Outi Merisalo

Outi Kaija Olivia Merisalo (s. 9. toukokuuta 1959 Helsinki) on suomalainen kielentutkija, joka toimii romaanisen filologian professorina Jyväskylän yliopistossa (1994–).^[1][2] Hän on erikoistunut keskiajalla tehtyjen käsikirjoitusten tutkimiseen.

Merisalo kävi Vuosaaren yhteiskoulun ja alkoi 1977 opiskella Helsingin yliopistossa romaanista filologiaa, latinan kieltä ja Rooman kirjallisuutta, kreikan kieltä ja kirjallisuutta sekä englantilaista filologiaa. Hän valmistui filosofian maisteriksi 1982, lisensiaatiksi 1982, ja tohtoriksi 1988.^[1][2] Hänen väitöskirjansa La Langue et les scribes (1988) käsitteli 1200-luvun poitoulaisia kansankielisiä asiakirjoja, niiden kirjurien käsialoja, heidän käyttämiään kirjoitusasuja ja asiakirjojen materiaalisia piirteitä. Vuosina 1987–1991 Merisalo tutki italialaista renessanssia Poggio Bracciolinin (1380–1459) innoittamana.^[3]

Jyväskylän yliopiston professuurin lisäksi Merisalolla on dosentuuri Helsingin yliopistossa ja Åbo Akademissa.^[4]

Merisalo on ollut Tanskan kuninkaallisen tiedeakatemian ulkomainen jäsen vuodesta 2001 ja Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen vuodesta 2003.^[2][1][5][6] Vuonna 2015 Merisalo sai Saksan liittotasavallan ansioristin nauhan kera ansioistaan Saksan ja Suomen välisten tiedeyhteyksien rakentajana. Erityisen merkittävänä nähtiin hänen panoksensa suomalaisten Humboldt-stipendiaattien alumnijärjestön, Suomen Alexander von Humboldt -klubin toimintaan sen puheenjohtajana vuodesta 2006.^[7]

Julkaisuja

• 1988: Commentationes humanarum litterarum: La langue et les scribes. Soc. Scientiarum Fennica. Väitöskirja. ISBN 951-653-169-5.
• 1999: Le collezioni medicee nel 1495: Deliberazioni degli ufficiali dei ribelli. Firenze: Associazioni Amici del Bargello: Studio per edizioni scelte.
• 2003: Manu scripta: Länsimaisen kirjan historia keskiajalla (500–1500). JYY:n julkaisusarja, Kampus Kustannus. ISBN 978-951-91-1369-2.