Lindum
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Lindum (lat.; m.kreik. Λίνδον, Lindon) oli antiikin aikainen kaupunki Britanniassa.[1][2] Se on kehittynyt nykyiseksi Lincolnin kaupungiksi ja sijaitsi sen paikalla.[3][4][5]
Lindum sai alkunsa roomalaisesta legioonan sotaleiristä 40-luvulla jaa. Myöhemmin siitä tuli roomalainen colonia eli sotilassiirtokunta. Kaupunki sijaitsi merkittävien teiden risteyskohdassa, ja säilytti näin merkityksensä koko roomalaisen ajan.[1]
Remove ads
Maantiede
Lindumin kaupunki sijaitsi Britannian saaren eli nykyisen Ison-Britannian itäisissä keskiosissa noin 55 kilometriä sisämaahan saaren itärannikosta. Se oli rakennettu pääasiassa Withamjoen pohjoispuoliselle harjanteelle.[1][5] Klaudios Ptolemaios liitti Lindumin, samoin kuin Rataen, corieltauvien heimon alueeseen.[2][6]
Lindum oli lähellä Britannian kahden tärkeimmän roomalaisen tien, nykynimiltään Ermione Street ja Fosse Way, risteyskohtaa. Ne kohtasivat kaupungin eteläpuolella.[1] Ermione Street johti pohjoiseen kohti Eboracumia (nyk. York) ja etelään Durobrigaen ja Durovigutumin kautta kohti Londiniumia (nyk. Lontoo). Fosse Way johti koilliseen muun muassa Rataeen.[5] Itinerarium Antonini Augustissa kaupunki esiintyy reitillä, joka kulki Londiniumista Hadrianuksen vallille, reitillä Eboracumista Londiniumiin, sekä kolmannella reitillä, jossa se on päätepisteenä.[2]
Remove ads
Historia
Lindum oli alun perin roomalaisen sotilasleirin paikka. On todennäköistä, että paikalla oli jonkinlainen sotilaallinen tukikohta jo 40-luvun loppuun mennessä, mahdollisesti auxilia- eli tukijoukkojen linnoituksena. Legioonalaislinnoitus rakennettiin noin 60-luvulla. Löytyneiden hautakivien perusteella Lindum toimi historiansa aikana Legio IX Hispanan ja Legio II Adiutrixin asemapaikkana. Legio IX siirtyi Eboracumiin vuonna 71, ja Legio II Adiutrix oli hetken aikaa Lindumissa, ennen kuin se siirtyi ehkä noin 74–75 jaa. rakentamaan uutta linnoitusta Devaan eli myöhempään Deva Victrixiin.[1]
Joskus ensimmäisen vuosisadan lopulla Lindumista tehtiin colonia eli sotilassiirtokunta nimellä Colonia Domitiana Lindensium. Se oli yksi Britannian neljästä coloniasta; muut olivat Eboracum, Camulodunum ja Glevum. Kaupungin roomalainen nimi oli johdettu kelttiläisestä nimestä, joka tarkoittaa soista paikkaa.[1]
600-luvulta peräisin olevassa Ravennan kosmografiassa kaupunki esiintyy nimellä Lindum Colonia; Itinerarium Antonini Augustissa yksinkertaisesti nimellä Lindum. Niiden piispojen joukossa, jotka osallistuivat Arlesin kirkolliskokoukseen vuonna 314 jaa., oli ”Adelfius de civitate colonia Londinensium”, jossa tulisi mitä ilmeisimmin lukea ”Lindinensium”, sillä samassa kirkolliskokouksessa Londiniumia edusti Restitutus. Bedalla esiintyy kaupungin nimimuoto Civitas Lindocolina, joka toimii linkkinä nykykaupungin nimeen.[2][7]
Remove ads
Rakennukset ja löydökset
Nykyisen Lincolnin roomalaiset jäänteet kuuluvat Britannian merkittävimpiin ja mielenkiintoisimpiin,[2] ja kaupungissa onkin säilynyt enemmän roomalaisia jäänteitä kuin juuri missään muualla maassa.[8]
Roomalaisaikainen kaupunki sijaitsi pääasiassa Withamin pohjoispuolella, mutta esikaupunkeja ja hautausmaita oli myös joen eteläpuolella. Alkuperäinen suorakaiteen muotoinen legioonalaislinnoitus eli castrum sijaitsi mäen huipulla. Se oli noin 16,4 hehtaarin kokoinen, ja se oli ympäröity maavalleilla ja puisilla vahvistuksilla. Ne rakennettiin 60-luvulla jaa. Muurin reitti on voitu jäljittää kauttaaltaan.[1]
Myöhemmin 100-luvulla jaa. muuri rakennettiin uudestaan kivestä.[1] Muuria laajennettiin myös etelään päin, niin että se sulki sisäänsä myös alkuperäisen linnoituksen ja joen välisen alueen. Tämän jälkeen muurit sulkivat sisäänsä yhteensä noin 34,8 hehtaarin kokoisen alueen. Muuria kunnostettiin ja vahvistettiin 300-luvulla.[1][8]
Muurista ja sen porteista ja torneista on säilynyt jäänteitä useissa paikoissa.[8] Kaupungin huomattavimmat näkyvät jäänteet ovat muurin pohjoisportin eli nykyisen Newport Archin jäännökset. Portti koostui alun perin 4,5 metriä leveästä keskusajotiestä, jonka molemmin puolin oli jalkakäytävät. Se on yhä käytössä tänä päivänä,[1] ja näin Lincoln on ainoa kaupunki Englannissa, jossa on edelleen käytössä yksi alkuperäisistä roomalaisista porteista.[2]
Itäportilla pohjoinen torni on kaivettu kokonaan esiin, ja siitä näkyy kolme päävaihetta. Viimeisessä vaiheessa, ehkä 200-luvulla, koko portti rakennettiin uudelleen monumentaalisena kokonaisuutena, jossa puoliympyrän muotoiset bastionit kaareutuivat muurilinjan ulkopuolelle. Tässä vaiheessa portissa oli kaksi ajorataa, ja sen arvellaan olleen tuossa vaiheessa kaupungin pääportti.[1][8]
Muutoin kaupungin sisällä on pystyssä ja näkyvillä lähinnä yhden rakennuksen osia: Bailgatella olevan talon osana on suurikokoisen basilican osa. Lähellä oleva niin kutsuttu Mint Wall oli todennäköisesti osa saman rakennuksen pohjoisseinää. Rakennus sijaitsi kaupungin keskiosassa pääasiallisen pohjois–etelä-suuntaisen kadun länsipuolella.[1][2][8] Kaupungin forumin paikalta on löytynyt muun muassa sen itäisen pylväikön sekä kaivon jäänteet.[8]
Muurin koillispuolelta on löytynyt akveduktin jäänteitä. Se toi vettä lähteestä noin 2,8 kilometrin päästä kaupungista. Koska luonnollinen korkeusero oli väärään suuntaan, veden siirtämiseen tarvittiin oletettavasti pumppuja.[1] Löydöksiin lukeutuu myös roomalaisaikaista viemäröintiä.[2]
Esikaupunkialueet levittäytyivät laakson poikki Ermine Streetiä pitkin ja mahdollisesti myös Fosse Wayn suunnassa.[1] Nykyisten Swanpoolin ja Boothamin alueella, noin 3,2 kilometriä kaupungista lounaaseen, sijaitsi keramiikkateollisuuden alue, joka oli käytössä 200–400-luvuilla. Kaupungin ympäristöstä on löytynyt myös kalkkikivilouhoksia.[1]
Kaupungin ympäriltä on löytynyt sen nekropoleja eli hauta-alueita. Sotilaallisia hautauksia on löytynyt Ermine Streetin varrelta paikasta, jossa se ylittää Withamin laakson kaupungin eteläpuolella, ja siviilihautausmaita pääasiassa kaupungin länsi-, pohjois- ja itäpuolelta.[1]
Remove ads
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads