STS-7
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
STS-7 oli Nasan avaruussukkulaohjelman seitsemäs ja Challenger-sukkulan toinen lento. Laukaisu tapahtui 18. kesäkuuta 1983 kello 11.33 UTC-aikaa Kennedyn avaruuskeskuksesta. Lento päättyi laskeutumiseen 24. kesäkuuta kello 14.56 Edwardsin lentotukikohtaan.
Lennon viisihenkinen miehistö oli siihenastisista sukkulalennoista suurin. Challengerin komentajana toimi STS-1-lennon lentäjä Robert Crippen. Ensimmäisellä lennollaan olivat lentäjä Frederick H. Hauck sekä tehtäväspesialistit John M. Fabian, Norman E. Thagard ja Nasan ensimmäinen naisastronautti Sally Ride.
Hyötykuormana lennolla oli kaksi tietoliikennesatelliittia, kanadalainen Anik C2 sekä indonesialainen Palapa B-1. Sukkulan rahtitilassa oli myös länsisaksalainen SPAS-I-tutkimussatelliitti, joka irrotettiin RMS-robottikäsivarrella sukkulasta ja poimittiin lennon päätteeksi taas kyytiin maahan paluuta varten. Satelliitti sisälsi 10 tutkimuslaitteistoa, jotka suorittivat muun muassa materiaalitutkimusta[1], maapallon tarkkailua sekä spektrometriaa. Lisäksi astronautti Thagard suoritti lääketieteellisiä tutkimuksia avaruuspahoinvoinnista sukkulan keskikannella.
Lento oli ensimmäinen, jolla käytettiin hyväksi STS-6-lennolla laukaistua TDRS-tietoliikennesatelliittia sukkulan ja maa-asemien väliseen tiedonsiirtoon. Challengerin oli tarkoitus laskeutua tehtävän päätteeksi Kennedyn avaruuskeskuksen uudelle 4,5 kilometrin kiitotielle, mutta epäsuotuisan sään takia laskeutuminen tapahtui Edwardsin lentotukikohtaan.[2]
Remove ads
Media
Challengerin laukaisu
Challenger SPAS-1:n kameran kuvaamana
SPAS-1-tutkimussatelliitti ja RMS-robottikäsivarsi
Challengerin ikkunaan iskeytynyt mikrometeoriitti
Ride Challengerin ohjaamossa
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads