Richard Feynman

Richard Phillips Feynman (11. toukokuuta 1918 – 15. helmikuuta 1988)^[2] oli 1900-luvun vaikutusvaltaisimpia fyysikkoja. Hän laajensi merkittävästi kvanttielektrodynamiikan teoriaa, mistä hän sai Nobelin fysiikanpalkinnon yhdessä Julian Schwingerin ja Shin’ichirō Tomonagan kanssa 1965.^[3] Feynmanin ansiona oli esittää kvanttielektrodynamiikka polkuintegraalien avulla^[4] ja johtaa tästä säännöt nykyään Feynmanin graafeina tunnetulle tavalle esittää sähkömagneettiset prosessit kuvina.

Richard Feynman
Richard Feynman Los Alamosissa.
Henkilötiedot
Syntynyt	11. toukokuuta 1918 New York, Yhdysvallat
Kuollut	15. helmikuuta 1988 (69 vuotta) Los Angeles, Yhdysvallat
Kansalaisuus	yhdysvaltalainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot	Princetonin yliopisto MIT
Väitöstyön ohjaaja	John Archibald Wheeler
Instituutti	California Institute of Technology Cornellin yliopisto
Oppilaat	Robert Barro ja Danny Hillis
Tutkimusalue	Fysiikka
Tunnetut työt	kvanttisähködynamiikka eli QED, Feynmanin graafit
Palkinnot	Nobelin fysiikanpalkinto (1965) Albert Einstein -palkinto (1954)[1]
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
richardfeynman.com
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Muita tieteellisiä saavutuksia olivat nestemäisen heliumin teoria, betahajoamisen teoria sekä partonimalli. Feynman tunnetaan erinomaisena opettajana, ja hänen luennoistaan tehty Feynman Lectures on Physics on alan klassikko. Feynman esitelmöi vuonna 1959 aiheesta There's plenty of room at the bottom (”Pohjalla on tilaa yllin kyllin”), joka oli vaikuttamassa nanoteknologian kehitykseen.

Feynman kykeni poikkeuksellisen taitavasti visualisoimaan mielessään fysiikkaa kuvina ja intuitioimaan sitä sekä edelleen kääntämään näkemyksensä matematiikan kielelle.^[5]

Elämänvaiheet

Richard Feynman syntyi 11. toukokuuta 1918 Queensissa, New York Cityssä.^[6] Hänen vanhempansa olivat taloudenhoitaja Lucille Feynman (o.s. Phillips), ja myyntijohtaja Melville Arthur Feynman.^[2] Richard Feynmanin perhe oli kotoisin Minskistä, Valko-Venäjältä (silloisesta Venäjän keisarikunnasta).^[2][7] Feynmanin molemmat vanhemmat olivat liettuanjuutalaisia.^[8]

Feynman oli jo lapsena kiinnostunut ratkomaan ongelmia ja harrasteli tekniikkaa.^[5] Hänen isänsä kannusti itsenäiseen ajatteluun ja asettelemaan kysymyksiä ympäröivästä maailmasta.^[5]

Feynman opiskeli perustutkintonsa MIT:ssä ja valmistui kandidaatiksi (B.Sc.) vuonna 1939. Hän julkaisi opinnäytetyönsä pohjalta artikkelin, jossa esitetään nykyään Hellmannin-Feynmanin teoreemana tunnettu tulos. Ohjaajansa John Slaterin suosituksesta Feynman vaihtoi perustutkinnon jälkeen yliopistoa ja meni tekemään väitöskirjaa John Wheelerin ohjauksessa Princetonin yliopistoon, missä Feynman väittelikin tohtoriksi vuonna 1942. Toisen maailmansodan aikaan Feynman toimi ryhmänjohtajana Manhattan-projektissa, jossa kehitettiin ensimmäinen ydinpommi.

Sitten Feynman työskenteli Cornellin yliopistossa.^[5] Hänestä tuli Kalifornian teknillisen korkeakoulun (Caltech) professori vuonna 1950. Feynman tunnetaan erinomaisena opettajana. Hänen ensimmäisen vuoden opiskelijoille pitämänsä luennot on koottu kirjaksi Feynman Lectures on Physics, joista valikoima on julkaistu suomeksi nimellä ”Suhteellisen helppoa”. Tieteellisen uransa hän teki suurimmaksi osaksi Kalifornian teknillisessä korkeakoulussa.

Challenger-sukkulan tuhouduttua tammikuussa 1986 Feynman oli yksi onnettomuustutkijoista. Hän oli tuohon aikaan jo melko vakavasti syöpäsairas mutta oli ratkaisevassa osassa onnettomuuden teknisen syyn selvittämisessä.^[5]

Seikkailut ja sanailut

Feynman on kuuluisa myös erikoisesta luonteestaan ja seikkailuistaan, joista hän on kertonut kirjoissaan Laskette varmaan leikkiä, Mr Feynman! ja Mitä siitä mitä muut ajattelevat?. Esimerkiksi jouduttuaan Yhdysvaltain armeijan kutsuntoihin hän pilaili kutsuntapsykologin kustannuksella niin paljon, että hänet luokiteltiin kyvyttömäksi ja vapautettiin palveluksesta.^[9] Maapallon poikkeuksellisen hyvät olosuhteet muihin planeettoihin verrattuna saivat hänet lausahtamaan: ”Kun tulin tänne, näin auton, jonka rekisterinumero oli ARW 357. Eikö ole uskomatonta? Mikä on todennäköisyys sille, että näkisin juuri tuon auton?”.^[10]

Suomennetut teokset

• Fysiikan lain luonne. ((The character of physical law, 1965.) Ursan julkaisuja 70) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Ursa, 1999. ISBN 952-5329-02-X
• QED, valon ja aineen ihmeellinen teoria. (QED, the strange theory of lights and matter, 1985.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Art House, 1991 (2. painos 2002). ISBN 951-884-072-5
• ”Laskette varmaankin leikkiä, Mr Feynman!” Kummallisen tyypin seikkailuja. ((Surely you’re joking, Mr. Feynman! Adventures of a curious character, 1985.) Ralph Leightonille kerrottuina. Edward Hutchingsin toimittamina. Ursan julkaisuja 61) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1997 (3. painos 2006). ISBN 951-9269-86-X
• ”Mitä siitä, mitä muut ajattelevat?” Lisää kummallisen tyypin seikkailuja. ((”What do you care what other people think?” Further adventures of a curious character, 1988.) Ralph Leightonille kerrottuina. Ursan julkaisuja 66) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1998. ISBN 951-9269-91-6
• Feynman, Richard P.: Suhteellisen helppoa: Seitsemän lukua fysiikkaa. ((Six not so easy pieces: Essentials of physics explained by its most brilliant teacher, 1998.) Ursan julkaisuja 83) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Ursa, 2002. ISBN 952-5329-18-6
• Krauss, Lawrence M.: Kvanttimies Richard Feynmanin tieteellinen elämä. (Ursan julkaisuja 137) Suomentanut Rami T. F. Rekola. Helsinki: Ursa, 2013. ISBN 978-952-5985-14-6