Nokia (yritys)

suomalainen teknologiayritys From Wikipedia, the free encyclopedia

Nokia (yritys)
Remove ads

Nokia Oyj on suomalainen maailmanlaajuisesti toimiva tietoliikennealan yhtiö, jonka pääliiketoimintoja ovat verkkoinfrastruktuuri, teknologiakehitys ja lisensointi.[3] Talouselämä-lehden mukaan Nokia oli vuonna 2017 liikevaihdolla mitattuna Suomen suurin yritys.[4] Markkina-arvolla mitattuna Suomen suurin yritys vuonna 2019 oli Kone.[5]

Pikafaktoja

Fredrik Idestamin vuonna 1865 Tammerkoskelle perustamasta puuhiomosta alkunsa saanut yhtiö kasvoi 1960- ja 1970-luvuilla yhdeksi Suomen suurimmista monialayrityksistä, jolla oli muun muassa paperi-, kaapeli-, ja kumituotantoa. 1980-luvulla Nokia päätti keskittyä elektroniikkateollisuuteen ja myöhemmin matkapuhelimiin. Jorma Ollilan johdolla yhtiö nousi vuosituhannen vaihteeseen mennessä maailman ylivoimaisesti suurimmaksi matkapuhelinvalmistajaksi, ja Nokian merkitys koko Suomen kansantaloudelle oli huomattava.[6]

Matkapuhelinmarkkinoilla Nokian asema alkoi murentua 2010-luvulle tultaessa Androidin ja Applen takia. Nokia otti älypuhelimissaan Microsoftin tukemana käyttöön Windows Phone -käyttöjärjestelmän, mutta nopeasti kävi selväksi, ettei Nokia pystyisi Windows Phone -strategiallaan pelastamaan yhtiötä. Lopulta Microsoft päätyi ostamaan Nokialta sen matkapuhelinliiketoiminnan syyskuussa 2013. Irtauduttuaan matkapuhelimista Nokia päätti keskittyä tietoverkkoihin liittyvään liiketoimintaan ja hankki kilpailijansa Alcatel-Lucentin noin 16 miljardin euron yrityskaupalla vuonna 2015. Jo aiemmin Nokia oli ostanut Siemensin osuuden näiden yhteisestä Nokia Siemens Networks -verkkoyhtiöstä.[7]

Remove ads

Historia

1865–1967 Suomen Gummitehdas

Thumb
Nokian historian katsotaan alkaneen Fredrik Idestamin vuonna 1865 Tammerkoskelle perustamasta puuhiomosta.

Nykyisen Nokian edeltäjiä olivat emoyhtiö Suomen Gummitehdas Oy ja sen tytäryhtiöt Suomen Kaapelitehdas Oy ja Nokia Aktiebolag.[8] Vanhin näistä kolmesta yhtiöstä oli Nokia Aktiebolag, jonka historia alkaa Fredrik Idestamin vuonna 1865 Tammerkoskelle, Tampereelle perustamasta puuhiomosta. Vuonna 1868 Idestam perusti toisen tehtaan Nokialle ja muutti yrityksensä osakeyhtiöksi 1871. Yhdessä läheisen ystävänsä Leo Mechelinin kanssa Idestam perusti Nokia Aktiebolagin. Mechelin toimi Idestamin tärkeänä tukijana tämän siirryttyä täysin johtamaan Nokia Ab:ta.[9]

Nokia Aktiebolag oli vararikon partaalla 1910-luvulla, jolloin sen osti naapurissa toiminut, kalosseja valmistanut Suomen Gummitehdas Oy. Nokiankosken rannalle Eduard Polónin Helsingissä vuonna 1898 perustama tehdas oli muuttanut vuonna 1904. Gummitehdas sai käyttövoimansa puunjalostusta ja sähkövoiman tuotantoa harjoittavan Nokia Ab:n puuhiomon voimalaitoksesta. Turvatakseen energiansaantinsa Gummitehdas osti konkurssikypsän puuhiomon 1918.[10]

Suomen Gummitehdas käytti tuotemerkkinään ”Nokia” heti muuton jälkeen, vuosisadan vaihteessa, korostaakseen tuotteiden suomalaisuutta venäläisiä kilpailevia kalossituotteita vastaan. Yhtiö laajentui myöhemmin valmistamaan muitakin kumituotteita, joista tunnetuimpina kumisaappaat ja autonrenkaat. Suomen Gummitehtaan tavaramerkki ja brändi ”NOKIA” oli yhtiön kulutustavaramainoksissa jo useita vuosia ennen kuin yhtiö vuonna 1918 osti Nokia Ab:n. Koko yritysrypästä ryhdyttiinkin aikanaan kutsumaan Nokiaksi juuri emoyhtiön, Suomen Gummitehtaan, tehtaan sijaintipaikan perusteella nimettyjen kumituotteiden mukaan eikä sen takia, että Polón oli hankkinut yrityksen tytäryhtiöksi tuolloin pahoissa talousvaikeuksissa olleen Nokia Ab:n.

Eduard Polón (1861–1930) oli suomalainen yritysjohtaja, joka voidaan katsoa koko Nokia-yhtymän perustajaksi.[11] Polón oli Suomen Gummitehtaan perustaja, toimitusjohtaja, hallituksen puheenjohtaja ja pääomistaja. Polón oli lisäksi aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja. Polónin aloitteesta Suomeen syntyi kumiteollisuus ja myöhemmin nykyaikainen puu- ja kaapeliteollisuus. Ensimmäisen maailmansodan suhdanteiden ansiosta hankitulla varallisuudella Eduard Polónin omistama ja johtama Suomen Gummitehdas loi sen yhtymän, jota nykyisin kutsutaan Nokia Oyj:ksi.

Vuonna 1922 Suomen Gummitehdas osti Suomen Kaapelitehdas Oy:n, joka valmisti puhelin- ja lennätinkaapeleita.[11] Suomen Kaapelitehdas Oy:n juuret ulottuivat Arvid Wikströmin vuonna 1912 perustamaan Suomen Punomotehtaaseen.[12] Nokia Ab:ta, Suomen Gummitehdasta ja Suomen Kaapelitehdasta ei muodollisesti yhdistetty, koska laki ei tätä siihen aikaan sallinut, mutta Eduard Polónin ja hänen tehtaansa kumituotteiden kaupallisen menestyksen ansiosta 1920-luvun alussa syntyi omistuksen yhdistämä kolmen suuryrityksen rypäs, ”tosiasiallinen konserni”, jonka ”holding-yhtiön hallituksena” toimi Gummitehtaan johtokunta ja sen vahva toimitusjohtaja, omistaja ja hallituksen puheenjohtaja Eduard Polón. Kun yhtiöt virallisesti fuusioituivat Oy Nokia Ab:ksi, voidaan Eduard Polónia pitää sen todellisena perustajana.[11]

Vuodenvaihteessa 1966–1967 Suomen Kumitehdas, Nokia Osakeyhtiö ja Suomen Kaapelitehdas fuusioitiin Oy Nokia Ab:ksi, josta tuli nykyisen Nokia-konsernin emoyhtiö Nokia Oyj.[13]

Puhelinvalmistuksen ja verkkoliiketoiminnan juuret

Nokia ja Salora aloittivat radiopuhelimen kehittämisen armeijan ja pelastuslaitoksen käyttöön vuonna 1963, ja seuraavana vuonna Nokian kaapelitehtaan elektroniikkaosasto julkisti ensimmäisen VHF-puhelimen. Vuonna 1979 Nokia ja autoradiopuhelimen kehittänyt Salora perustivat yhteisen radiopuhelinyhtiö Mobiran. Mobira-nimi tuli sanoista mobile ja radiotelephone.[14] Nokian pääjohtajaksi oli vuonna 1977 nimitetty Kari Kairamo, jonka johdolla yhtiö alkoi kehittää NMT-tekniikkaa. Ensimmäisen NMT-puhelimensa Mobira julkaisi 1982. Saloran ja ruotsalaisen Luxorin Nokia osti 1984[15]. Nokia-Mobiraksi Mobiran nimi muutettiin vuonna 1984, ja vuonna 1989 nimeksi vaihtui Nokia Mobile Phones.[16][17]

Samanaikaisesti puhelinlaitteiden kanssa yhtiössä kehitettiin myös puhelinverkkoja. 1970-luvulla yritys julkaisi Nokia DX 200 -nimisen Euroopan ensimmäisen digitaalisen puhelinkeskuksen. Vuonna 1977 perustettu Telefenno Oy oli valtionyritys Televa Oy:n ja Nokian yhteisyritys, joka jatkoi puhelinverkkojen kehitystä. Vuonna 1981 yrityksen nimeksi vaihtui Telenokia Oy, ja vuonna 1983 radiopuhelintoiminnot siirrettiin Mobira Oy:lle. Valtio myi osuutensa Telenokia Oy:stä Nokia Oy:lle, ja vuonna 1992 yrityksen nimeksi tuli Nokia Telecommunications.

Vuonna 1987 Nokia esitteli ensimmäisen NMT-verkossa toimivan kännykkänsä, Mobira Cityman 900:n.[17] Samoihin aikoihin Nokian sisällä alettiin pääjohtaja Kari Kairamoa myöten vakavasti suunnitella yhtiön maailmanvalloitusta matkapuhelinten avulla. Karismaattisena johtajana pidetyn Kairamon ura päättyi kuitenkin itsemurhaan vuonna 1988.[18] Kairamon kuoleman jälkeen pääjohtajaksi nimitettiin Simo Vuorilehto.[17]

Nokia kehitti ja valmisti myös tietokoneita ja niiden oheislaitteita muiden muassa Mikko- ja MikroMikko-tuotenimillä. 1990-luvulla Nokia käytti resurssinsa hyvin pitkälle pelkästään matkapuhelimiin, niiden verkkotuotteisiin ja muihin tietoliikennealan järjestelmiin. Tällöin se luopui televisio- ja tietokonetoiminnoistaan. Puunjalostus myytiin 1989–1991, kumiteollisuus 1988–1995, tietokoneet ICL:lle 1991, kaapelituotanto 1995 NKF:lle ja televisiot 1996 Semi-Techille.

Maailman suurin matkapuhelinvalmistaja

Thumb
Jorma Ollila oli Nokian toimitusjohtajana 1992–1999, pääjohtajana 1999–2006 ja hallituksen puheenjohtajana 1999–2012.

Vuorilehtoa seurasi toimitusjohtajana vuonna 1990 Kalle Isokallio. Samana vuonna aloitti Nokia-Mobiran toimitusjohtajana Jorma Ollila. Vuosi 1991 oli Nokialle yhtiön sen astisen historian surkein, ja yhtiön myynti oli lähellä. Isokallio erotettiin toimitusjohtajan paikalta, ja Simo Vuorilehto jäi puolestaan eläkkeelle. Jorma Ollila aloitti vuonna 1992 Nokian uutena toimitusjohtajana, ja samana vuonna yhtiö julkisti ensimmäisen GSM-puhelimensa, Nokia 1011:n.[17][18]

Ollila toimi Nokian toimitusjohtajana vuoteen 2006. Hänen aikanaan Nokia nousi maailman johtavaksi ja suurimmaksi matkapuhelinyhtiöksi. 1990-luvulla matkapuhelimet yleistyivät eri puolilla maailmaa ennennäkemättömällä vauhdilla. Nokiassa ennustettiin oikein Kiinan ja Intian kaltaisten maiden merkitys tulevaisuudessa. Nokia ohitti Motorolan maailman suurimpana matkapuhelimien valmistajana vuonna 1998.[19] Vuosituhannen vaihde oli Nokialle ennätyksellinen: se oli matkapuhelinmarkkinoiden ykkönen, ja huipussaan vuonna 2000 yhtiön markkina-arvo oli peräti 223 miljardia euroa.[20][21]

Vuonna 2004 Nokia toteutti organisaatiouudistuksen, jossa yhtiö muodosti matriisiorganisaation. Myöhemmin on arvioitu juuri tätä uudistusta Nokian keskeiseksi virheeksi.[22][23] Matriisin myötä liiketoiminta-alueet ja niiden sisällä olleet tuoteyksiköt alkoivat kilpailla keskenään. Seurauksena oli myös, että vain runsaan vuoden kuluttua kolme keskeistä Nokia-johtajaa, Matti Alahuhta, Pekka Ala-Pietilä ja Sari Baldauf, jättivät yhtiön.[23]

Nokia ja saksalainen Siemens ilmoittivat kesäkuussa 2006 verkkoyksikköjensä yhdistämisestä. Uusi yhtiö, Nokia Siemens Networks (lyh. NSN) aloitti 1. huhtikuuta 2007. Nokialla ja Siemensillä oli kummallakin 50 prosentin omistusosuus yhtiöstä. NSN:n toimintaa leimasivat vaikeudet, ja yhtiötä saneerattiin voimakkaasti. Nokia ja Siemens olivat jo yhdistymisestään tiedotettaessa arvioineet työntekijöistä noin 10–15 prosentin joutuvan lähtemään.[24]

Kesäkuussa 2006 Jorma Ollilan seuraajana Nokian toimitusjohtajana aloitti Olli-Pekka Kallasvuo. Nokian tuotteiden keskeiseksi ongelmaksi hänen kaudellaan muodostui yhtiön käyttämän Symbian-käyttöjärjestelmän vanheneminen: kukin Nokia-puhelin vaati oman Symbian-versionsa, joita oli pahimmillaan käytössä yli 50. Jo vuonna 2002 Nokia oli käynnistänyt Anssi Vanjoen koordinoiman kehitystyön uuden Linux-pohjaisen käyttöjärjestelmän luomiseksi. Tuloksena oli Maemo-käyttöjärjestelmän julkistus vuonna 2007. Myöhemmin Nokian kumppaniksi Maemo-projektiin tuli Intel, ja yhtiöt ryhtyivät kehittämään uutta MeeGo-käyttöjärjestelmää. Ensimmäinen MeeGo-pohjainen älypuhelin, Nokia N9, julkistettiin vuonna 2011.[23]

Syyskuussa 2010 Kallasvuo irtisanottiin, ja hänen seuraajakseen tuli kanadalainen Stephen Elop. Pian tämän jälkeen Anssi Vanjoki ilmoitti irtisanoutumisestaan. Vanjoki oli yrityksen toinen vahva henkilö, joka oli ollut vahva ehdokas Kallasvuon seuraajaksi.[25] Kilpailu globaaleilla älypuhelinmarkkinoilla oli kiristynyt. Nokia hallitsi maailmanlaajuisia markkinoita, mutta uudet kilpailijat uhkasivat Yhdysvalloissa ja halpamarkkinoilla.[26][27]

Nokia ja Microsoft

Älypuhelimissaan Nokia tukeutui Symbian-käyttöjärjestelmään vuoteen 2011, jolloin yhtiö ilmoitti alkavansa yhteistyöhön Microsoftin kanssa ja kehittämään älypuhelimiaan ensisijaisesti Microsoftin Windows Phone -käyttöjärjestelmällä. Samoihin aikoihin Nokia luopui elokuussa 2007 lanseeratusta Ovi-brändistään.[28] Symbianin historia ulottui 1980-luvulle saakka, ja alun perin sen tukijoihin lukeutuivat Nokian lisäksi muun muassa Ericsson ja Motorola, mutta maailmanlaajuisesti Symbianin pääasiallinen käyttäjä ja tukija oli ollut Nokia. Symbian dominoi markkinoita yhdessä Nokian kanssa 2000-luvun alun, kunnes Android ja Applen iOS julkistettiin.[29]

Ensimmäiset Windows Phone -puhelimensa Lumia 800:n ja Lumia 710:n yhtiö julkisti Nokia World -tapahtumassa Lontoossa 26. lokakuuta 2011.[30][31] Lumia-puhelimet saivat kehuja muotoilusta ja toimivuudesta, mutta Windows Phonen markkinaosuus jäi Androidin ja iOS:n jakamilla markkinoilla pieneksi. Microsoftin panostuksista huolimatta Windows Phonen kohtaloksi katsottiin lopulta koituneen käyttöjärjestelmän vaikeudet houkutella kolmannen osapuolen sovelluskehitystä.[32]

Alkuvuonna 2012 Nokia julkisti miljarditappiot, ja yhtiön matkapuhelinliiketoiminnan liikevaihto oli romahtanut. Pörssissä Nokian markkina-arvo oli vajonnut vain noin 11 miljardiin euroon. Samoihin aikoihin markkinoilla alettiin jopa odottaa yhtiön menevän konkurssiin.[21] Nokian ollessa kriisissä Jorma Ollila väistyi hallituksen puheenjohtajan paikalta kevään 2012 yhtiökokouksessa, missä hänen seuraajakseen valittiin Risto Siilasmaa. Siilasmaa tunnettiin tietoturvayritys F-Securen perustajana; Nokian hallituksessa hän oli ollut rivijäsenenä vuodesta 2008.[33][17]

Suomessa Nokialla oli vielä vuonna 2000 ollut 24 495 työntekijää, mutta vuonna 2012 määrä oli pudonnut 15 900:aan.[34] Yhtiön on sanottu vuonna 2012 tehneen irtisanomisten Suomen-ennätyksen 3 700 irtisanotullaan.[35] Kesäkuussa Nokia oli ilmoittanut sulkevansa Salon tehtaansa, ja Suomen 3 700 irtisanottavasta 850 lähti Salon matkapuhelintehtaasta, mikä oli Suomen yrityshistorian suurin yksittäinen irtisanominen.[36][37]

Irtautuminen matkapuhelinvalmistuksesta

Thumb
Nokian ylimääräinen yhtiökokous 19. marraskuuta 2013 Helsingin Jäähallissa.
Thumb
Nokian entinen pääkonttori Espoon Keilaniemessä.

3. syyskuuta 2013 Nokia ilmoitti Microsoftin ostavan yhtiön matkapuhelinliiketoiminnan.[38] Samalla Nokian toimitusjohtajana toiminut Stephen Elop siirtyi Microsoftille, Risto Siilasmaa Nokian väliaikaiseksi pääjohtajaksi ja talousjohtaja Timo Ihamuotila toimitusjohtajaksi.[39] Microsoft maksoi lopulta Nokian matkapuhelinliiketoiminnasta yhteensä 5,61 miljardia euroa, ja yritysjärjestely toteutui huhtikuussa 2014. Nokialla oli vuonna 2014 Suomessa enää alle 7 000 työntekijää.[40]

Ennen matkapuhelinyksikön myyntiä Nokia oli ostanut kesällä 2013 Siemensin osuuden Nokia Siemens Networks -yhteisyrityksestä, minkä jälkeen siitä tuli Nokian tytäryhtiö Nokia Solutions and Networks (lyh. NSN).[41] Matkapuhelinyksikön myynnin myötä NSN:n verkkoliiketoiminnasta oli tullut Nokian päätoimiala. NSN nimettiin Nokia Networksiksi ja sen toimitusjohtajasta Rajeev Surista tuli koko Nokian uusi toimitusjohtaja huhtikuussa 2014.[16][42]

HERE-liiketoiminnan Nokia myi elokuussa 2015 saksalaisille autonvalmistajille Audille, BMW:lle ja Daimlerille. Kauppa toteutui vuoden 2016 ensimmäisellä neljänneksellä.[43][44]

Nokia teki ostotarjouksen yhdysvaltalais-ranskalaisesta verkkoyhtiöstä Alcatel-Lucentista huhtikuussa 2015. Yrityskauppa saatiin päätökseen marraskuussa 2016. Nokia maksoi yhtiöstä kokonaisuudessaan 15,6 miljardia euroa. Nokian mukaan Alcatel-Lucent-kauppa viimeisteli yhtiön muutosvaiheen, joka oli alkanut Siemensin osuuden ostolla Nokia Siemens Networkista vuonna 2013 ja jatkunut matkapuhelinyksikön sekä HEREn myynnillä.[45] Nokian Alcatel-Lucent -kauppa oli Suomen historian suurin yrityskauppa.[46]

Julkisuudessa ounasteltiin kesällä 2015, että Nokia suunnittelee matkapuhelinten suunnittelun aloittamista.[47] Keväällä 2016 Nokia ilmoitti antavansa tavaramerkkinsä käyttöoikeuden matkapuhelinten ja tablettien valmistuksessa suomalaiselle HMD Globalille.[48]

Nokia ja 5G

Vuonna 2016 Nokia esitteli ensimmäisen valmiin 5G-valmiin verkkonsa, ja yhtiön arvioitiin olevan hyvissä asemissa 5G-kilpailussa Huaweita ja Ericssonia vastaan. Vuoden 2019 lokakuussa Nokia antoi kuitenkin tulosvaroituksen, jonka yhteydessä Rajeev Suri sanoi osan 5G:n alkuvaiheeseen liittyvistä riskeistä olevan toteutumassa. Samalla Nokia alensi näkymiään ja keskeytti osingonmaksun perustellen päätöstä 5G:n vaatimilla lisäinvestoinneilla. Markkinoilla tulosvaroitus otettiin suurena pettymyksenä, ja Nokian kurssi romahti 24 prosenttia.[49]

Risto Siilasmaa kertoi joulukuussa 2019 jättävänsä hallituksen puheenjohtajan tehtävät kevään yhtiökokouksessa, jossa hänen tilalleen nousisi Sari Baldauf.[49] Vuoden 2020 alussa huhut Nokian ongelmista kiihtyivät, kun Deutsche Telekomin kerrottiin arvioineen Nokian 5G-tuotteet markkinoiden heikoimmiksi, ja Bloombergin mukaan yhtiö olisi ollut arvioimassa strategisia vaihtoehtoja kuten liiketoimintojen myyntiä tai yritysjärjestelyjä. Maaliskuun alussa Nokia tiedotti Fortumin toimitusjohtajan Pekka Lundmarkin seuraavan Rajeev Suria Nokian johdossa elokuussa 2020.[50]

14. lokakuuta 2020 Nasa julkaisi Nokian Bell Labs päässeen osaksi "2020 NASA Tipping Point Selections" -ohjelmaa.[51][52] Nokian osuus on 14,1 miljoonaa dollaria. Sen on tarkoitus toimittaa Kuuhun toimitettava aluksi 4G/LTE- ja myöhemmin 5G-järjestelmä.[51][52]

2024

Kesäkuussa 2024 kerrotiin Nokian myyvän merenalaisista tietoliikennekaapeleista vastaavan Alcatel Submarine Networksin (ASN) Ranskan valtiolle. ASN:n Nokia oli saanut Alcatel-Lucentin kaupassa vuonna 2016. Tiedonannon mukaan on oikea hetki myydä, koska se ei ole ydinosa yhtiön liiketoimintaa. ASN:llä on merenalaisia kaapeleita noin 800 000 kilometriä.[53][54]

Kesäkuussa 2024 Nokia ilmoitti ostavansa 2,3 miljardin dollarin kaupassa yhdysvaltalaisen Infineran.[55] Kaupasta 70 prosenttia katetaan käteisellä, loput osakkeilla. Infinera valmistaa optisen telekommunikaation laitteita.[56]

Nokia ja Amazon ovat ajautuneet oikeuskiistaan, jossa Nokia syyttää Amazonia ja HP:ta videon suoratoistotekniikkaan liittyvän patentin ja Amazon Nokiaa patentoidun pilvipalvelutekniikan käytöstä ilman lupaa.[57]

Remove ads

Johtoryhmä ja hallitus

Johtoryhmä

[58]

  • Justin Hotard, toimitusjohtaja
  • Nishant Batra, strategia- ja teknologiajohtaja
  • Ricky Corker, asiakaskokemusjohtaja
  • Federico Guillén, Verkkoinfrastruktuuri-liiketoimintaryhmän johtaja
  • Jenni Lukander, Teknologia-liiketoimintaryhmän johtaja
  • Esa Niinimäki, lakiasiainjohtaja
  • Raghav Sahgal, Pilvi- ja verkkopalvelut -liiketoimintaryhmän johtaja
  • Melissa Schoeb, viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja
  • Tommi Uitto, Matkapuhelinverkot-liiketoimintaryhmän johtaja
  • Marco Wirén, talous- ja rahoitusjohtaja

Hallitus

[59]

  • Sari Baldauf, hallituksen puheenjohtaja
  • Timo Ahopelto, hallituksen jäsen
  • Elizabeth Crain, hallituksen jäsen
  • Thomas Dannenfeldt, hallituksen jäsen
  • Lisa Hook, hallituksen jäsen
  • Timo Ihamuotila, hallituksen varapuheenjohtaja
  • Mike McNamara, hallituksen jäsen
  • Thomas Saueressig, hallituksen jäsen
  • Carla Smith-Nusteling, hallituksen jäsen
  • Kai Öistämö, hallituksen jäsen

Liiketoiminta

Vuonna 2018 Nokian verkkoliiketoiminta koostui kuudesta liiketoimintaryhmästä:[60]

  • Mobile Networks
  • Fixed Networks
  • IP/Optical Networks
  • Nokia Software
  • Global Services
  • Nokia Enterprise

Verkkoliiketoiminnan lisäksi Nokialla oli myös seitsemäs liiketoimintaryhmä, tulevaisuuden teknologioihin ja lisensointiin keskittynyt Nokia Technologies, mitä kautta yhtiö on muun muassa lisensoinut Nokia-tavaramerkin käyttämisen yksinoikeudella HMD Globalille sen puhelimissa ja tableteissa.[60] Nokia Technologies hallinnoi myös Nokian mittavaa patenttisalkkua, jossa oli ennen Alcatel-Lucentin ostoa noin 30 000 patenttia, ja kaupan myötä yhtiö sai patentteja noin 38 000 lisää. Matkapuhelinajoilta Nokialla on vielä tuhansittain patentteja, ja matkapuhelimia valmistavat yritykset joutuvat maksamaan niistä lisenssimaksuja. Nokia on tehnyt laajoja lisenssisopimuksia muun muassa Applen, Xiaomin ja Huawein kanssa.[61][62]

Nokian tutkimus- ja kehitysyksikkö toimii Nokia Bell Labs -nimellä.[60] Bell Labs siirtyi Nokialle Alcatel-Lucent-kaupan mukana vuonna 2015. Tutkimusyksikön tutkijoille on sen historian aikana myönnetty seitsemän Nobelin fysiikanpalkintoa. Vuonna 2014 Bell Labs sai ensimmäisen kemian Nobelinsa. Tunnetuin Bell Labsin keksinnöistä lienee laser.[63]

Telealan laitemarkkinoilla Nokian suurimpiin kilpailijoihin kuuluvat kansainvälisesti ruotsalainen Ericsson ja kiinalainen Huawei. Vuoden 2018 alussa Nokian markkinaosuuden näillä markkinoilla arvioitiin olevan noin 17 prosenttia (Huawei n. 29 prosenttia, Ericsson n. 13 prosenttia).[64]

Remove ads

Omistus

Nokian kahdeksan suurinta osakkeenomistajaa 31. maaliskuuta 2025 olivat[65]:

  1. Solidium Oy – 5,80 %
  2. Nokia Oyj – 3,65 %
  3. Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen – 1,46 %
  4. Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma – 1,31 %
  5. Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Elo – 0,63 %
  6. Valtion Eläkerahasto – 0,54 %
  7. Oy Lival Ab – 0,31 %
  8. Svenska litteratursällskapet i Finland – 0,26 %

Nokia-brändi

Nokia Elektroniikan autopuhelinyksikkö valmisti 1970-luvulla Nokia-tuotemerkin alla autopuhelimia, mutta Nokian ja Saloran 1980-luvulla muodostaman Mobira-yhteisyrityksen puhelimet käyttivät kuluttajamarkkinoilla Mobira-tuotemerkkiä. Mobira myös myi puhelimia esimerkiksi Philipsille ja RadioShackille, jotka brändäsivät ne omilla merkeillään. Nokian aloittaessa matkapuhelinvalmistusta Mobira oli jo varsin vakiintunut tuotemerkki maailmalla, mutta lähinnä Anssi Vanjoen vaikutuksesta yhtiö päätti vuonna 1991 keskittyä yhteen brändiin, Nokiaan.[66]

Vuosituhannen vaihteessa konsulttiyhtiö Interbrand arvioi Nokia-brändin maailman viidenneksi arvokkaimmaksi.[66] Vuonna 2008 Interbrand arvioi Nokian maailman arvokkaimmaksi ei-yhdysvaltalaiseksi brändiksi.[67] BusinessWeek-lehti puolestaan arvioi Nokian maailman viidenneksi arvokkaimmaksi tavaramerkiksi vuonna 2007, ja laski sen brändin arvoksi tuolloin 33,7 miljardia dollaria (noin 25 miljardia euroa).[68] Interbrandin raportin mukaan Nokia oli vuonna 2009 viidenneksi paras globaali brändi maailmassa. Nokia oli samalla sijalla vuodesta 2007.[69]

Vielä vuonna 2009 markkinatutkimusyritys Millward Brown arvioi Nokian tuotemerkin olevan maailman 13. arvokkain, mutta edellisestä listauksesta se oli laskenut neljä sijaa. Nokia-tuotemerkin arvo oli sen laskelmien mukaan 35,2 miljardia dollaria, mikä tarkoitti viidenneksen laskua edellisvuodesta.[70] Fortune-lehden vuosittaisen ihailluimpien yritysten vertailun mukaan Nokia katosi vuonna 2011 maailman 350 ihailluimman yrityksen joukosta, vaikka vielä edellisenä vuonna se oli ollut listan 41. sijalla.[71] Millward Brownin sadan arvostetuimman brändin listalta Nokia putosi vuonna 2012.[72]

Nokia-tuotemerkki jäi Nokian omistukseen Microsoftin ostettua sen matkapuhelinliiketoiminnan syksyllä 2013.[73] Keväällä 2016 Nokia antoi tavaramerkkinsä käyttöoikeuden suomalaiselle HMD Globalille matkapuhelinten ja tablettien valmistukseen.[48]

Nokian käyttämiä logoja

Remove ads

Osake

Nokian osake on ollut listattuna Helsingin pörssissä vuodesta 1915 ja New Yorkissa vuodesta 1994. Kaupankäynti yhtiön osakkeella alkoi Euronextin Pariisin pörssissä Alcatel-Lucent-kaupan myötä vuonna 2015. Aiemmin Nokian osakkeella on voinut käydä kauppaa myös Tukholman, Lontoon ja Frankfurtin pörsseissä. Kaupankäynti Nokian talletustodistuksilla päättyi Tukholman pörssissä 1. kesäkuuta 2007, ja Frankfurtissa pörssinoteeraus päättyi 16. maaliskuuta 2012.[78][79][80]

Helsingin pörssissä Nokia on ollut vuosia vaihdetuin osake.[81] Huipussaan Nokian markkina-arvo oli vuonna 2000 peräti 223 miljardia euroa ja yhtiön osakekurssi 65 euroa.[21] Saman vuoden toukokuussa BusinessWeekin ja Morgan Stanleyn listauksessa Nokia oli pörssiarvoltaan maailman yhdeksänneksi arvokkain listattu yhtiö.[82]

Remove ads

Nokian toiminnan arvostelu

Nokia-kirjan Menestyksen hinta kirjoittaja Ari Hakkarainen arveli syksyllä 2009, että Nokia ei ole menestynyt online-bisneksessä. Syynä voi olla sekin, ettei Nokialla ollut globaaliin hankkeeseen tarvittavaa kärsivällisyyttä, kun vuosineljännestulokset olivat usein tärkeämpiä kuin pitkälle tähtäävät hankkeet.[83]

Finnwatch arvioi vuonna 2011 Nokian alihankintaketjussa tapahtuvia työntekijöiden oikeuksiin liittyviä puutteita Intiassa. Selvityksissä ongelmalliseksi todettiin työntekijöiden epävarmat työsuhteet sekä elämiseen riittämättömät palkat.[84]

Bochumin tehtaan sulkeminen

Saksassa Nokian toiminta kuumensi mielipiteitä alkuvuodesta 2008, kun yhtiö sulki 2 300 henkeä työllistäneen matkapuhelintehtaansa Bochumissa ja siirsi tuotannon halvemman työvoiman Romaniaan. Esimerkiksi sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Kurt Beck sanoi Bild am Sonntag -lehden haastattelussa, että ”hänen kodissaan ei tästä lähtien ole Nokian puhelimia”. Saksan ammattiliittojen keskusjärjestö DGB kehotti boikotoimaan Nokian tuotteita, ja liittokansleri Angela Merkel vaati Nokialta selitystä Bochumin tehtaan sulkemisesta. Saksassa keskusteltiin myös siitä, pitäisikö Nokian saamat tuet periä takaisin. Bochumin tehtaan ammattiosaston johto järjesti mielenosoituksia, ja tehtaassa oli ainakin yksi täydellinen työnseisaus.[85]

Nokian Bochumin-tehdas oli viimeinen Saksassa oleva minkään yhtiön matkapuhelintehdas.[86][87] Nokian toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo oli lakitoimiston avustuksella päättänyt hoitaa tehtaan sulkemisen nopeasti ilman, että siitä olisi keskusteltu etukäteen Saksassa vaikutusvaltaisen IG Metall -ammattiliiton tai osavaltion edustajien kanssa. Lopulta Nokia päätyi maksamaan työntekijöille ero- ja koulutusrahoja noin 200 miljoonaa euroa. Jorma Ollila on myöhemmin arvioinut, että summa olisi ollut pienempi, jos asia olisi hoidettu taitavasti.[88]

Remove ads

Nokiasta eriytyneitä yhtiöitä

Remove ads

Katso myös

Lähteet

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Loading related searches...

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads