Luettelo Osmanien valtakunnan sulttaaneista
Wikimedia-luetteloartikkeli From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Tämä on luettelo Osmanien valtakunnan sulttaaneista (turk. Osmanlı İmparatorluğu Padişahları). Luettelo alkaa Osmanivaltion perustajasta Osman I:stä, joka perusti valtakunnan vuonna 1299, ja loppuu viimeiseen islamin kalifiin Abdul Mejid II:een.[1]
Remove ads
Historiaa
Osmanien valtakunnan nimi viittaa Osmanin dynastiaan, joka puolestaan on saanut nimensä dynastian perustajasta, Osman I:stä, joka perusti sekä dynastian että valtakunnan vuoden 1300 tienoilla.[2] Osmanin isä Ertuğrul oli kuitenkin perustanut pienen ruhtinaskunnan Söğütin kaupungin ympärillä, mistä valtakunta lähti kasvamaan.[3]
Sulttaanit hallitsivat valtakuntaansa katkeamatta hieman yli 600 vuotta. Poikkeuksena tähän oli interregnum vuosina 1402–1413, jolloin Timur voitti Bayezid I:n Ankaran taistelussa, otti tämän vangikseen, ja Osmanien valtakunta ajautui sisäiseen kaaokseen, kunnes Mehmed I nousi hallitsijaksi.[4]
Turkin parlamentti lakkautti sulttaanikunnan 1. marraskuuta 1922. Viimeinen sulttaani Mehmed VI pakeni maasta 17. marraskuuta.[5] Osmanien kalifaatti lakkautettiin 3. maaliskuuta 1924, ja kalifin titteliä käyttänyt Abdul Mejid II pakeni maasta seuraavana päivänä.[6]
Remove ads
Vallanperimys
Valta ei periytynyt suoraan isältä vanhimmalle pojalle, vaan sulttaani valitsi pojistaan sen, jonka katsoi olevan kaikista pätevin. Kruununprinssi harjoitteli hallitsijan vastuuta toimimalla sulttaanin nimittämänä kuvernöörinä jollakin tietyllä alueella. Tästä tavasta luovuttiin myöhemmin.[4]
Mehmed II antoi määräyksen, jonka mukaan uudella sulttaanilla oli valta teloituttaa potentiaaliset vallantavoittelijat (mm. veljensä), jotka saattoivat aloittaa kapinan uutta sulttaania vastaan. Tämän tavoitteena oli estää uusi interregnum, ja Koraania tulkittiin siten, että valtakunnan rauhanomainen elo on tärkeämpi kuin yksittäisen ihmisen henki.[7] Yleisin teloitustapa oli kuristaminen jousen jänteellä, koska kuninkaallisen veren vuodattaminen oli tabu.[8] Mehmed III:n noustua valtaan hän teloitutti 19 veljeään, mutta sittemmin osa sulttaaneista lakkasi lähettämästä poikiaan kuvernööreiksi, vaan pitivät näitä pääkaupungissa tiukan valvonnan alla ns. häkeissä.[9]
Ainoastaan sulttaanin asema oli perinnöllinen hallitsijasuvun sisällä, ja kaikkien muiden hallinnon tehtävissä työskentelevien sukulaisten tuli ansaita paikkansa.[10]
Remove ads
Tittelit ja valta
Sulttaanilla oli runsaasti titteleitä aikakaudesta riippuen. Ensimmäinen sulttaanin titteliä käyttänyt hallitsija oli Murad I.[4] Käytetyin titteli kuitenkin lienee padişah, joka lainattiin persian kielestä ja tarkoittaa ”šaahien šaahia”.[11] Vuonna 1517 Osmanien valtakunta valloitti Egyptin, jonka kalifi vietiin Istanbuliin. Myöhemmin sulttaani Selim I otti kalifin tittelin itselleen.[12] Selim otti itselleen myös tittelin kahden pyhän moskeijan suojelija.[13]
Virallisesti sulttaanilla oli absoluuttinen valta kaikkialla valtakunnassaan, mutta käytännössä valtakunnan eri alueille myönnettiin autonomia toimivan paikallishallinnon järjestämiseksi etenkin Balkanilla.[4] Sulttaanin valtaa pyrittiin rajoittamaan 1800-luvulla perustuslain avulla. Sulttaani Abd-ul-Hamid II yritti olla perustuslaillinen hallitsija, kunnes muutti mielensä. Nuorturkkilaiset ajoivat perustuslaillisuutta ja aloittivat vuonna 1908 kapinan, jonka päätteeksi perustuslaki otettiin käyttöön.[10]
Luettelo sulttaaneista
.jpg)
Remove ads
Katso myös
- Ertuğrul Osman, Şehzade, viimeinen hallinneen sulttaanin poika ja Osmanli-suvun päämies vuoteen 2009.
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads