Risto Rasa

Risto Olavi Rasa (s. 29. huhtikuuta 1954 Helsinki^[1]) on suomalainen runoilija, ammatiltaan kirjastonhoitaja. Hän kirjoittaa lyhyitä, naivistisen avoimia ja arkisen lämpimiä runoja luonnosta, kodin piiristä ja rakkaudesta.^[2] Rasa tunnetaan erityisesti luontolyyrikkona. Jo esikoisteoksellaan Metsän seinä on vain vihreä ovi (1971) Rasa saavutti suurta suosiota. Sen julkaistessaan hän oli vain 17-vuotias ja kävi koulua Vaasassa.^[3] Hänen runojaan alkoivat lukea sellaisetkin, jotka eivät ennen olleet välittäneet runoista.^[4]

Risto Rasa kesäkuussa 2012.

Rasan vanhemmat ovat diplomi-insinööri Raimo Rasa ja yo-merkonomi Liisa o.s. Marjanen. Rasa on syntynyt Helsingissä mutta viettänyt pääosan lapsuudestaan ja nuoruudestaan Vaasassa. Hän on toiminut kirjastonhoitajana eri paikkakunnilla, muun muassa Varkaudessa ja vuodesta 1989 Somerolla. Hän valmistui kirjastonhoitajaksi Tampereelta 1987. Rasa on ollut naimisissa vuodesta 1974. Sotilasarvoltaan Rasa on korpraali.^[5]

Vuonna 2019 Rasalle myönnettiin taiteilijaeläke.^[6]

Runokokoelmat

• Metsän seinä on vain vihreä ovi. Helsinki: Otava, 1971.
• Kulkurivarpunen. Helsinki: Otava, 1973. ISBN 951-1-00311-9
• Hiljaa, nyt se laulaa. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01606-7
• Kaksi seppää. Helsinki: Otava, 1976. ISBN 951-1-04009-X
• Rantatiellä. Helsinki: Otava, 1980. ISBN 951-1-05995-5
• Laulu ennen muuttomatkaa: Runot 1971–1980. Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-06775-3
• Taivasalla. Helsinki: Otava, 1987. ISBN 951-1-09818-7
• Tuhat purjetta: Kootut runot. Helsinki: Otava, 1992 (4. painos 2007). ISBN 951-1-12216-9

Palkinnot

• Suuren suomalaisen kirjakerhon tunnustuspalkinto 1978
• Einari Vuorelan seuran Korpirastas-reliefi 1989
• WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto 1993
• Eino Leinon palkinto 1996