Reidar Särestöniemi
suomalainen kuvataiteilija (1925–1981) From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Reidar Särestöniemi (vuoteen 1931 Kaukonen; 14. toukokuuta 1925 Kittilä – 27. toukokuuta 1981 Kittilä) on tunnetuimpia lappilaisia kuvataiteilijoita.[1]
Särestöniemi tunnetaan suurista ja värikylläisistä Lappi-aiheisista maalauksistaan. Hänen taiteensa lähtökohtana olivat Lapin luonto sekä maakunnan ihmiset ja uskomukset. Hän sai mainetta pohjoisena mystikkona, mutta sai vaikutteita myös eurooppalaisen modernismin tunnetuilta taiteilijoilta, venäläisestä taiteesta ja esihistoriallisista luolamaalauksista.
Remove ads
Elämänvaiheet
Reidar Särestöniemi syntyi Kittilän Kaukosen kylässä Särestön talossa maanviljelijä Matti Enok Kaukosen ja hänen vaimonsa Alma Alina o.s. Andersenin seitsenlapsisen perheen nuorimpana. Perheen toimeentulo perustui pitkälti omavaraistalouteen: pientilan mailla kasvatettiin perunaa, ohraa ja heinää, niityiltä kerättiin heinää ja tehtiin kerppuja muutaman lehmän ja lampaiden ravinnoksi. Särestössä oli hevonen ja porojakin, ja isä kävi metsätöissä. Suku oli antanut Kaukosen kylälle nimen 1600-luvulla. Vuonna 1931 perhe otti sukunimekseen Särestöniemen.[1]
Särestöniemi opiskeli Suomen Taideakatemian koulussa Helsingissä vuosina 1947–1952.[2] Hänen opettajinaan olivat Aarre Heinonen, Erkki Koponen ja Olli Miettinen. Samaan aikaan hän kävi myös Helsingin yliopiston piirustuslaitoksella, missä opettajina olivat Erkki Kulovesi ja Gösta Diehl.[3] Särestöniemi seurasi myös yliopiston psykologian, filosofian ja taidehistorian luentoja. Hänen tuttavapiiriinsä kuului myös kirjailijoita ja hän kävi marxilaisten kokouksissa. Marxilaisuuden hän oli omaksunut jo lapsuuskodissaan. Vuosina 1954–1955 hän suoritti Sirola-opiston kurssin.
Vuonna 1952 hän teki ensimmäisen Ranskan- ja Italian-matkansa.[2]
Leningradin taideakatemian Ilja Repin -instituutissa Leningradissa hän opiskeli vuosina 1956–1959.[2]
Särestöniemi otti teoksillaan kantaa homoseksuaalisuuteen, joka oli tuohon aikaan rikos.[4] Särestöniemen merkittävimpiin teoksiin kuuluva Kielto ja kaipaus kertoo taiteilijan omasta rakkaussuhteesta runoilija Yrjö Kaijärveen.[5]
Reidar Särestöniemelle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1975.[2]
Särestöniemi kuoli 27. toukokuuta 1981 äkillisesti sydämen voimakkaaseen rytmihäiriöön, jonka aiheutti unilääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutus.[6]
Remove ads
Tuotanto
Reidar Särestöniemen teokset 1950-luvun taitteessa olivat pääasiassa pienimuotoisia graafisia töitä sekä muotokuvia.[7] Leningradista palattuaan Särestöniemi piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Helsingissä.
1960- ja 1970-lukujen tuotanto koostuu suurista ja värikkäistä öljyvärimaalauksista.[8][4] Taiteilijan kultakausi osui 1960–1970-luvuille ja hän teki taiteensa kautta luonnonsuojelutyötä.[4] Porot, riekot ja jängät eivät olleet Särestöniemelle vain aiheita, vaan myös symboleja.[9][10][11]
Reidar Särestöniemen teoksia on kaikkiaan noin 1 500, joista noin kolmannes on Särestöniemi-museon hallussa.[5]
Särestöniemen teokset ovat kysyttyjä ja niiden arvot ovat nousseet merkittävästi. Tiettävästi arvokkain Särestöniemen teos on ollut Omakuva ja Ilves, joka myytiin huhtikuussa 2017 huutokaupassa Helsingissä 140 260 eurolla.[5]
Vuonna 2014 Särestöniemen näyttely ylitti Oulun taidemuseon kävijäennätyksen.[12]
Remove ads
Särestö
Reidar Särestöniemi eli ja työskenteli enimmäkseen kotitilallaan Särestössä Ounasjoen rannalla Kittilän Kaukosessa, yli sata kilometriä Napapiiriltä pohjoiseen.[3] Sinne ei mennyt hänen elinaikanaan tietä, vaan ensin piti kävellä pari kilometriä Kaukosen maantieltä rantaan ja matkata toiset kaksi kilometriä veneellä toiselle rannalle.[13]
Särestöniemi rakennutti kaksi ateljeeta kotitalonsa viereen menestyksestään saaduilla rahoilla. "Kittilän ruhtinaalla" oli aitta täynnä asusteita ja kolme taloa. Hänen 50-vuotisnäyttelynsä keräsi Didrichsenin taidemuseoon 20 000 katsojaa.[13]
Taiteilijan ateljee paloi 31. joulukuuta 1977. Viereinen taidegalleria onnistuttiin kuitenkin suojelemaan, kun palokunta työskenteli 20 asteen pakkasessa yhdeksän tuntia.[14] Suvun tila sekä Reima ja Raili Pietilän Särestöniemelle suunnittelemat galleria- ja ateljeetilat toimivat nykyisin museona.[15] Lapin ympäristökeskus määräsi Särestöniemen suojeltavaksi vuonna 2004.[16]
Luonnonsuojelu
Särestöniemi alkoi 1970-luvulla aktiivisesti puolustaa luonnonsuojelua Lapin teollistamissuunnitelmien edetessä. Ounasjoen patoamisuhka herätti huolta alueen luonnon säilymisestä, ja Särestöniemi tuki ympäristöliikkeen toimia luonnonsuojelun edistämiseksi.[17]
Kunnianosoitukset
Särestöniemestä on tehty Kittilän Kaukoseen Sonja Vectomovin veistämä pronssipatsas, joka paljastettiin vuonna 2015.[18]
Palkintoja
- Kalottipalkinto 1964
- Suomen Kulttuurirahaston Lapin rahaston tunnustuspalkinto 1970
- Professorin arvo 1975[13]
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads