Manaranopalmu
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Manaranopalmu (Beccariophoenix madagascariensis) on manaranopalmujen sukuun kuuluva palmulaji.[2] Lajin alkuperäistä esiintymisaluetta on Madagaskarin saari, mihin myös lajiepiteetti madagascariensis viittaa.[3]
Manaranopalmun uskottiin aikoinaan kuolleen sukupuuttoon, kunnes kasvitieteilijä John Dransfield löysi sen uudelleen vuonna 1986.[3]
Remove ads
Ulkonäkö ja koko
Manaranopalmu on luonnossa 12 metrin korkeuden saavuttava palmu, jonka varressa on ruskeita kuituja. Lähes ruodittomat, suoraan rungon yläosasta erkanevat lehdet ovat noin suuria, noin 4,5 metrin mittaisia, ja lehdykkäisiä. Lehdykät voivat olla jopa 90 senttimetrin mittaisia; nuorilla kasveilla ne ovat jäykkiä, mutta muuttuvat vanhemmiten roikkuviksi.[3]
Manaranopalmun kukinto ilmestyy lehtien sekaan, ja sillä on 120 senttimetriä pitkä kukintovarsi. Kukintojen kypsyessä kuitumainen tukilehti aukeaa ja putoaa paljastaen kasvin kermankeltaiset kukat. Manaranopalmu on yksikotinen, ja hede- ja emikukat kasvavat tyypillisesti kolmen ryhmissä. Noin 2,5 senttimetrin mittaiset yksisiemeniset hedelmät ovat violetinruskeita, teräväkärkisiä.[3]
Remove ads
Levinneisyys ja elinympäristö
Manaranopalmu kasvaa kotoperäisenä Madagaskarissa, missä sen elinympäristöä ovat Tolagnaron ja Mantadian väliset sademetsät saaren itäosassa, 1–1 200 metrin korkeudella merenpinnasta.[4] Kasvi suosii hiekkapitoista maaperää.[3] Levinneisyysalue on pahasti pirstoutunut, ja kaikkiaan lajista tunnetaan kolme erillistä populaatiota, joissa on yhteensä arviolta 900 täysikasvuista yksilöä.[4]
Käyttö
Manaranopalmun lehdistä valmistetaan hattuja ja palmun ydintä käytetään ravintona.[3] Lisäksi lajia kasvatetaan koristekasvina.[3][4]
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads