrä lihottaa eri ihmisiä hyvin eri tavalla. Tämä saattaa johtua siitä, että kullakin ihmisellä vaikuttaisi olevan hyvin yksilöllinen niin sanottu luonnollinen paino, jota keho pyrkii ylläpitämään eli jokaisella on tietty paino, johon on helppo lihoa tai laihtua.[19]
Hiilihydraatti-insuliinimallin mukaan liiallinen insuliinineritys aiheuttaa energian varastoitumista rasvasoluihin hukkalämmöksi muuntumisen sijaan.[15] Tämä on seurausta siitä, että korkean glykemiaindeksin hiilihydraatit vapauttavat glukoosia vereen liian nopeasti[20].
Hapetus-pelkistysmalli painottaa sitä, että esimerkiksi teollisesti prosessoitu ruoka sekä eräät ympäristöaltisteet saattavat aiheuttaa lihomista, koska ne syöttävät elimistöön energiataseeseen liittyvää virhetietoa. Virheellinen tieto saa alkunsa aineenvaihduntatuotteiden aiheuttamista hapetus-pelkistysreaktioista.[15]
Tutkimuksissa on havaittu myös, että vatsaontelon kudokset erittävät elimistön sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa säätelevää angiopoietiini 4:n kaltaista proteiinia, josta käytetään lyhennettä FIAF (Fasting-induced Adipose Factor). FIAF:in on havaittu esimerkiksi lisäävän rasvakudoksen hajoamista ja hapettumista, minkä vuoksi sillä on lihomista ehkäisevää vaikutusta. FIAF:in eritys lisääntyy silloin, kun energian sisäänotosta pidetään taukoa. Myös ravintorasvojen nauttiminen ja suolistobakteerien tuottamat lyhytketjuiset rasvahapot lisäävät FIAF:in tuotantoa.[21]
Remove ads
Riskitekijät
Väestössä viime vuosikymmenten aikana tapahtunut lihavuuden yleistyminen voidaan selittää elämäntavoissa tapahtuneilla muutoksilla. Yksilötasolla alttius lihomiseen vaihtelee kuitenkin ihmisten välillä, koska se on osittain perimän säätelemää.[2]
Alkoholista on tullut merkittävä syy suomalaisten miesten lihavuuteen. Kahdesta kolmeen alkoholiannosta päivässä juovat miehet painavat keskimäärin 4,5 kiloa raittiita miehiä enemmän ja heidän vyötärönympäryksensä on 4,5 senttimetriä suurempi.[22]
Ranskassa on havaittu, että alle 900 euroa ansaitsevien joukossa esiintyy lähes neljä kertaa useammin lihavuutta kuin yli 5 000 euron kuukausituloilla elävillä. Syyksi epäillään sitä, ettei pienituloisilla ole varaa syödä riittävästi hedelmiä ja vihanneksia.[23] Myös proteiiniköyhä ruokavalio johtaa helposti lihomiseen. Tämä johtuu siitä, että kylläisyydentunne saavutetaan vasta, kun ruokaa on syöty niin paljon, että proteiinia on saatu riittävästi.[24]
Päivittäisen ravinnon jakaminen moneen eri ateriaan ja välipalaan lisää lihomisriskiä. Lihomisen ehkäisemiseksi olisi edullisinta syödä vain 1–2 kertaa päivässä[25].
Kliinistä masennuksesta sairastavilla on 58 prosenttia muita suurempi riski lihoa[26].
Myös geenit säätelevät rasvakudoksen kertymistä. Suurin merkitys lihomiselle näyttäisi olevan FTO-geenillä, mutta se ei vaikuta laihtumiseen. BMJ-lehden meta-analyysissä FTO-geenin vaikutus painoon oli 0,9 kiloa, muussa tutkimuksessa 3 kiloa, mutta esimerkiksi Englannissa tyypillinen ylipaino on suuruusluokkaa 15–50 kiloa.[16]
Ehkäisevät tekijät
Liikunta vähentää perinnöllisten tekijöiden vaikutusta painoindeksiin[19]. FTO-geenilla ei olekaan yhteyttä painoon niillä, jotka harrastavat liikuntaa keskimääräistä enemmän[27].
Lihavuus Suomessa
Suomalaisista oli vuonna 2022 lihavia 23 prosenttia (painoindeksi yli 30:n).[28]
Terve Suomi 2022–2023 -tutkimuksessa 44 prosentilla miehistä ja 48 prosentilla naisista esiintyi vyötärölihavuutta (vyötärönympärys miehillä yli 100 cm ja naisilla yli 90 cm), mikä vastaa noin kahta miljoonaa aikuista henkilöä.[29][30]
Suurin osa suomalaisista lihoo koko elämänsä ajan siten, että lihominen on nopeinta 25-39-vuotiaana[31].
Varusmiesten keskipaino nousi yli 7 kiloa vuosina 1993–2020, vaikka heidän keskipituutensa ei juurikaan kasvanut[32]. Iäkkäiden miesten painoindeksi on kasvanut tasaisesti 1960-luvulta lähtien[33].
Iltalehden artikkelin mukaan suomalainen keskivertomies oli 177-senttinen ja 87-kiloinen vuonna 2018, kun taas keskivertonaisen vastaavat mitat olivat 163 senttiä ja 73 kiloa.[34]
Remove ads
Asenteet
Lihavuutta ihannoitiin vielä ennen ensimmäistä maailmansotaa, koska se kertoi vauraudesta. Länsimaissa lihavuuteen suhtaudutaan nykyisin kuitenkin negatiivisesti.[35] Lihavilla naisilla on kaksinkertainen riski joutua työttömäksi ja heidän palkkansa on keskimäärin viisi prosenttia pienempi kuin normaalipainoisilla[36].
Lihavuuden fysiologiset vaikutukset
Vyötärönympäryksen kasvu lisää estradioli-sukupuolihormonin tuotantoa naisen ihonalaisessa rasvassa[37].
Keskivartalon rasvakudoksen lisääntyminen saattaa aiheuttaa myös vatsanpeitteiden erkaantumisen. Vatsasta tulee tällöin tynnyrin muotoinen ja vatsalihasten väliin tulee harjumainen pullistuma vatsalihaksia jännitettäessä.[38]
Lihavuuden terveysvaikutukset
- Pääartikkeli: Lihavuuden terveysvaikutukset
OECD on ennustanut, että jos nykykehitys jatkuu, lihavuus tulee lisäämään terveydenhuollon menoja yli kahdeksalla prosentilla[39]. Vuonna 2022 julkaistussa suomalaistutkimuksessa havaittiin että obeesien eli lääketieteellisesti lihavien[40] (painoindeksi 30 tai yli) terveydenhuoltokustannukset ovat 36 prosenttia suuremmat kuin lievemmin lihavilla ja normaalipainoisilla[41].
Ylipainoisilla (BMI 25-29,9) suomalaisilla esiintyy lähes kolme kertaa normaalipainoisia enemmän kakkostyypin diabetesta, lihavilla kahdeksankertaisesti ja vaikeasti lihavilla (BMI yli 35) kuusitoistakertaisesti. Vaikeasti lihavat sairastuvat lisäksi selvästi muita useammin sepelvaltimotautiin. Lihavuus moninkertaistaa polven ja lonkan nivelrikon riskin ja lisää selvästi kihdin esiintyvyyttä vanhuksilla. Lihavuus korreloi lisääntyneen sairastelun kanssa voimakkaimmin keski-ikäisillä miehillä.[42] Lihavuus lisää myös uniapnean, sappikivien ja naisten hedelmättömyyden riskiä. Vaikea lihavuus heikentää päivittäistä toimintakykyä ja siihen liittyy usein myös mielenterveysongelmia.[2] Lihavuus tai lihavuuteen liittyvät seikat lisäävät 55 prosentilla riskiä sairastua masennukseen[26].
Liikalihavuus on erään arvioin mukaan Euroopan toiseksi suurin syy kuolla ennen 70 ikävuotta. Jos painoindeksi on 30–40, lihavuus voi vähentää elinajanodotetta jopa kolmella vuodella. Liikalihavuus on miehille vaarallisempaa kuin naisille ja liikalihavilla miehillä on suurempi insuliiniresistenssi, rasva-arvot ja diabetesriski kuin liikalihavilla naisilla.[43] Terveyden kannalta sopiva rasvan määrä onkin miehillä vain puolet siitä, mitä naisilla[44].
Remove ads
Lihavuuskeskustelu ja syömishäiriöt
Professori Mikael Fogelholmin mukaan lihavuus on paitsi terveysiski yksilölle myös taloudellinen rasite yhteiskunnalle jo hoitokulujen vuoksi. Fogelholmin tietojen perusteella lihavuuskeskustelun aikaansaama syömishäiriön riski on vakava asia mutta silti pientä verrattuna lihavuuden kokonaishaittoihin.[45]
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads