Merikrotti
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Merikrotti (Lophius piscatorius) on krottikalojen (Lophiiformes) lahkoon kuuluva merikala. Sen esiintymisalue ulottuu Koillis-Atlantin rannikkovesistä Barentsinmerelle Gibraltarinsalmeen, Välimerelle ja Mustallemerelle.
Remove ads
Koko
Naaraat voivat kasvaa kahden metrin pituisiksi. Suurin tunnettu yksilö painoi 99,4 kg.[3] Koiraat ovat paljon pienempiä, noin 20–30 % naaraiden koosta.
Ravinto
Merikrottien ravintoa ovat kalat ja äyriäiset. Merikrotilla on valoelin, jolla se houkuttelee saalista lähelle.
Lisääntyminen
Merikrottinaaras on sukukypsä myöhään, vasta noin 70 cm:n pituisena.[4] Munat kelluvat vedessä, ja toukat siirtyvät syvemmälle aikuistumaan.
Käyttö
Merikrotti on herkullinen ruokakala, mikä on huomattu varsin myöhään toisen maailmansodan jälkeen. Kalan lihan koostumus ja maku muistuttavat paljon hummerin makua. Ruumiin kokoon nähden valtavaa päätäkään ei enää heitetä pois, vaan siitä keitetään kalalientä.[5] Merikrotti on syvänmeren kala, jonka kantaa on vaikea arvioida. Siksi sen lukumäärä saattaa romahtaa yllättäen, eikä merikrotin käyttöä ravinnoksi siis suositella. Laji kuuluu muun muassa WWF:n kuluttajien kalaoppaassa punaisten lajien listalle.[6]
Remove ads
Lähteet
Linkit
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads