Pamilon vesivoimalaitos

Pamilon vesivoimalaitos on Joensuussa Palovaarassa entisen Enon kunnan alueella Pohjois-Karjalassa sijaitseva vesivoimalaitos, joka toimintansa luonteen mukaisesti on säännöstely­voima­laitos ja rakenteensa puolesta tunneli­voima­laitos. Voimalaitoksen omistaa ruotsalainen Vattenfall Oy.^[5][1][6] Pamilo on tehokapasiteetiltaan Pohjois-Karjalan suurin ja Suomen 13. suurin vesivoimalaitos.^[7]

Pamilon vesivoimalaitos
Valtio	Suomi
Sijainti	Joensuu
Koordinaatit	62°48′04″N, 30°25′44″E
Rakentaminen alkoi	1952 [1]
Valmistunut	1955 [1]
Perustaja	Pamilo Oy [1]
Omistaja	Vattenfall Oy [1]
Pato
Nimi	Hiiskosken säännöstelypato [2]
Tyyppi	säännöstelypato, maapato
Vesistö	Koitajoen valuma-alue
Joki tai koski	Koitajoki
Keskivirtaama	70 m³/s [1]
Yläpuolinen patoallas
Nimi	Koitere, Tekojärvi, Palojärvi [1]
Järvinumero	04.912.1.001
Pinta-ala	177,9 km² [1]
Kokonaistilavuus	1,181 km³ [3][4]
Sääntelytilavuus	0,33 km³ [a]
Inaktiivinen tilavuus	0,85 km³
Keskikorkeus	143,47 m mpy. [3]
Voimalaitos
Tyyppi	tunnelivoimalaitos, säännöstelyvoimalaitos
Käyttötarkoitus	vesivoima
Pudotuskorkeus	49 m [1]
Rakennevirtaama	190 m³/s [1]
Turbiinit	3 28 MW [1]
Kapasiteetti	84 MW [1]
Vuosituotanto	256–274 GWh [1]
Pamilon vesivoimalaitos
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Vesistöjärjestelyt

Pamilon voimala ei ole siinä mielessä perinteinen jokeen sijoitettu vesivoimalaitos, vaan varastoaltaan vettä hyödynnetään Palojärvestä johdetulla tunnelilla Jäsykseen laskevaan Luhtaanpohjanjokeen. Järjestelyllä on tavoiteltu 49 metrin putouskorkeutta. Voimala hyödyntää Koitajoen vesistössä olevia järviä niin, että niistä purkautuvaa vettä johdetaan Koitajoen sijasta Palojärveen, jonka kautta tapahtuu vesistön suurin virtaus. Koitajoen alaosan eli Ala-Koitajoen virtaama oli ennen voimalaa keskimäärin 70 m³/s, mutta vuodesta 2013 alkaen on sen virtaama oltava kesäisin 6 m³/s ja muulloin 4 m³/s.^[5][1][2]

Koitajoen valuma-alueen keskusjärvi Koitere sekä sen alapuoliset Tekojärvi (Heinäselkä) ja Palojärvi ovat säännösteltyjä. Koitereen, jonka pinta-ala on 164 neliökilometriä (km²), Tekojärven (5,7 km²) ja Palojärven (8,2 km²) vedenpintaa nostetaan, kun halutaan varastoida vettä tulevaa tuotantoa varten. Säännöstely hoidetaan Hiiskosken säännöstelypadolla, joka ohjataan Pamilosta käsin. Vedenpinnan korkeus on vaihdellut vuodesta 1980 keskimäärin 1,85 metriä, mikä tekee järvien tilavuusvaihteluna noin 0,33 kuutiokilometriä (km³) ^[a].^[6][3][4]

Voimalaitos

Vesi otetaan Palojärven rannassa olevasta vedenottoaukosta ja vesi laskeutuu 50 metriä alemmaksi tuotantohalliin, joka sijaitsee kallioon louhitussa onkalossa. Vesi putoaa aluksi pystytunnelia alas, ja jatkaa sitten vaakatunnelissa Luhtaanpohjanjokeen.^[5][6]

Voimalaitoksessa on kolme vesiturbiinia. Kun ne käyvät yhtä aikaa, tuottaa voimala sähköä 84 megawatin teholla (MW). Silloin voimala ottaa vettä lähes 190 kuutiometriä sekunnissa (m³/s), joka on sen rakennevirtaama. Vuosittainen keskivirtaama on vain 73 m³/s, joten parhaan tuloksen aikaan saamiseksi voimalaa käytetään ajoittain suurella virtaamalla ja kun vesi loppuu, se seisautetaan joksikin aikaa. Voimalan vuosituotanto on 256–274 gigawattituntia (GWh).^[6][1][2]

Historiaa

Voimayhtiö Pamilo Oy perustettiin vuonna 1943 ja sen pääomistajat olivat Enso-Gutzeit ja Outokumpu. Voimalaitosta alettiin rakentamaan vuonna 1952 ja se valmistui vuonna 1955. Voimalan tehokkuutta kasvatettiin vuonna 1980, kun Koitereen säännöstely alkoi ^[6]. Voimala käynnistyi kahdella vesiturbiinilla, mutta voimalaan asennettiin vuonna 1997 kolmas vesiturbiini. Kaksi ensimmäistä turbiinia ja generaattoria on korjattu vuosina 2006 ja 2013 ^[8]. Voimalaitosrakennukset ovat Alvar Aallon suunnittelemia.^[1]

Huomioita

1. Säännöstelytilavuus on arvioitu kertomalla Järviwikin arvio vedenpinnan korkeuden väihteluvälistä 1,85 metriä järvien yhteenlasketulla pinta-alalla 177,9 km².