Pinja

Pinja (Pinus pinea) on mäntyjen (Pinus) sukuun kuuluva havupuu, jonka alkuperäistä esiintymisaluetta on Etelä-Eurooppa. Pinjan syötäviä siemeniä on käytetty hyödyksi jo esihistoriallisilta ajoilta. Sitä käytetään nykyisin myös koristekasvina ja voidaan kasvattaa bonsai-puuna.

Tämä artikkeli käsittelee havupuulajia. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

Pinja
Uhanalaisuusluokitus
Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:	Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari:	Havupuut Pinophytina
Luokka:	Havupuut Pinopsida
Lahko:	Pinales
Heimo:	Mäntykasvit Pinaceae
Suku:	Männyt Pinus
Laji:	pinea
Kaksiosainen nimi
Pinus pinea L.[2]
Katso myös
Pinja Wikispeciesissä   Pinja Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Pinjan käpyjä ja siemeniä

Kuvaus

Pinja voi kasvaa 25 metriä korkeaksi, mutta jää useimmiten 12–20 metrin mittaiseksi. Puun kasvutavalle on tyypillistä sateenvarjon muoto, jossa lyhyen rungon päässä on leveä tasaisesti kaartuva tai lähes tasainen latvus. Kävyt ovat 8–15 cm pitkiä, ja siementen valmistuminen kestää 36 kuukautta. Siemenet ovat suuria, väriltään vaaleanruskeasta valkoiseen ja 2 cm pitkiä. Niissä on surkastunut 4–8 mm:n pituinen siipi, joka karisee herkästi pois. Siipi on tehoton tuulilevitykseen, ja siemeniä levittävätkin eläimet, kuten siniharakka (Cyanopica cyanus).

Levinneisyys

Pinja on alun perin kotoisin luultavasti Pyreneiden niemimaalta. Välimeren alueella sitä on kuitenkin kasvatettu siementen vuoksi jo niin kauan, että se on levinnyt luontoon, ja sitä pidetään usein alkuperäisenä lajina. Siemenillä on käyty myös kauppaa jo varhain. Noin vuodesta 1700 lähtien pinjoja on viety myös muille välimerenilmastoa muistuttaville alueille, kuten Kaliforniaan, Etelä-Afrikkaan ja Australiaan. Länsi-Euroopassa se voi selvitä Etelä-Skotlannissa saakka ja Yhdysvaltain itärannikolla New Jerseyssä saakka.^[3]

Siementen ravintokäyttö

Pinjansiemeniä syödään paitsi sellaisenaan, myös paahdettuina ja jauhettuina esimerkiksi pestokastikkeessa. Niiden makua pidetään erityisen hienostuneena.^[4]

Tuholaiset

Vuonna 2014 pohjoisamerikkalainen mäntykilpikirva^[5] (Toumeyella parvicornis) kulkeutui Italian länsirannikolle todennäköisesti lastilaivan mukana.^[6] Luontaisen vihollisen puuttuessa se on levinnyt vähitellen pohjoiseen aina Roomaan asti, jossa vuonna 2021 arviolta neljä viidestä pinjasta, joita on kaupungissa kymmeniätuhansia, kärsi tuholaisesta ja oli siksi näivettymässä.