Parlamentarismi
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Parlamentarismi on valtion hallintojärjestelmä. Parlamentarismin periaatteen mukaisesti päätöksiä toimeenpanevan hallituksen tulee nauttia lakia säätävän parlamentin luottamusta.[1] Suomessa valtioneuvoston on siis nautittava eduskunnan luottamusta, joka mitataan välikysymys / epäluottamuslause-ehdotus / luottamusäänestyksen myötä. Parlamentarismi perustuu siihen, että kansan valitsema parlamentti pystyy kontrolloimaan hallitusta, jota kansa ei ole valinnut suoraan.
Parlamentarismi syntyi Englannissa niin sanotussa "mainiossa vallankumouksessa", joka kavensi kuninkaan valtaa niin, ettei tämä voinut puuttua oikeuslaitoksen toimintaan, laatia lakeja, asettaa veroja eikä pitää armeijaa ilman parlamentin lupaa. Sieltä se on levinnyt varsinkin suureen osaan muuta Eurooppaa. Suomessa parlamentarismi tuli virallisesti voimaan Suomen itsenäistyessä vuoden 1917 lopussa.[2]
Parlamentarismissa parlamentti tekee hallitukselle välikysymyksiä, joilla hallituksen luottamus mitataan. Mikäli hallituksen politiikka ei nauti parlamentin luottamusta, hallitus on velvoitettu eroamaan. Tällaista parlamentarismiin kuuluvaa hallituksen kontrollointia ei ole presidentiaalisessa järjestelmässä. Toisin kuin presidentialistisessa järjestelmässä, parlamentarismissa ministerit ovat tavallisesti kansanedustajia.[3] Parlamentaarisista maista osa on monarkioita, osa tasavaltoja. Parlamentaaristen maiden tapauksessa monarkian ja tasavallan ero on usein lähinnä muodollinen.
Remove ads
Malliesimerkit
Parlamentaariset demokratiat voidaan jakaa kahteen tyyppiin:[4]
- Enemmistödemokratiaan perustuva järjestelmä on vallalla Euroopassa lähinnä Britanniassa, ja muualla esimerkiksi Kansainyhteisön maissa. Enemmistö- eli majoriteettidemokratiassa parlamenteille on ominaista keskustelun ristiriitaisempi sävy ja polarisoituneisuus. Usein enemmistödemokratiat ovat kaksipuoluejärjestelmiä, koska vaalijärjestelmä suosii suuria puolueita. Enemmistödemokraattisessa järjestelmässä toinen näistä puolueista saa vaalissa suuremman osan äänistä ja voi toteuttaa omaa ohjelmaansa. Parlamentin täysistunto on suhteellisesti tärkeämpi kuin valiokunnat. Enemmistödemokraattisia vaalitapoja ovat mm. plurariteettienemmistö ja Suomen presidentinvaalissa käytettävä kaksivaiheinen vaali. Enemmistödemokratiaa voidaan kritisoida tempoilevuudesta, sillä harjoitettava politiikka voi muuttua vahvastikin vaalien välillä.
- Länsieurooppalaisessa konsensusdemokraattisessa mallissa (esimerkiksi Itävalta, Saksa ja Suomi) on useita puolueita ja ne joutuvat tekemään yhteistyötä. Konsensusdemokraattisissa maissa vaalitapa on usein suhteellinen. Usein käytettyjä tapoja ovat muun muassa D’Hondt tai Saint-Laguë. Parlamentin täysistunnon roolia heikentää konsensusdemokraattisissa maissa se, että kompromissit tehdään jo valiokunnissa ja täysistuntoon viedään valmis lakiesitys. Konsensusdemokratiaa voidaan kritisoida lehmänkaupoista ja ideologiattomuudesta, koska puolueiden on pakko tehdä yhteistyötä keskenään. Parlamentaarisen järjestelmän toteutus vaihtelee konsensusdemokratioissa sen mukaan, tarvitseeko hallitus parlamentin tuen ja minkälaisessa tilanteessa (jos ollenkaan) hallituksella on oikeus hajottaa parlamentti.
Remove ads
Parlamentarismin hyödyt
Parlamentarismi on demokratian toimivuuden kannalta kriittistä. Eräitä sen etuja demokraattiselle järjestelmälle ovat edustettavuus, joka toteutuu edustajien kautta joko maantieteellisesti tai muuten, hyväksyttävyys eli legitimiteetti, joka johtuu siitä, että jokaisella on oikeus asettua ehdolle ja alkaa muuttaa epäoikeudenmukaisina pitämiään lakeja sekä tehokkuus, koska jokaisen ei tarvitse ottaa kantaa jokaiseen asiakysymykseen.
Viimeaikainen Maailmanpankin tutkimus toteaa, että parlamentaristisissa järjestelmissä on vähemmän korruptiota.[5]
Remove ads
Luettelo valtioista joilla on parlamentaarinen järjestelmä (ilman semipresidentiaalisia valtioita)
Yksikamarijärjestelmä
Kaksikamarijärjestelmä
Remove ads
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads