Marin tasavalta
Venäjän federaatioon kuuluva tasavalta From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Marin tasavalta, Mari El eli Mari (myös Marinmaa, niittymariksi Марий Эл Республик, Mari El Respublik eli Марий Эл, Mari El, vuorimariksi Мары Эл Республик, Mary El Respublik eli Мары Эл, Mary El, ven. Респу́блика Мари́й Эл, Respublika Mari El eli Мари́й Эл, Mari El) on tasavalta Volgan rannalla Keski-Venäjällä Itä-Euroopassa. Mari on yksi Venäjän federaation pienimmistä subjekteista. Tasavallan vuonna 1992 hyväksytty virallinen nimi Mari El tarkoittaa Marinmaata (El, 'maa').[3] Sen pääkaupunki on Joškar-Ola, joka tarkoittaa 'Punainen kaupunki'. Marinmaa sijaitsee 825 kilometriä itään Venäjän pääkaupungista Moskovasta.[3][7]
Remove ads
Historia
Ensimmäiset maininnat marikansasta ovat 400-luvulta. Mareilla oli omia itsenäisiä ruhtinaskuntia, jotka sittemmin joutuivat Bolgarian ja Kultaisen Ordan vallan alle. Marien asuinalueet tulivat kuulumaan 1440-luvulta lähtien Kazanin kaanikuntaan.[3] Venäjä valloitti kaanikunnan ja myös marien asuinalueet vuonna 1552. Suurin osa Marista kuului vuosina 1708–1920 Venäjän keisarikunnan Kazanin kuvernementtiin.lähde?
Venäjän vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen Marien asuinalueet tulivat kuulumaan Neuvostoliittoon. Marien ydinasuinalueesta muodostettiin Marien autonominen alue 4. marraskuuta 1920. Se muutettiin Marin autonomiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi 5. joulukuuta 1936.[3] Marilainen sivistyneistö ja marien oman uskonnon shamaanit tuhottiin Stalinin aikana lähes kokonaan.lähde? Noin 40 000 ihmistä joutui Stalinin vainojen uhriksi Marinmaalla.[8] Heistä noin 7 000 tapettiin.[8]
Neuvostoliiton hajoamisprosessin alettua, Marin ASNT antoi suveneerisuusjulistuksen 22. joulukuuta 1990, mutta jäi kuitenkin Venäjän federaation yhteyteen. Presidentin virka perustettiin vuonna 1991. Vuonna 1992 otettiin käyttöön nimi Mari Elin tasavalta.[3]
Remove ads
Maantiede
Marinmaa rajoittuu pohjoisessa Kirovin alueeseen, idässä ja kaakossa Tatarstaniin, etelässä Tšuvassiaan ja lännessä ja luoteessa Nižni Novgorodin alueeseen.[9]
Mari on pääasiassa loivasti kumpuilevaa jokien halkomaa tasankoa. Marin alueella on yhteensä 476 jokea[3], yhteismitaltaan yli 7 000 kilometriä. Suurimmat joet ovat maan etelärajalla virtaava Volga sekä sen sivuhaarat Vetluga, Rutka, Bolšaja Kokšaga, Malaja Kokšaga, Ilet, Njomda, Buj ja Uržumka. Järviä alueella on yhteensä yli 200. Järvistä suurimmat ovat Kara, Kitšijer ja Jaltši. Suurin makean veden allas on Volgaan padottu Tšeboksaryn tekojärvi.[9]
Marin tasavallan pinta-ala on 23 200 neliökilometriä.[3] Tämä on runsas 1/15 (eli 6,9 %) Suomen pinta-alasta ja vastaa kutakuinkin Kymenlaakson ja Pohjois-Karjalan yhteispinta-alaa. Metsät peittävät alueesta 57 %, pellot 39 %, suot 1 % ja vesistöt 3 %.[3] Maan länsiosassa sijaitsee soinen Marin syvänkö.
Marissa vallitsee mannerilmasto. Keskilämpötila on tammikuussa −13 °C ja heinäkuussa +19 °C. Vuotuinen sademäärä on noin 450–550 millimetriä.
Marin tasavallan luonnonsuojelualueista merkittävimpiin kuuluvat 1993 perustettu ja Volgan sivuhaaran mukaan nimetty Bolšaja Kokšagan luonnonpuisto Joškar-Olan länsipuolella sekä tasavallan eteläosissa sijaitseva, vuonna 1985 perustettu Mari Tšodran kansallispuisto, jonka läpi Ilet laskee.[10]
Remove ads
Talous
Venäjän tilastokeskus Rosstatin mukaan Marimaan osuus Venäjän bruttokansantuotteesta oli vuonna 2010 yhteensä 82,426 miljardia ruplaa, joka oli vain 0,2 prosenttia koko maan kansantuotteesta.[4] Asukasta kohti laskettu BKT oli tasavallassa vain 118 350 ruplaa eli vuoden 2010 lopun vaihtokurssilla 2 899 euroa[5], joka vastasi 45 prosenttia maan keskimääräisestä tasosta. Tällä talousmittarilla Marinmaa sijoittui vuonna 2010 Venäjän 20 vähiten tuottavimman federaatiosubjektin joukkoon.
Maatalous
Maataloudella on suuri merkitys tasavallan taloudessa. Maataloudessa tärkeällä sijalla on ollut karjankasvatus ja lihantuotanto. Lisäksi tuotetaan maitoa, kananmunia ja villaa. Tällä toimialalla tuotanto on merkittävää koko Volgan talousalueen tasolla.[3] Peltopinta-alasta suuri osa viljalla, jonka ohella kasvatetaan pellavaa, perunoita ja vihanneksia. Metsät on keskeinen luonnonvara.[3]
Teollisuus
Marin tasavallan tärkeimmät teollisuudenalat ovat koneenrakennus-, metsä-, puunjalostus-, paperi-, nahka- ja elintarviketeollisuus. Myös petrokemian ja farmasian alan tuotteita valmistetaan vientiin.[3]
Väestö
Marin asukasluku oli vuoden 2010 väestönlaskennassa 696 459.[1]
Kaupunkilaisten osuus oli tällöin 63,1% väestöstä ja maaseutuasukkaiden 36,9%. Suurin kaupunki on pääkaupunki Joškar-Ola, jossa on 248 782 asukasta (2010). Muista kaupungeista ja taajamista suurimpia ovat: Volžsk (55 659 as.), Kozmodemjansk (21 257 as.), Medvedevo (16 841 as.), Zvenigovo (11 946 as.), Sovetski (10 664 as.), Morki (9 914 as.) ja Sernur (8 686 as.).[1]
Etnisyys
Väestöstä on venäläisiä 47 %, mareja 44 %, tataareja 6 % ja muita 3 % (2010).[11]
Marit ovat alueen alkuperäisväestöä. He puhuvat suomalais-ugrilaisten kielten volgalaiseen ryhmään kuuluvaa marin kieltä, jossa on kaksi päämurretta: vuorimari ja niittymari (itämari). Niittymarin puhujia on mareista 90 %, mutta vain 70 % kaikista mareista puhuu maria äidinkielenään.[12] Marilaiset ovat saaneet paljon vaikutteita turkkilais-tataarilaisilta kansoilta ja venäläisiltä. Tataarienemmistöinen, vauras Tatarstan sijaitsee heti Mari Elin itäpuolella ja sen miljoonakaupunki Kazaniin on maanteitse vain 141 kilometrin matka Joškar-Olasta.[9]
Väestön etnisen jakauman kehitys:
| 1926 | 1939 | 1959 | 1970 | 1979 | 1989 | 2002 | 2010[11] | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Marit | 247 979 (51,4%) | 273 332 (47,2%) | 279 450 (43,1%) | 299 179 (43,7%) | 306 627 (43,5%) | 324 349 (43,3%) | 312 178 (42,9%) | 290 863 (43,9%) |
| Venäläiset | 210 016 (43,6%) | 266 951 (46,1%) | 309 514 (47,8%) | 320 825 (46,9%) | 334 561 (47,5%) | 355 973 (47,5%) | 345 513 (47,5%) | 313 947 (47,4%) |
| Tataarit | 20 219 (4,2%) | 27 149 (4,7%) | 38 821 (6,0%) | 40 279 (5,9%) | 40 917 (5,8%) | 43 850 (5,9%) | 43 377 (6,0%) | 38 357 (5,8%) |
| Tšuvassit | 2 184 (0,5%) | 5 504 (0,9%) | 9 065 (1,4%) | 9 032 (1,3%) | 8 087 (1,1%) | 8 993 (1,2%) | 7 418 (1,0%) | 6 025 (0,9%) |
| Muut | 1 703 (0,4%) | 6 674 (1,2%) | 10 830 (1,7%) | 15 433 (2,3%) | 14 015 (2,0%) | 16 167 (2,2%) | 19 943 (2,7%) | 13 138 (2,0%) *) |
*) Prosenttiosuus on tässä suhteellinen osuus etnisen taustansa ilmoittaneista 662 330 asukkaasta (kaikkiaan Marin tasavallassa asui 2010 väestönlaskennan mukaan 696 459 henkeä)[11]
Uskonto
Suurin osa Marin väestöstä on ortodokseja ja kuuluu Venäjän ortodoksiseen kirkkoon. Marilaisten ortodoksisuudessa on kuitenkin säilynyt runsaasti perinteitä ja tapoja heidän vanhasta uskonnostaan. Osa marilaisista on edelleen oman marilaisen uskonnon tunnustajia. Lisäksi maassa on pieni muslimivähemmistö, joka koostuu lähinnä tataareista.
Ensimmäinen marinkielinen Uusi Testamentti, U Sugin julkaistiin ja otettiin käyttöön maaliskuussa 2008 Joškar-Olassa. Alkuvaiheessa teoksesta valmistui 5 000 kappaleen koepainos.[13]
Vuonna 2012 julkaistun, Venäjän uskontoja laajasti kartoittaneen Arena-tutkimuksen mukaan Marinmaan väestöstä oli:[14][15][16]
- 48 % ortodokseja (Venäjän ortodoksinen kirkko),
- 25 % jumalaan (tai korkeampaan voimaan) uskovia, muttei tunnustanut mitään tiettyä uskontoa,
- 6 % ateisteja, ei usko jumalaan,
- 6 % islaminuskoisia, muttei sunneja eikä shiioja,
- 6 % luonnonvoimiin ja -jumaliin pohjautuvan perinneuskonnon kannattajia,
- 4 % kristittyjä, muttei ortodokseja, katolisia tai protestantteja,
- 1 % ortodokseja, muttei kuulu Venäjän ortodoksiseen kirkkoon eikä ole vanhauskoisia,
- < 1 % sunnilaisen islaminuskon kannattajia,
- < 1 % buddhalaisia,
- < 1 % protestantteja (luterilaisia, baptisteja, evankelikalisteja, anglikaaneja)
- < 1 % katolisia,
- < 1 % itäisten uskontojen ja hengellisten suuntausten kannattajia,
- monia vanhauskoisia,
- monia helluntailaisia ja
- 1 % jotain muuta.
Remove ads
Koulutus
Korkeakoulutusta antavat Joškar-Olassa sijaitsevat Marin valtionyliopisto (MarGU) ja Volgan tekninen valtionyliopisto (PGTU). Aiemmin erillinen kasvatustieteellinen instituutti liitettiin 2008 osaksi Marin valtionyliopistoa.
Kulttuuri
Kulttuuripalveluita tarjoavat useat teatterit ja museot, muun muassa kansallisteatteri. Osa näistä tuottaa myös marinkielistä ohjelmistoa. Joškar-Olassa toimii Marin tasavallan kansalliskirjasto.[17][18]
Suomen Yleisradion vuoden 2013 tammikuussa televisiossa esitetyn dokumenttisarjan Suomensukuiset 30 päivässä alussa tutustutaan Marin tasavallan kulttuuriin Ville Haapasalon vierailujen kautta. Marien perinteistä uskontoa, tapoja ja kielen asemaa esitellään Marin tasavallan Šorunžan kylässä ja Joškar-Olassa.[19]
Remove ads
Liikenne
Marissa on melko hyvät rauta- ja maantietieyhteydet. Alueella on 17 rautatieasemaa ja 30 linja-autoasemaa. Volgan yli on silta tasavallan keskipaikkeilla Tšuvassian Novotšeboksarskin kohdalla. Lisäksi on maantielauttayhteys Kozmodemjanskin kohdalla.[9] Junamatka Pietarista Mariin kestää parikymmentä tuntia.[7] Lentokenttiä on kahdeksan, joista suurin on Joškar-Olan lentoasema.[3] Lisäksi voidaan käyttää esimerkiksi lähellä sijaitsevan Kazanin lentoasemaa.[9] Volgalla ja Vetlugalla on laivaliikennettä. Kozmodemjanskissa on merkittävä jokisatama, lisäksi on viisi paikallissatamaa.[3]
Remove ads
Aluejako
Marinmaan tasavalta
Sernur
Jurino
Rutka
Mari Tšodran k.p.
Bolšaja Kokšagan l.p.
Suurimmat taajamat
100 000-300 000 as.
30 000-100 000 as.
10 000-30 000 as.
< 10 000 as.
Marin tasavallan kartta.
Hallinnollisesti Marin tasavalta jakaantuu kolmeen suoraan tasavallan hallinnon alaiseen kaupunkipiirikuntaan ja 14 kunnallispiiriin. Nämä on luetteloitu alla olevassa taulukossa:[1] (paikannimien translitterointi alustavaa, tässä ktt. = kaupunkityyppinen taajama)
.png)
_(2005).png)
.svg)
.png)
.png)
.jpg)
Suomen Yleisradion toukokuussa 2012 kuvatussa, vuoden 2013 tammikuussa televisiossa esitetyssä dokumenttisarjan Suomensukuiset 30 päivässä ensimmäisessä ja toisessa jaksossa näyttelijä Ville Haapasalo vierailee Morkin piirin Šorunžan kylässä (ven. Шоруньжа) ja Joškar-Olassa. Dokumenttisarjan esittelyn mukaan Šorunža on yksi parhaiten säilyneitä suomalaisugrilaisia kyliä Marissa.[19] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan tämän kylän alueella asui yhteensä 1 893 henkeä.[1]
Remove ads
Politiikka
Tasavallan johdossa on päämies[2] (aiemmin presidentti) ja hänet valitaan viiden[20] (aiemmin neljän) vuoden määräajaksi kansanäänestyksellä. Päämies johtaa myös tasavallan korkeinta toimeenpanevaa elintä eli hallitusta.[3] Tasavallan lakiasäätävään parlamenttiin valitaan 67 edustajaa viiden vuoden määräajaksi.[20][3]
Moskovasta kotoisin oleva, puolustusministeriön alaisesta Puna-armeijan instituutista juristiksi valmistunut, kansallisuudeltaan venäläinen Leonid Markelov oli Marin tasavallan johdossa vuodesta 2001 vuoteen 2017. Hän voitti 2001 tammikuun presidentinvaalit ja joulukuussa 2004 hän nousi uudelle presidenttikaudelle valtapuolue Yhtenäisen Venäjän ehdokkaana[21] eli Kremlin tukemana. Vaalien tulosta pidetään vääristeltyä muun muassa Euroopan parlamentissa[22]. Vuoden 2009 lopussa presidentti Medvedev esitti (tuolloin voimassa olleen Venäjän lainsäädännön mukaisesti) suoraan tasavallan parlamentille Merkelovin valitsemista kolmanneksi kaudeksi, ja tammikuussa 2010 Markelov aloitti kolmannen presidenttikautensa. Presidentin toimikausi oli pidennetty viisivuotiseksi jo toisen toimikauden aikana.[21][20]
Markelovin hallintokaudella on elämä Marin tasavallassa käynyt rauhattomaksi. Pahoinpitelyistä, uhkailusta ja jopa murhista on tullut arkipäivää. Erityisesti ikävyydet kohdistuvat marioppositioon ja -aktivisteihin.[7] Esimerkiksi mariopposition johtaja Vladimir Kozlov on joutunut useiden laittomien painostuskeinojen uhriksi.
Tasavallassa on kaksi virallista kieltä, joista alkuperäiskansan mari on toinen. Tästä huolimatta marinkielisiä lehtiä on lopetettu ja kouluja suljettu eikä viranomaisten tarvitse osata maria.[7] Euroopan parlamentti ja monet ihmisoikeusjärjestöt ovat arvostelleet Markelovin hallintoa tasavallan alkuperäisväestöön kuuluvien marien kansallisesta sorrosta ja marien kulttuurielämän tukahduttamisesta. Keväällä 2017 Markelov erosi, koska häntä epäiltiin noin neljän miljoonan euron arvoisten lahjusten ottamisesta. Hänen tilalleen Venäjän presidentin asetuksella nimitettiin virkaatekeväksi päämieheksi Aleksandr Jevstifejev[23]. Hän erosi 20. toukokuuta 2022, ja Presidentti Putin nimitti asetuksella tasavallan virkaatekeväksi päämieheksi Juri Zaitsevin, joka oli aiemmin johtanut Kalmukian hallitusta.[24]
Remove ads
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads