Robert Lansing

Robert Lansing (17. lokakuuta 1864 Watertown – 30. lokakuuta 1928 New York) oli Yhdysvaltain ulkoministeri presidentti Woodrow Wilsonin kabinetissa vuosina 1915–1920 ja sitä ennen ulkoministeriön lainopillinen neuvonantaja. Hän johti ulkoministerinä Yhdysvaltain valtuuskuntaa Pariisin rauhankonferensissa 1919. Pariisin rauhankongressiin osallistumisen lisäksi Lansing muistetaan ulkoministerinä muun muassa Tanskan Länsi-Intian (eli nykyisten Neitsytsaarten) ostamisesta Yhdysvalloille sekä Japanin kanssa solmitusta Lansing–Ishii-sopimuksesta. Lansingin ura ulkoministerinä päättyi ennenaikaisesti helmikuussa 1920, kun hän ajautui kiistoihin presidentti Wilsonin kanssa. Lansing oli Wilsonin kanssa eri mieltä Yhdysvaltain suhtautumisesta Kansainliittoon, minkä lisäksi Wilson ei Lansingin mielestä ollut heikentyneen terveytensä vuoksi kykenevä jatkamaan presidenttinä.^[1]

Robert Lansing
Yhdysvaltain 42. ulkoministeri
24. kesäkuuta 1915 – 13. helmikuuta 1920
Presidentti	Woodrow Wilson
Edeltäjä	William Jennings Bryan
Seuraaja	Bainbridge Colby
Henkilötiedot
Syntynyt	17. lokakuuta 1864 Watertown, New York, Yhdysvallat
Kuollut	30. lokakuuta 1928 (64 vuotta) New York City, New York, Yhdysvallat
Ammatti	lakimies, poliitikko
Puoliso	Eleanor Foster
Tiedot
Puolue	Demokraatit
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Politiikan ohella Lansing työskenteli lakimiehenä ja oli erikoistunut kansainväliseen lainsäädäntöön. Kansainvälisen oikeuden tuntemisesta oli Lansingille merkittävää apua hänen työskennellessään ulkoministeriössä.^[1]