Mirkka Rekola

Mirkka Elina Rekola (26. kesäkuuta 1931 Tampere – 5. helmikuuta 2014 Helsinki)^[1] oli suomalainen runoilija, aforistikko, kääntäjä ja esseisti.^[2] Häntä on pidetty vaikeasti tulkittavana lyyrikkona, mikä voi johtua ilmaisun äärimmäisestä tiiviydestä ja monimerkityksisyydestä.^[3]

Mirkka Rekola
Henkilötiedot
Koko nimi	Mirkka Elina Rekola
Syntynyt	26. kesäkuuta 1931 Tampere
Kuollut	5. helmikuuta 2014 (82 vuotta) Helsinki
Kansalaisuus	suomalainen
Ammatti	runoilija, aforistikko
Vanhemmat	Eero Rekola, Helmi Ollila
Puoliso	Mirjam Polkunen
Kirjailija
Äidinkieli	suomi
Palkinnot
Pro Finlandia
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Yksityiselämä

Rekolan isä oli tamperelainen toimittaja Eero Rekola ja äiti kansakoulunopettaja Helmi Ollila.^[4] Rekola kirjoitti ylioppilaaksi Porvoon tyttölukiosta 1954.^[1] Hän opiskeli kirjallisuutta, filosofiaa ja taidehistoriaa Helsingin yliopistossa 1954–1957.^[5] Rekola kirjoitti runoja, esseitä ja kirjallisuusarvosteluja Suomalaiseen Suomeen, Parnassoon ja Uuteen Suomeen sekä kokoomateoksiin.^[1]

Rekolan pitkäaikainen elämänkumppani oli runoilija, kulttuurivaikuttaja Mirjam Polkunen (1926–2012).^[6] Mirkka Rekolan pikkuserkkuja olivat ministeri Esko Rekola ja mikrobiologian professori Pirjo Mäkelä.^[7]

Ura

Rekolan esikoisrunokokoelma Vedessä palaa ilmestyi vuonna 1954 saaden ristiriitaisen vastaanoton.^[8] Rekola kuvasi vastaanottoa teoksessa Miten kirjani ovat syntyneet: ”perinteisen runon lukijoille olin aivan vieras, yltiömodernisteille en kyllin moderni”.^[9] Täysin huomiotta kirjailijan alkutaival ei jäänyt, sillä kirjailijapalkintoja myönnettiin useita. Sittemmin kunniatohtoriksi korotetun runoilijan arvostus on erittäin korkealla, ja esimerkiksi 1995 Rekolalle myönnetyn taiteen Suomi-palkinnon perusteluissa hänen sanataiteensa nostettiin maailman merkittävimpien joukkoon.^[10]

Seuraavalla kokoelmalla Tunnit (1957) käytettiin yhä joitain loppusointuja. Tyyli kuitenkin modernisoitui ja kehittyi yhä tiiviimmäksi. Tämän minimalistisen kehityksen huipentuma oli Ilo ja epäsymmetria (1965).^lähde?

Rekolan tuotanto on päässyt tutkimuksen kohteeksi varsinaisesti vasta 1990-luvun puolivälin jälkeen. Vuonna 1997 ilmestyi monihahmotteisuutta kartoittanut Liisa Enwaldin väitöskirja Kaiken liikkeessä lepo, joka osaltaan toimi tienraivaajana tutkimuksille. Katja Seudun teos Tyhjä pöytä on tilattu vuodelta 2016 tutki Rekolan runouden poetiikan ja ydinteemojen kehitystä. Jonimatti Joutsijärven kirjoittama elämäkerta Mirkka Rekolasta ilmestyi keväällä 2023.

Muistaminen

Vuonna 2020 Tampereella julkistettiin Teemu Mäenpään maalaama ja Annikin runofestivaalin tuottama Runopuu-muraali, jonka osana on Rekolan runo "Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille".^[11]

Mirkka Rekola -seura perustettiin syyskuussa 2014. Yhdistyksen tarkoituksena on vaalia ja tehdä tunnetuksi kirjailija Mirkka Rekolan elämäntyötä sekä toimia Mirkka Rekolan ja hänen tuotantonsa ystävien yhdyssiteenä. ^[12]

Teokset

Runokokoelmat

• Vedessä palaa (WSOY, 1954)
• Tunnit (WSOY, 1957)
• Syksy muuttaa linnut (WSOY, 1961)
• Ilo ja epäsymmetria (Weilin-Göös, 1965)
• Anna päivän olla kaikki (Weilin-Göös, 1968])
• Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille (WSOY, 1972, ISBN 951-0-22849-4)
• Tuulen viime vuosi (WSOY, 1974)
• Kohtaamispaikka vuosi (WSOY, 1977)
• Runot 1954–1978 (WSOY, 1979)
• Kuutamourakka (WSOY, 1981)
• Puun syleilemällä (WSOY, 1983)
• Kuka lukee kanssasi (WSOY, 1990)
• Maa ilmaan heitetty (WSOY, 1995)
• Taivas päivystää (WSOY, 1996)
• Virran molemmin puolin. Runoja 1954–1996 (WSOY, 1997)
• Valekuun reitti (WSOY, 2004, ISBN 951-0-29397-0)
• Vesi on maailman muisti (Katharos, 2007, ISBN 978-952-5291-74-2)
• Virran molemmin puolin: Runot 1954–2004. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35198-7
• Kuulen taas äänesi. Runoja 2009–2010. The Pieraccini Foundation, 2011. ISBN 978-952-67441-1-7.

Aforismikokoelmat

• Muistikirja (1969)
• Maailmat lumen vesistöissä (1978)
• Silmänkantama (1984)
• Tuoreessa muistissa kevät (1987)
• Tuoreessa muistissa kevät, aforistiset kokoelmat (1998)
• Tuoreessa muistissa kevät: Aforistiset kokoelmat. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35199-4

Muut teokset

• Maskuja ("pieniä elämänpituisia juttuja"). WSOY, 1987. ISBN 951-014-637-4.
• Muistinavaruus ("kirjoituksia, puheenvuoroja vuosilta 1959–1999"). WSOY, 2000. ISBN 978-95-1034-575-7.
• Maskuja (2. painos, laajennettu laitos). WSOY, 2002. ISBN 951-0-27282-5.
• Esittävästä todellisuudesta (esseitä). Sanasato, 2007. ISBN 978-952-5086-90-4.

Teosten käännöksiä

• En gynnsam plats för hjärtat. Ellerströms, 2011. Ruotsiksi kääntänyt Henrika Ringbom. ISBN 978-91-7247-259-4.
• Glädje och asymmetri. 1990. Runovalikoima – ruotsi
• Joie et asymetrie. 1987. Ilo ja epäsymmetria – ranska
• 88 poems. Helsinki: WSOY, 2000. Englanniksi kääntänyt Anselm Hollo. ISBN 978-951-0-24783-9.
• Himmel aus blauem Feuer. – saksa. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 978-951-0-26555-0.
• Thank you for these illusions. WSOY, 1981. Suomalaisten naislyyrikkojen antologia, englanniksi kääntänyt Anne Fried. ISBN 951-0-10470-1.

Palkinnot ja tunnustukset

• Pirkanmaan kirjoituskilpailu lyriikkasarjan ensimmäinen sija 1954
• Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1958, 1962, 1965
• Valtion kirjallisuuspalkinto 1966, 1969, 1973, 1982^[13]
• Eino Leinon palkinto 1979^[13]
• Pro Finlandia^[13] 1982
• Suuren Suomalaisen Kirjakerhon palkinto 1985^[13]
• Suomi-palkinto 1995^[13]
• Suomen kirjailijaliiton kunniapalkinto 1996^[13]
• Tanssiva karhu -palkinto 1997^[13]
• Vuoden runoilija -palkinto 1998^[13][14]
• Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan kunniatohtori 2000^[13]
• Alex Matson -palkinto 2003^[13]
• P. Mustapää -palkinto 2004^[13]
• Samuli Paronen -palkinto 2007^[13] (ansioista aforistiikan alalla)
• Alfred Kordelinin säätiön tunnustuspalkinto 2008^[13]
• WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto 2011^[15]

Ehdokkuudet

• Neustadt-palkinto, ehdokas 2000
• Tanssiva karhu -palkinto, ehdokas 2005