Nahkiaiskalat

Nahkiaiskalat (Petromyzontiformes) ovat ympyräsuisiin kuuluva leuattomien kalojen lahko, johon kuuluu kolme nykyään elossa olevaa heimoa:^[3][2]

• Petromyzontidae - nahkiaiset
• Mordaciidae - pussinahkiaiset (vain suku Mordacia)
• Geotriidae - etelännahkiaiset (vain laji Geotria australis)

Nahkiaiskalat
Nahkiainen (Lampetra fluviatilis)
Devonikausi - Nykyaika (Holoseeni) 376,1–0 Ma[1] PreЄ Є O S D C P T J K Pg N
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka:	Petromyzontomorphi
Luokka:	Petromyzontida
Lahko:	Nahkiaiskalat Petromyzontiformes Berg, 1940[1]
Synonyymit
Hyperoartii[1][2]
Alaryhmät
†Mesomyzon mengae Chang, Zhang & Miao 2006 †Priscomyzon riniensis Gess, Coates & Rubidge 2006 †Hardistiellidae Halstead 1993 †Mayomyzonidae Bardack 1971 †Pipisciidae Halstead 1993 Geotriidae Mordaciidae Petromyzontidae Risso 1827 (Nahkiaiset) † = sukupuuttoon kuollut
Katso myös
Nahkiaiskalat Wikispeciesissä   Nahkiaiskalat Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Muiden ympyräsuisten tavoin nahkiaiset kuuluvat selkärankaisiin. Kaikilla aikuisilla nahkiaiskaloilla on hampain varustettu pyöreä, suppilomainen imusuu. Tiettävästi lahkoon kuuluu yhteensä noin 41 lajia. Osa lajeista (yhteensä 18) loisii toisissa kaloissa imemällä niistä verta. Lajit, jotka eivät loisi, eivät syö aikuisina lainkaan. Isoin osa nahkiaiskaloista on makeanveden lajeja (32 lajia), mutta osa lajeista viettää aikaansa myös merissä palatakseen jokiin lisääntymään. Ulkoisesti ne muistuttavat ankeriaita pitkine, suomuttomine vartaloineen.^[4]

Nahkiaiskaloja on nautittu ravinnoksi ainakin keskiajalta lähtien ja ne ovat edelleen herkkua Lounais-Euroopassa (Espanja, Portugali ja Ranska) sekä Itämeren maissa, kuten Suomessa. Euroopan ulkopuolella niitä syödään ainakin Koreassa.^[4]

Kehityshistoria

Mayomyzon, yksi vanhimmista tunnetuista nahkiaiskaloista.

Nahkiaiskalojen alkuperä on ikivanha, mutta niiden yhteys viiksimpyräsuisiin (Myxini) ja leuallisiin selkärankaisiin (Gnathostomata) ei ole vielä selvä. Niiden kehityshistorian tutkimus kiinnostaa tutkijoita erityisesti siksi, että kaikki selkärankaiset ovat kehittyneet leuattomista kaloista.

Nahkiaskalojen fossiileja on löydetty melko vähän, koska rustokudos ei säily yhtä hyvin kuin luusto.^[5] Myöhäiseltä devonikaudelta (Famenne-kaudelta) on löydetty hyvin nykyisen kaltainen nahkiaiskala, Priscomyzon riniensis, joka eli 360 miljoonaa vuotta sitten. Se todistaa niiden olevan eläviä fossiileja.^[6]

Erityisen heikosti on säilynyt nahkiaiskalojen toukkien fossiileja, sillä ne ovat aikuisiakin hennompia. Vanhin tunnettu toukan fossiili on varhais-liitukaudelta, ainakin 125 miljoonan vuoden takaa. Se on löydetty samoista kerrostumista, joissa on säilynyt myös dinosaurusten höyheniä.^[5]