Mustat ja punaiset vuodet

suomalainen televisiosarja vuodelta 1973 From Wikipedia, the free encyclopedia

Mustat ja punaiset vuodet
Remove ads

Mustat ja punaiset vuodet on Liisa Vuoriston käsikirjoittama ja Eila Arjoman ohjaama kymmenosainen television minisarja vuodelta 1973. Mustavalkoinen, Yleisradion tuottama sarja seuraa suomalaisen yhteiskunnan vastakkainasettelua 1930-luvulta 1970-luvulle tamperelaisen metallimies Jokisen ja varakkaan vuokraisäntä Korpelan perheiden sekä muiden Pispalan asukkaiden näkökulmasta.[1]

Pikafaktoja Tuotanto, Aiheesta muualla ...

Jokainen jakso sijoittuu eri vuodelle: ensimmäinen jakso kieltolain päättymiseen 1932, toinen talvisodan alkamisvuoteen 1939, kolmas vuoteen 1943, neljäs vuoteen 1945, viides vuoteen 1950, kuudes yleislakkovuoteen 1956, seitsemäs laskukauden vuoteen 1962, kahdeksas vuoteen 1966, yhdeksäs vuoteen 1968 ja viimeinen jakso ensiesitysajankohdan nykyaikaan, vuoteen 1973.[2]

Mustat ja punaiset vuodet oli viimeinen pitkä televisiosarja, jonka Yleisradio toteutti mustavalkoisena, vaikka väritelevisiolähetykset oli Suomessa aloitettu 1970-luvun taitteessa. Tosin sarjan viimeinen jakso oli tarkoitus kuvata värifilmille.[1]

Sarja on esitetty televisiossa ensiesityksen 1973 jälkeen myös 1985 ja 1996[3]. Sen kaikki jaksot julkaistiin marraskuussa 2017 pysyvästi Yle Areenasta katsottaviksi.[1]

Remove ads

Henkilöt

Jokisen perheeseen kuuluu isä Taavi Aleksanteri Jokinen (s. 15.9.1901), äiti Elli Maria (s. 9.6.1904) sekä tyttäret Sirkka Maria (s. 16.3.1924) ja Hilkka Anneli (s. 27.7.1927).[4] Perheen kuopus Olavi syntyy 1930-luvun pulavuosina. Myöhemmin seurataan myös Sirkan ja Olavin perheiden elämää, Hilkka muuttaa aikanaan Helsinkiin ja jää sivuhahmoksi.

Ville Korpela ja hänen puolisonsa ovat keski-ikäinen aviopari, joilla on poika Pauli, joka tuonnempana avioituu Sirkan kanssa. Tildan mukaan Korpelat ovat olleet valkokaulusköyhälistöä ja vaurastuneet kieltolain aikana viinaa myymällä. Sarjan alkutilanteessa kieltolaki on juuri päättynyt. Olavi rakastuu 1950-luvulla Korpelan isännän serkun tyttäreen Liisaan.

Rimmisen Artturi on äärivasemmistolainen, hänellä on vaimo Helmi sekä poika Seppo ja tytär Kyllikki. Artturin kautta tuodaan esiin kommunistien hankalaa asemaa toisen maailmansodan aikana, ja vuoden 1956 yleislakosta kertovassa jaksossa hänen roolinsa nousee keskeiseksi.

Neiti Tilda Lundberg (s. 23.5.1898 Hämeenkyrö) on tavan nainen ja ahkera työihminen. Hän elää susiparina hieman saamattoman Kustaa Strandbergin kanssa. Tildalla on poika Pertti, joka kaatuu jatkosodassa.

Jokisten tyttäriä näyttelevät ensimmäisessä jaksossa Minna Rosengren ja Birgitta Lehmus. Minna Aro ja Katja Salminen näyttelevät heitä toisesta jaksosta alkaen eli teinitytöistä aina sarjan loppuun asti, jolloin he ovat lähes 50-vuotiaita rouvia. Olavia pikkupoikana näyttelee Marko Rosengren.[5]

Remove ads

Jaksot

Lisätietoja Jakso, Ajanjakso ...
Remove ads

Rooleissa

 Erkki Siltola  Taavi Jokinen  
 Orvokki Mäkinen  Elli Jokinen  
 Minna Aro  Sirkka Jokinen  
 Katja Salminen  Hilkka Jokinen  
 Ahti Jokinen  Olavi Jokinen  
 Kielo Tommila  Liisa Jokinen  
 Pentti Järventie  herra Korpela  
 Helinä Viitanen  rouva Korpela  
 Aarre Pekkarinen  Pauli Korpela  
 Pekka Lepikkö  Jukka Korpela  
 Veli Tuomas-Kettunen  Artturi Rimminen  
 Irma Tanskanen  Helmi Rimminen  
 Virpi Uimonen  Kyllikki Rimminen  
 Juhani Niemelä  Seppo Rimminen  
 Pertti Palo  Kustaa Strandberg  
 Ritva Valkama  Tilda Lundberg  
 Matti Mäntylä  Pertti, edellisen poika  
 Olavi Niemi  herra Salomaa  
 Kaija Lahtinen  rouva Salomaa  
 Anitta Niemi  Maija Salomaa  
 Reijo Koukonen  Väänänen  
 Maija-Liisa Majanlahti  Väänäskä  
 Matti Viironen  Jaakko  
 Matias Ikävalko  Pekka  
 Tauno Karvonen  Vuorela  
 Hannele Markkula  Terttu Lahti  

Vastaanotto

Katso-televisiolehden Telvis-kilpailuraati palkitsi Mustat ja punaiset vuodet vuoden 1973 parhaana televisionäytelmänä[6].

Helsingin Sanomien tv-kriitikko Jaakko S. Tola kirjoitti huhtikuussa 1973 melko hyviä osasuorituksia sisältävän sarjan jättäytyvän kokonaisuutena sekahedelmäsopan tasolle: ”Sarjasta on kehittynyt täydellinen farssi, jossa näperrellään toisarvoisuuksilla tarjolla olevien lukemattomien tosiasioiden sijasta.”[7] Pari vuosikymmentä myöhemmin saman lehden Jukka Kajava oli uusintana esitetylle sarjalle armeliaampi ja kutsui sitä charmikkaaksi, joskin myös verkkaiseksi ja osin kömpelöksikin.[3]

Remove ads

Lähteet

Aiheesta muualla

Loading related searches...

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads