Roger Moore
brittiläinen näyttelijä (1927–2017) From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Roger George Moore (14. lokakuuta 1927 Lontoo, Iso-Britannia – 23. toukokuuta 2017 Crans-Montana, Sveitsi) oli englantilainen, useissa toimintaelokuvissa esiintynyt näyttelijä. Tämän lisäksi hän toimi Unicefin hyväntahdon lähettiläänä. Moore esitti James Bondia vuosina 1973–1985 sekä Pyhimys-televisiosarjan Simon Templaria vuosina 1962–1969.[1][2][3]
Remove ads
James Bond -ura 1973–1985
Roger Moorea pidettiin vahvana ehdokkaana ensimmäiseen James Bond -elokuvaan Salainen agentti 007 ja tohtori No. Hänelle tarjottiin Bondin roolia jo vuonna 1962. Mikäli hänen sopimuksensa Pyhimyksen tuottajien kanssa kuitenkin esti roolin.[1] Tämä jäi kuitenkin toteutumatta, vaikka Ian Fleming piti häntä parhaana ehdokkaana rooliin. Moore on itse sanonut, että hän olisi ollut tuolloin liian nuori Bondiksi – rooliin lopulta valittu 32-vuotias Sean Connery oli tosin Moorea nuorempi.
Roger Moore näytteli James Bond -nimistä hahmoa 1964 Millicent Martinin TV-show'ssa Mainly Millicent yhden noin 8 minuuttia kestäneen sketsin ajan.[4] Vuonna 1969 Moore lopetti Pyhimys-televisiosarjassa näyttelemisen ja oli vuonna 1972 vapaana Conneryn paikalle esittämään James Bondia. Ensiesiintymisen Bondina Moore teki elokuvassa Elä ja anna toisten kuolla vuonna 1973 ollessaan 45-vuotias. Elokuva sai ristiriitaisia arvioita. Monien mielestä Moore oli paljon lähempänä Flemingin alkuperäistä Bondia kuin Sean Connery, mutta toiset pitivät Moorea sopimattomana rooliin, sillä hän oli täydellinen vastakohta Conneryn Bondille. Heti seuraavana vuonna Moore esiintyi jälleen Bondina elokuvassa 007 ja kultainen ase, mutta elokuva ei menestynyt erityisen hyvin.
Moore sanoi heidän roolitulkintojensa välisestä erosta: ”Sean näytteli Bondia tappajana ja minä näyttelin Bondia rakastajana”. Vain perjantaisin hän omien sanojensa mukaan muistutti kylmäveristä palkkasoturia: ”Sinä päivänä sain palkkasekkini.”[5]
Vuonna 1977 ensi-iltansa saanut Mooren seuraava Bond-elokuva 007 rakastettuni oli menestyksekäs. Tuolloin siitä tuli elokuvasarjan katsotuin osa. Moore on itse sanonut kyseisen elokuvan olleen hänen uransa paras elokuva. Myös kaksi seuraavaa elokuvaa, Kuuraketti (1979) ja Erittäin salainen (1981), rikkoivat katsojaennätyksiä, ja viimeistään nyt Roger Moore liitettiin Bond-elokuvien historian keulahahmoksi.
Moore teki vielä kaksi Bond-elokuvaa, Octopussy – mustekala (1983) ja 007 ja kuoleman katse (1985), joista jälkimmäinen ei menestynyt erityisen hyvin. Moore sanoi viimeisen Bondinsa olleen elokuvasarjan huonoin ja totesi olleensa lähes 60-vuotiaana liian vanha rooliin. Joulukuussa 1985 Moore ilmoitti jättävänsä Bondin roolin, ja samalla hänen seuraajakseen ilmoitettiin Timothy Dalton.
Roger Moore muistetaan Bondina, joka tiukan paikan tullen ei hermostunut vaan oli koko ajan ”pilke silmäkulmassa”. Moore onkin itse sanonut, että hän ei yrittänytkään matkia Conneryn tyyliä, sillä he ovat aivan erilaiset näyttelijät. Mooren Bondeissa huumorilla on myös oma, vahva asemansa. Hän voitti Golden Globe -palkinnon vuonna 1980.
Mooren palkkiot Bond-ajalta on pidetty salaisena, mutta hänen väitetään ansainneen kahdesta viimeisestä elokuvastaan yhteensä noin kymmenen miljoonaa puntaa. Moore on edelleen eniten (seitsemän kappaletta) virallisia Bond-elokuvia tehnyt näyttelijä. Hän pystyi elämänsä aikana hyödyntämään kuuluisuuttaan toimimalla Unicefin hyvän tahdon lähettiläänä. Moore kirjoitti kirjan Nimeni on Moore, Roger Moore (2008, suom. 2009), jonka promootiokierroksella hän vieraili Helsingissä 3.–5. toukokuuta 2009.[6] Tätä ennen hän oli vieraillut Suomessa Unicefin lähettiläänä vuonna 2005.[7]
Remove ads
Perhe, nuoruus ja koulutus
Roger Moore syntyi Stockwellissa Etelä-Lontoossa[2] perheen ainoana lapsena. Hänen isänsä George Alfred Moore (1904–1997) oli Lontoon keskustan Bow Streetillä työskennellyt Metropolitan Policen operaatioitten suunnittelusta vastannut poliisiupseeri, ja äiti Lillian "Lily" Pope (1904–1986). Hänen äitinsä syntyi Kalkutassa, Intiassa englantilaiseen perheeseen. Viisivuotiaana poika lähes kuoli molemminpuoliseen keuhkokuumeeseen.[8][5]
Roger kävi Battersean oppikoulua, mutta hänet evakuoitiin Holsworthyyn Devoniin toisen maailmansodan aikana ja hän kävi Launceston Collegea Cornwallissa. Hän jatkoi opintojaan Dr. Challonerin oppikoulussa Amershamissa, Buckinghamshiressa.
Viisitoistavuotiaana hän aloitti taideopinnot, mielessään taidemaalarin ammatti.[1] Moore oli oppipoikana Publicity Picture Productions animaatiostudiossa, mutta hänet erotettiin muutaman kuukauden kuluttua laiminlyötyään hänelle annetun työtehtävän.[5] Kun hänen isänsä tutki rikoskomisariona ryöstöä elokuvaohjaaja Brian Desmond Hurstin kotona, Moore esiteltiin ohjaajalle ja hänet palkattiin statistiksi eli avustajaksi esittämään legioonalaista Claude Pascalin ohjaamaan elokuvaan Caesar and Cleopatra, jonka pääosissa olivat Vivien Leigh ja Claude Rains. Kuvausten ulkopuolella Moore sai peräänsä naispuolisia faneja, ja Hurst päätti maksaa Mooren lukukausimaksut Royal Academy of Dramatic Artissa.[5]
Hän kävi kolme lukukautta Royal Academy of Dramatic Art teatterikoulua, josta valmistui vuonna 1945. Opiskelutovereina olivat tuleva työtoveri Lois Maxwell sekä tuleva aviovaimo Dorothy Squires.[5]
Remove ads
Työura
Vuodesta 1945 lähtien Moore esiintyi statistina elokuvissa mutta joutui vielä samana vuonna värvätyksi armeijaan 18-vuotiaana, heti toisen maailmansodan jälkeen. Hän palveli Saksassa pienen varikon komentajana ja yleni kapteeniksi.[5][2]
Päästyään armeijasta Roger Moore työskenteli monilla eri aloilla. Hän toimi muun muassa Arts theatre teatterissa Cambridgessa, radiossa, televisiossa sekä mallina ja myyntimiehenä. Yhdysvaltoihin Moore muutti toisen vaimonsa, näyttelijä Dorothy Squiresin kanssa vuonna 1953. Hän solmi sopimuksen Metro Goldwyn Mayerin (MGM) kanssa ja näytteli sivurooleja muutamissa vähälle julkisuudelle jääneissä elokuvissa kuten Muistojeni Pariisi (pääosassa Elizabet Taylor, 1954) ja Henrik II:na Diane de Poitiers'ta kuvaavassa elokuvassa Kruunu ja miekka (1955, pääosassa Lana Turner).[1][5] Jälkimmäisen elokuvan valtavan taloudellisen epäonnistumisen jälkeen Roger Mooren seitsemänvuotinen sopimus MGM:n kanssa irtisanottiin vain kahden vuoden jälkeen.[9]
1950-luvulla Moore toimi miesmallina, kuten esittäen lääkäriä Women's Own aikakauslehden terveysartikkeleisa sekä neuleohjeitten mallikuvissa[10] sekä mainoksissa, esiintyi välillä televisiossa ja elokuvissa ja tuli sitten tähdeksi televisiosarjoissa, muun muassa historialliseen romaani Ivanhoeen perustuvan sarjan nimiroolissa vuonna 1958.[5] Maailmankuuluksi hän tuli Pyhimys-sarjan pääroolissa vuosina 1961–1969, johon hän kyllästyi täysin. Tämän jälkeen hän esiintyi elokuvissa ja televisiosarjoissa mm. Veijareita ja pyhimyksiä Tony Curtisin kanssa ennen Bond-elokuvia vuosina 1973–1985, niiden välillä ja niiden jälkeen, viime vuosina vain harvakseltaan, lähinnä äänenä. Villihanhet (1978) on trilleri ikääntyvistä palkkasotureista ja epätavallinen siinä, että se toi esiin Mooren brutaalimman puolen. Avuskohtauksesssa hän tappaa huumekauppiaan pakottamalla tämän nielemään suuria määriä kokaiinia aseella uhaten.[5]
Moore esiintyi kertojana Petan tuottamassa dokumentissa, joka vastustaa hanhenmaksan tuotantoa ja myyntiä.
Hän pystyi elämänsä aikana hyödyntämään kuuluisuuttaan toimimalla Unicefin hyvän tahdon lähettiläänä.[1] Näistä ansioista hänelle myönnettiin vuonna 1998 Brittiläisen imperiumin ritarikunnan komentaja-arvo (CBE) ja vuonna 2003 hänet lyötiin ritariksi ja hän sai arvonimen sir Roger.[5][2]
Remove ads
Yksityiselämä
Moore avioitui 18-vuotiaana vuonna 1946 häntä kuusi vuotta vanhemman näyttelijätär ja luistelija Doorn Van Steyn (1921–2010) kanssa, liitto sisälsi väkivaltaa vaimon puolelta ja he erosivat vuonna 1953. Samana vuonna Moore nai itseään 12 vuotta vanhemman laulaja Dorothy Squiresin (1915–1998). Liittoa varjostivat useat keskenmenot sekä suhde näyttelijätär Dorothy Provinen kanssa. Avioero pitkittyi vuoteen 1969 saakka.[11][12][5][2][13]
Hänellä on kolme lasta: näyttelijä Deborah Moore (s. 1963), näyttelijä Geoffrey Moore (s. 1966) ja elokuvatuottaja Christian Moore (s. 1973) vuonna 1969 solmitusta avioliitosta kolmannen vaimonsa, italialaisen näyttelijätär Luisa Mattiolin (1936–2021) kanssa. He tapasivat vuonna 1961 Roomassa elokuvan Romulus and the Sabines kuvauksissa.[12][13] He erosivat vuonna 2000. Vuonna 2002 hän nai naapurinsa Ranskan Rivieralta, tanskalaisen monimiljonääri Kristina Tholstrupin,[12] ja asui sittemmin talvet Gstaadissa tai muualla Sveitsissä, kesät Monacossa, Monte Carlossa.[2]
Moore kuoli nopeasti edenneeseen keuhko- ja maksasyöpään 89-vuotiaana 23. toukokuuta 2017[14] asuinpaikassaan Crans-Montanassa, Sveitsissä.[15] Hän oli vuonna 1993 sairastanut eturauhasen syövän, sairasti tyypin 2 diabetesta vuodesta 2013 lähtien sekä oli sairastanut useita auringon UV-säteilystä sekä solariumin käytöstä johtuvia ihosyöpiä.[16][17][18][19][20]
Remove ads
Valikoitu filmografia
Remove ads
Kirjallisuutta
- Roger Moore as James Bond: Roger Moore's Own Account of Filming Live and Let Die. Pan Books, 1973. ISBN 9780330236539
- My Word Is My Bond: The Autobiography. Michael O'Mara. 2008. ISBN 9781843173878
- Bond on Bond: The Ultimate Book on 50 Years of Bond Movies. Michael O'Mara. 2012. ISBN 9781843178613
- Last Man Standing: Tales from Tinseltown. Michael O'Mara. 2014. ISBN 9781782432074.
- À bientôt … Michael O'Mara. 2017. ISBN 9781782438618
Remove ads
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads