Out Run

Out Run (jap. アウトラン, Auto Ran, myös OutRun ja Outrun) on Segan vuonna 1986 julkaisema ajopeli.

Tämä artikkeli käsittelee videopeliä. Kavinskyn albumista, katso OutRun

Out Run
Kehittäjä	Sega AM2
Julkaisija	Sega
Suunnittelija	Yū Suzuki
Säveltäjä	Hiroshi Kawaguchi[1]
Pelisarja	Out Run
Julkaistu	20. syyskuuta 1986
Lajityyppi	ajopeli
Pelimuoto	yksinpeli
Alusta	kolikkopeli, Amiga, Amstrad CPC, Atari ST, Apple II, Commodore 64, MS-DOS, MSX, NEC PC-8801, PC Engine, Sega Game Gear, Sega Master System, Sega Saturn, ZX Spectrum
Jakelumuoto	pelimoduuli, levyke, C-kasetti
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Istuttava kolikkopelikabinetti.

Kuvankaappaus pelistä.

Peli on voittanut Golden Joystick Awards Game of the Year palkinnon.^[2] Peli esiintyy parhaiten myyneiden kolikkopelien listoilla.^[3] Peli muistetaan muun muassa sen ikonisesta musiikista.^[1] Synthwave-musiikkia kutsutaan myös nimellä "outrun" pelin mukaan.^[4]

Eräiden muiden Segan aikalaispelien, kuten After Burnerin ja Space Harrierin tavoin Out Run käytti spritejen skaalaustekniikkaa, jota kutsuttiin nimellä "Super-Scaler", aikaansaadakseen vaikutelman kolmiulotteisuudesta. Out Run olikin tunnettu realistisesta kolmiulotteisuuden vaikutelmastaan kauan ennen kuin "aidosti kolmiulotteinen" polygonigrafiikka yleistyi peleissä.^lähde?

Kolikkopeliversion laitteisto oli seuraaja Hang-On-pelissä käytetylle, jotka molemmat olivat samankaltaisia Segan System 16 -laitteiston kanssa.^[5] Laitteistossa oli lisättynä toinen Motorola 68000 -sarjan suoritin sekä erillinen videokortti.^[5]

Kehitys

Pelin suunnitteli Yū Suzuki ja pelin musiikkikappaleet sävelsi Hiroshi Kawaguchi.^[1]

Alkuperäinen inspiraatio pelille oli elokuva Kanuunankuularalli.^[1] Suzuki aikoi tehdä matkan Yhdysvaltojen halki elokuvan mukaista reittiä, mutta kuuli ettei maisemat juurikaan muutu.^[1] Joten hän lähti Eurooppaan, jossa hän ajoi BMW 520:llä.^[1]

Pelaaminen

Pelissä pelaaja ohjastaa avomallista Ferrari Testarossaa. Julkaisuhetkellään pelissä oli ainutlaatuisia ominaisuuksia, kuten vaihtoehtoiset reitit.

Yksi pelin muista aikalaisistaan erottava piirre oli mahdollisuus valita jaksojen väliltä. Ennen kunkin jakson loppumista tie jakautui, ja pelaaja pystyi valitsemaan kahdesta eri reitistä, jotka johtavat eri jaksoihin. Näin pelin voi läpäistä monien eri jaksojen kautta.

Vastaanotto

Kolikkopeliversio sai Commodore User -lehden arvostelussa arvosanaksi 9/10.^[6] Commodore 64 -versio sai samassa lehdessä arvioksi 67%.^[7]

Monet kotitietokonekäännökset (kuten 16-bittiset) tuomittiin lehdistössä hutaisten tehdyiksi.^[8]

Versiot

• Kolikkopeli (1986)
• Sega Master System (1987)
• Commodore 64 (1987)
• Amstrad CPC (1987)
• Sinclair ZX Spectrum (1987)
• MSX (1987)
• MSX2 (1988)
• Commodore Amiga (1988)
• Atari ST (1989)
• PC-DOS (1989)
• NEC PC Engine (TurboGrafx-16) (1990)
• Sega Mega Drive/Sega Genesis (1991)
• Sega Game Gear (1991)
• Sega Saturn (1996)
• Sega Dreamcast (2001)
• Game Boy Advance (2003)
• Xbox (2004)
• mobiilipeli (2004)
• PlayStation 2 (2006)