Smaragdiboa

Smaragdiboa^lähde?, smaragdipuuboa^[2] eli vihreä puuboa^lähde? (Corallus caninus) on jättiläiskäärmeiden heimoon kuuluva myrkytön kuristajakäärme. Lajia pidetään yleisesti lemmikkinä ja eläintarhoissa.

Smaragdiboa
Uhanalaisuusluokitus
Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Matelijat Reptilia
Lahko:	Suomumatelijat Squamata
Alalahko:	Käärmeet Serpentes
Heimo:	Jättiläiskäärmeet Boidae
Alaheimo:	Boat Boinae
Suku:	Corallus
Laji:	caninus
Kaksiosainen nimi
Corallus caninus (Linnaeus, 1758)
Katso myös
Smaragdiboa Wikispeciesissä   Smaragdiboa Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Koko ja ulkonäkö

Smaragdiboa kasvaa enintään noin 2,2 m pitkäksi. Vartalo on rakenteeltaan hento ja litteä, häntä on pitkä.

Selän väritys vaihtelee smaragdinvihreästä vaaleanvihreään. Kyljissä on keltaista väriä ja vatsapuolella hieman valkoista, myös selässä on valkoisia kuvioita. Nuorten väritys on aluksi oranssinpunainen ja siinä on valkoisia laikkuja, mutta väri muuttuu vihreäksi yhdeksän kuukauden iässä. Aikuisten vanhetessa vihreä väri tummuu. Smaragdiboan ominaisuudet vaihtuvat elinalueesta riippuen, esimerkiksi Amazon-joen yksilöt kasvavat suurimmiksi, ja Perun eteläosan yksilöt ovat muita tummempia. Lajin voi sekoittaa helposti vihreään puupytoniin (Morelia viridis), joka elää kuitenkin eri mantereella. Vihreän puupytonin erottaa smaragdiboasta esimerkiksi siten, että puupytonilla pään päällä on turkoosinsinisiä laikkuja. Tällainen samankaltaisuus johtuu konvergentistä evoluutiosta.

Levinneisyys

Smaragdiboaa tavataan Etelä-Amerikassa Amazonin valuma-alueella Kolumbiassa, Ecuadorissa, Perussa, Pohjois-Boliviassa, Brasiliassa, Venezuelassa, Guyanassa, Surinamessa ja Ranskan Guyanassa.

Elinympäristö

Smaragdiboan elinympäristöä ovat sademetsät 1 000–2 000 metrin korkeudessa. Laji on yöeläin, ja se on taitava kiipeilijä joka saalistaa puissa.

Ravinto

Smaragdipuuboa tappaa saaliinsa kuristamalla. Smaragdiboa syö pääasiassa pieniä nisäkkäitä, mutta myös pieniä lintuja, liskoja ja sammakoita.^[2] Nuorten yksilöiden ja poikasten tiedetään syövän pieniä liskoja ja sammakoita.

Lisääntyminen ja kasvu

Smaragdiboa on ovovivipaarinen, naaraat tekevät yleensä 6–14 poikasta, joskus enemmänkin. Vastasyntyneet ovat 40–50 cm pitkiä, ja painavat 20–50 grammaa. Ne ovat väriltään punaruskeita, mutta muuttuvat aikuisen värisiksi 12 kuukauden kuluessa. Koiraat saavuttavat sukukypsyyden 3–4-vuotiaina, naaraat 4–5-vuotiaina. Lisääntymisaika on pääasiassa huhti-heinäkuussa, mutta pariutuminen on mahdollista ympäri vuodenkin.

Laji elää vankeudessa enintään 15 vuoden ikäiseksi.

Viholliset

Smaragdiboan suurin vihollinen ihmisen ohella on pikkuharpyija (Morphnus guianensis). Smaragdiboat pystyvät kuitenkin piiloutumaan hyvin puiden lehvästöön vihreän värinsä avulla.