Narses
bysanttilainen sotapäällikkö From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Narses (kreik. Ναρσής; s. noin 480 tai 490 – k. noin 574)[3] oli itäroomalainen hovimies ja sotapäällikkö keisari Justinianus I:n aikana. Narses ja sotapäällikkö Belisarius tekivät mahdolliseksi Justinianuksen aikana tapahtuneet valloitukset. Hän toimi praepositus sacri cubiculin, eli keisarin kamariherran virassa suurimman osan ajastaan keisarin palveluksessa
Narses oli taustaltaan armenialainen. Hänen varhaisista vuosista ei kuitenkaan tiedetä paljoa. Vuonna 552 Narses sai tehtäväkseen johtaa ostrogootteja vastaan käytyä sotaa. Tällöin Narses saattoi olla jo 70-vuotias, mutta hän osoittautui Belisariuksen tavoin taitavaksi sotapäälliköksi.
Narses kukisti ostrogoottien kuninkaan Totilan Taginaen taistelussa kesällä 552 ja loputkin goottien joukoista Mons Lactariuksen taistelussa saman vuoden lokakuussa. Vuonna 554 hän kukisti frankit ja alemannit, jotka olivat tulleet auttamaan gootteja roomalaisia vastaan. Lopulta kaikki gootit antautuivat hänelle ja Italia oli jälleen osa Rooman valtakuntaa.
Sodan loputtua Narses jäi Italiaan prefektinä, mutta hänen hallintonsa oli epäsuosittu. Justinianuksen kuoltua hänen seuraajansa Justinus II erotti Narseksen ja käski hänen palata Konstantinopoliin. Narses jäi kuitenkin Italiaan ja asettui asumaan Napoliin.
Kun langobardit hyökkäsivät Italiaan vuonna 568, Narses saattoi olla jo 90-vuotias. Joidenkin lähteiden mukaan hänen väitetään salaa kutsuneen langobardit maahan kostona keisarille. Narses ilmoitti kuitenkin olevansa valmis taas johtamaan joukkoja vihollista vastaan, mutta keisari ei suostunut tähän. Narseksen kuollessa noin vuonna 574 langobardit olivat vallanneet jo puolet Italiasta.
Remove ads
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads