Pahoinpitely

Pahoinpitely on henkilön toiseen kohdistama väkivallanteko. Useimmiten pahoinpitely ilmenee nyrkiniskuina, potkuina tai puukotuksina, mutta pahoinpitelyksi voidaan määritellä myös vaikkapa se, että HIV-positiivinen harrastaa suojaamatonta seksiä kertomatta tartunnastaan.^[1] Pahoinpitely on paljon fyysistä väkivaltaa laajempi käsite. Pahoinpitelyä voi olla esimerkiksi myös kemiallinen väkivalta tai lapsen päihdyttäminen alkoholilla tai lääkeaineilla.^[2] Myös koulu- tai työpaikkakiusaaminen ja henkinen väkivalta voivat täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkistön.^[3]

Suomessa pahoinpitely on yleinen rikoksen muoto. Tilastokeskuksen mukaan vuosina 2005–2013 Suomessa tuli poliisin tietoon vuosittain noin 30 500–40 200 pahoinpitelyä.^[4] Kolmasosa suomalaisissa vankiloissa olevista vangeista on tuomittu väkivaltarikoksesta.^[5]

Suomen rikoslain mukainen pahoinpitelyn määritelmä

Pahoinpitelyn eri törkeysasteet ja niiden seuraamukset on Suomen rikoslaissa kuvattu seuraavasti:^[6]

”5 § Pahoinpitely

Joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.”

”6 § Törkeä pahoinpitely^[7]

Jos pahoinpitelyssä

1) aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila,

2) rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla tai

3) käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä

ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä pahoinpitelystä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.”

”7 § Lievä pahoinpitely^[8]

Jos pahoinpitely, huomioon ottaen väkivallan, ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksen tai terveyden vahingoittamisen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä pahoinpitelystä sakkoon.”

Syytevalta pahoinpitelyissä Suomessa

Suomessa normaalimuotoinen ja törkeä pahoinpitely ovat aina virallisen syytteen alaisia rikoksia eli virallisen syyttäjän tulee nostaa syyte, vaikkei asianomistaja tahtoisikaan. Lievä pahoinpitely on lähtökohtaisesti asianomistajarikos eli syytteen nostaminen edellyttää asianomistajan pyyntöä. Lieväkin pahoinpitely on virallisen syytteen alainen rikos, jos se kohdistuu 1) alle 18-vuotiaaseen henkilöön, 2) tekijän aviopuolisoon tai entiseen aviopuolisoon, sisarukseen tai sukulaiseen suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa taikka henkilöön, joka asuu tai on asunut tekijän kanssa yhteistaloudessa tai on tai on ollut muuten näihin rinnastettavan henkilökohtaisen suhteen takia hänelle läheinen taikka 3) työtehtävää suorittavaan henkilöön, kun rikoksentekijä ei kuulu työpaikan henkilöstöön.

Ennen vuotta 2011 lievä pahoinpitely oli virallisen syytteen alainen rikos vain, jos teko kohdistui alle 15-vuotiaaseen lapseen. Ennen syyskuuta 1995 myös yksityisellä paikalla tapahtuva normaalimuotoinen pahoinpitely oli asianomistajarikos.^[9][10]

Pahoinpitelyrikollisuuden määrä Suomessa

Vuosina 2009–2012 Suomen käräjäoikeuksissa ratkaistiin vuosittain 6 963–7 605 asiaa, joissa pääsyyteenä (törkeimpänä rikoksena) oli pahoinpitely, 701–781 tapausta, joissa pääsyytteenä oli törkeä pahoinpitely ja 201–415 tapausta, joissa pääsyytteenä oli lievä pahoinpitely. Pahoinpitelysyytteistä tuomittiin 6 132–6 683 tapausta, törkeistä pahoinpitelyistä 595–673 tapausta ja lievistä pahoinpitelyistä 152–340 tapausta.^[11]

Vuonna 2002 tuomittiin pahoinpitelyistä yksittäisrikoksina 5 299 henkilöä. Sukupuolisesti tarkastellen pahoinpitelyt ovat pääosin miesten tekemää ja tyypillisimmin toisiin miehiin kohdistuvaa rikollisuutta. Alkoholi liittyy pahoinpitelyihin, kuten se liittyy muuhunkin väkivaltaan, melko voimakkaasti. Melko usein sekä tekijä että usein myös uhri ovat olleet rikoksen tekohetkellä humalassa. Noin joka kuudes pahoinpitelijä on nainen, joskin naisten osuus on viime vuosina^milloin? ollut kasvussa. Kaikissa pahoinpitelyrikoksissa naisten osuus syyllisiksi epäillyistä kasvoi seitsemästä 15 prosenttiin vuosina 1985–2004.^[12]

Perheväkivallan osalta on Tilastokeskus selvittänyt läheissuhdeväkivaltaa vuodelta 1998. Selvityksen mukaan kaksi kolmasosaa ilmi tulleesta läheissuhdeväkivallasta tapahtuu parisuhteessa. Parisuhteessa tapahtuneista poliisin kirjaamista tapauksista törkeän pahoinpitelyn luokassa 63 prosentissa tapauksista mies pahoinpiteli naista ja nainen 38 prosentissa miestä. Naisten osuus syyllisiksi epäillyistä oli kaikissa pahoinpitelyissä esimerkiksi vuonna 2004 lievissä pahoinpitelyissä hieman alle 17 prosenttia, törkeistä pahoinpitelyistä 15 prosenttia ja pahoinpitelyistä noin 12 prosenttia.^[12]

Suomessa pahoinpitelyjen määrä on ollut kasvussa. Vuosien 1990 ja 2005 välillä kasvua on ollut 32 prosenttia. Esimerkiksi vuonna 2005 Yhdysvalloissa tehtiin 469 väkivaltarikosta 100 000 asukasta kohden – Suomessa vastaava luku oli noin 585.^[13][14] Euroopan unionin vuonna 2005 julkaiseman kyselytutkimuksen mukaan suomalaiset kohtaavat väkivaltaa EU:n keskiarvoa harvemmin.^[15]

Lapsiin kohdistuvat pahoinpitelyt

Suomessa poliisitilastojen mukaan 6 450 lasta joutui pahoinpitelyrikoksen uhriksi vuonna 2016, viidennes pahoinpidellyistä oli siis alaikäisiä. Uhreista 64 prosenttia oli poikia ja 36 prosenttia tyttöjä. Pahoinpitelyrikosten lapsiuhreista 33,3 prosenttia oli alle 10-vuotiaita, 34,9 prosenttia 10–14-vuotiaita ja 31,8 prosenttia 15–17-vuotiaita.^[16][17]

Keskimääräiset rangaistukset pahoinpitelystä Suomessa

Vuonna 1999 lievästä pahoinpitelystä tuomittiin yleensä 5–20 päiväsakkoa, keskimäärin noin 15 päiväsakkoa. Vuonna 2018 keskimääräinen rangaistus lievästä pahoinpitelystä oli noin 17 päiväsakkoa.^[18] Lieviä pahoinpitelytapauksia saatetaan myös yrittää ratkaista sovittelumenettelyllä.^[19][20]

Pahoinpitelyrikosten rangaistukset ovat kiristyneet 2000-luvulla. Vuoden 2002 tilastotietojen valossa pahoinpitelystä yksittäisrikoksina tuomituista 5 299 henkilöstä 3 903 (74 prosenttia) sai sakkotuomion, 954 (18 %) ehdollista vankeutta, 194 (4 %) yhdyskuntapalvelua ja 248 (5 %) ehdotonta vankeutta. Päiväsakkojen keskilukumäärä oli 35, ehdollisten vankeusrangaistusten keskipituus 2,7 kuukautta ja ehdottomien vankeusrangaistusten keskipituus 3,4 kuukautta. Vuoden 2018 tilastotietojen valossa pahoinpitelystä yksittäisrikoksina tuomituista 5 539 henkilöstä 3 516 (63 %) sai sakkotuomion, 1 422 (26 %) ehdollista vankeutta, 199 (4 %) yhdyskuntapalvelua ja 402 (7 %) ehdotonta vankeutta. Päiväsakkojen keskilukumäärä oli 48, ehdollisten vankeusrangaistusten keskipituus 3,5 kuukautta ja ehdottomien vankeusrangaistusten keskipituus 4,8 kuukautta.^[18]

Törkeästä pahoinpitelystä tuomittiin yksittäisrikoksena vuonna 2002 288 henkilöä. Ehdollista vankeutta tuomittiin 177 tapauksessa (62 %), yhdyskuntapalvelua kuudessa tapauksessa (2 %) ja ehdotonta vankeutta 105 tapauksessa (37 %). Ehdollisten vankeusrangaistusten keskipituus oli 12,5 kuukautta ja ehdottomien 18,1 kuukautta. Vuonna 2018 törkeästä pahoinpitelystä tuomittiin yksittäisrikoksina 417 henkilöä, joista 192 (46 %) sai ehdollista vankeutta, yksi (0,2 prosenttia) yhdyskuntapalvelua ja 224 (54 prosenttia) ehdotonta vankeutta. Ehdollisten vankeusrangaistusten keskipituus oli 15,1 kuukautta ja ehdottomien 24,5 kuukautta.^[18]

Rikoksensa uusivat pahoinpitelijät

Helsingin yliopiston psykologian laitoksen vuonna 2007 tekemässä kyselytutkimuksessa, jossa väkivaltarikoksesta tuomittujen ja sittemmin vankilasta vapautuneiden uusintarikollisuutta seurattiin yhden vuoden ajan, saatiin tutkimukseen osallistuneiden 90 rikoksesta tuomitun henkilön osalta selville, että pahoinpitelytuomiosta vapautuneista 69 prosenttia syyllistyi johonkin uuteen rikokseen yhden vuoden aikana siitä, kun he vapautuivat vankilasta. Uuden rikoksen tehneistä pahoinpitelijöistä 38 prosenttia syyllistyi uuteen pahoinpitelyyn.^[21] Tästä saatiin selville, että tutkimukseen osallistuneilla pahoinpitelijöillä vaikutti olevan korkea riski uusia väkivaltainen rikoksensa.^[5]

Rikoksia uusivat väkivaltarikolliset ovat persoonallisuudeltaan vähemmän avoimia uusille kokemuksille ja omille tunteilleen, heillä on heikommat vuorovaikutustaidot ja he ovat piittaamattomampia muita ihmisiä kohtaan, kuin ne väkivaltarikolliset, jotka eivät tee enää vapauduttuaan rikoksia. Rikoksenuusijoilla on enemmän suuttumuksen kokemuksia ja enemmän vaikeuksia hallita suuttumusta ja impulsiivisuutta. Rikoksen uusijoilla on myös useammin psykopaattisia piirteitä, erityisen usein tunnekylmyyttä ja manipulatiivisuutta. Ei-uusijat kohdensivat myös syyn tehdystä väkivaltarikoksesta useammin itseensä ja kokivat enemmän syyllisyyttä teostaan kuin uusijat.^[5]

Katso myös

• Perheväkivalta
• Ravistellun vauvan oireyhtymä