Logopedia

Logopedia on tieteenala, joka tutkii laaja-alaisesti ihmisäänen, puheen, kielen ja kommunikaation tavanomaista toimintaa sekä sen häiriötiloja ja näiden kuntoutusta. Logopedian tutkimustuloksia sovelletaan käytännön puheterapiassa.

Tämä artikkeli käsittelee tieteenalaa. Logopedia on myös Internetissä toimiva yritysten ja tuotteiden logojen sekä tuotemerkkien tietokanta.

Logopediaan kiinteästi liittyviä tieteenaloja ovat muun muassa lääketiede, neurologia, psykologia, neurolingvistiikka ja kielitiede.

Kommunikaation häiriötiloja

• Afasia – Afasia on kielellinen häiriö. Se johtuu aivokudoksen vauriosta tai toimintahäiriöstä, joka on yleensä vasemman aivopuoliskon alueella. Yleisin syy aivovaurioon on aivoverenkiertohäiriö, aivoinfarkti tai aivoverenvuoto. Myös aivovammat ja aivokasvaimet voivat aiheuttaa afasiaa.
• SLI – Lapsen kielellinen erityisvaikeus. Kutsuttiin ennen myös lasten dysfasiaksi.
• Apraksia – Vaikeus suunnitella tahdonalaisia motorisia puheliikkeitä
• Dysartria – Puhelihaksiston toimintakyvyttömyydestä johtuva puheen epäselvyys
• Dementia – Aivokudoksen rapistumisesta johtuva kielellisten ja muiden kognitiivisten toimintojen heikentyminen
• Dysfagia – Nielemisvaikeudet

Opiskelu Suomessa

Logopediaa voi Suomessa opiskella kuudessa eri yliopistossa: Helsingin, Oulun, Tampereen, Turun ja Itä-Suomen yliopistossa sekä Åbo Akademissa. Logopedia kuuluu humanistiselle koulutusalalle, joten logopediaa opiskelleet ovat koulutukseltaan humanististen tieteiden kandidaatteja tai filosofian maistereita, lisensiaatteja tai tohtoreita. Tutkintonimikkeestään huolimatta logopedia sijoittuu yliopistoissa humanistiseen tiedekuntaan enää ainoastaan Oulun yliopistossa^[1], muissa joko lääketieteelliseen, käyttäytymistieteelliseen, yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan tai vastaavaan yksikköön, yleisesti psykologian koulutuksen kanssa samaan yksikköön.^{[2][3][4][5][6]} Vuosina 1902–2001 Suomessa tehtiin viisi logopedian alan väitöskirjaa, kaikki vuosina 1992–2001.^[7]