Suomi kesäolympialaisissa 1968

From Wikipedia, the free encyclopedia

Suomi kesäolympialaisissa 1968
Remove ads

Suomi saavutti kesäolympialaisissa 1968 yhteensä neljä mitalia, joista yksi oli kultaa ja kaksi hopeaa ja yksi pronssia. Kisojen mitalitilastossa Suomi sijoittui 24. sijalle.

Pikafaktoja Kesäolympialaiset 1968 (México) ...

Suomalaisurheilijat valittiin seitsämässä eri vaiheessa kesä-syyskuun 1968 aikana. Valintamalli oli lajiliittojen toivoma. Joukueen ylijohtaja Jukka Uunilan mukaan valittavalla tulisi olla mahdollisuutta päästä 10 parhaan joukkoon.[1] Ensimmäinen valintakokous 13. kesäkuuta nimesi yhteensä 12 urheilijaa, joista kuusi oli voimistelijoita, neljä painonnostajaa ja kaksi purjehtijaa.[2] Toinen valintakokous oli 30. heinäkuuta toi 32 uutta olympiaurheilijaa, joista seitsemän oli painijoita, kaksi uimaria, neljä nykyaikaisen viisiottelun edustajaa, neljä nyrkkeilijää, kaksi soutajaa, viisi melojaa, painonostoon yksi lisäedustaja ja seitsemän yleisurheilijaa.[3] Kolmas valintatilaisuus oli 12. elokuuta, jossa nimettiin kolme urheilijaa eli yksi uimari sekä purjehtija ja purjehduksen varamies. Lisäksi nimettiin joukkueen yleisjohdon jäsenet.[4] Neljännessä kokouksessa 20. elokuuta OK:n hallitus nimesi 13 urheilijaa ja vaihtoi yhden. Heistä oli yhdeksän ampujaa, yksi nyrkkeilijä, uimahyppääjä, nyrkkeilijä ja yleisurheilija.[5] Syyskuun aikana joukkue sai täydennyksenä vielä kaksi yleisurheilijaa, nelimiehisen pyöräilyjoukkueen, uimahyppääjän, painijan ja voimistelun varamiehen nimeämisen joukkueeseen.

Suomalaiset olympiedustajat matkustivat Meksikoon neljässä ryhmässä, joista ensimmäinen lähti jo 20. syyskuuta ja viimeinen 8. lokakuuta.[6] Joukko Yhdysvalloissa opiskelevia yleisurheilijoita eli Altti Alarotu, Erkki Mustakari, Pertti Pousi ja Jaakko Tuominen tuli suoraan Yhdysvalloista olympialaisiin.[7]

Suomi saavutti kisoissa neljä mitalia eli painonnostossa Kaarlo Kangasniemi, yleisurheilussa hopeaa keihäänheittäjä Jorma Kinnunen ja hevosvoimistelija Olli Laiho ja pronssia nyrkkeilijä Arto Nilsson.

Remove ads

Mitalistit

Kultaa

Hopeaa

Pronssia

Joukkue

Meksikon kesäolympialaisissa Suomella oli 13 lajiryhmässä kilpaillut 68 urheilijan joukkue. Urheilijoista kaksi toimi varaurheilijoina.[8] Suomen vanhin olympiaurheilija Mexicossa oli 41-vuotias ampuja Tuukka Mäkelä ja nuorin 17-vuotias vapaauimari Marjatta Hara. 18-vuotias kisajoukkueessa oli seka- ja vapaauimari Eva Sigg.[9] Maan lipunkantajana kisojen avajaisissa toimi edellisten olympiakisojen kultamitalisti, pistooliampuja Pentti Linnosvuo.

Joukkueen kokonaisvahvuus oli 68 urheilijan lisäksi 27 joukkueen johtotehtäviin, valmennukseen ja huoltoon kuuluvaa edustajaa. Yleisjohtoon kuului yhdeksän henkilöä. Lajijohto käsitti 30 henkilöä, joista 18 valmentajaa.[10]

Muu henkilöstö

Urheilijoiden lisäksi joukkueeseen kuului 27 joukkueen johtotehtäviin, valmennukseen ja huoltoon kuuluvaa edustajaa. Yleisjohtoon kuului yhdeksän henkilöä. Lajijohto ja -valmennukseen kuului 18 henkilöä.[11]

Valinnoista

Valinnat tehtiin 13. kesäkuuta – 23. syyskuuta seitsemässä valintakokouksessa. Valinnan teki Olympiakomitean hallitus lajiliittojen ehdotusten perusteella. Lopullinen urheilijamäärä oli 68, joista kaksi varalla.

Lajiliittojen ehdotuksista jäi valitsematta ensimmäisellä valintakerralla pyöräilijät ja miekkailijat. Purjehtijat, painonnostajat ja voimistelijat valittiin pääosin heti ensimäisellä kerrlla. Voimistelijoissa Lasse Laine ja Antero Lisko olivat varalle valittuja.[2]

Toisella valintakerralla ampujia valittiin eniten. Painijoista valittiin seitsemän kreikalais-roomalaisen tyylin painijaa vapaapainijoiden jäädessä vielä valitsematta. Pääosa eli seitsemän yleisurheilijaa valittiin myös tällä kierroksella kuten myös nykyaikaisen 5-ottelun edustajat ja nyrkkeilijät. Uimareista valittiin selvät karsintarajan alittajat eli Marjatta Hara ja Eva Sigg.[3]

Kolmas valintakerta toi kolme urheilijaa joukueeseen eli finnjolla-karsintojen pohjalta Jan Winqvistin sekä selkäuimari Ulla Patrikan, joka ui 200 metrin selkäuinnissa alle olympiarajan.[4]

Neljännellä valintakerralla ammuntajoukkue valittiin ehdotetun mukaisesti eli neljä kivääri- ja neljä pistooliampujaa sekä skeet-ampuja Tuukka Mäkelä. Ehdotuksen pohjana oli juuri käydyt ammuntamaaottelut Länsi-Saksaa ja Sveitsiä vastaan, joissa suomalaisampujat onnistuivat hyvin. Nyrkkeilijä Mauri Saarivainio sai tällä kerralla olympialipun samoin kuin uimahyppääjä Tarja Liljeström, vapaapainija Pekka Alanen ja yleisurheiluun maratoonari Pentti Rummakko. Painiliitolla oli ehdolla vapaapainijoiksi myös Tauno Jaskari ja Antti Leppänen sekä kreikkalais-roomalaiseen painiin raskaansarjan Arje Nadbornik, jotka kuitenkin hylättin olympiakomiteassa.[12] Uinnissa olivat hylättyjä ehdolla olleita uimahyppääjät Pentti Koskinen ja Osmo Meskanen, sekauimari Antti Nikula sekä pitkän matkan vapaauimari Juhani Teräsvirta. Maratoonari Rummakon lisäksi yleisurheilussa oli ehdolla myös kuulantyöntäjä Matti Yrjölä, mutta hänen olympiamatkansa ei saanut riittävää kannatusta.[5]

Takaoven mukaisesti yleisurheilussa Suomi-Ruotsi -maaottelussa Suomen keihäsennätyksen heittänyt Kaisa Launela valittiin olympiajoukkueeseen.[13] Norja-Suomi -yleisurheilumaaottelun tuloksena olympiapaikan saivat 800 metrin Pohjoismaiden ennätyksen (PE) juossut Eeva Haimi ja nuorten PE:n 1 500 metrillä juossut Pekka Vasala. Lisäksi maantiepyöräilyn nelihenkinen joukkue Pohjoismaiden mestaruuskilpailujen tuloksellaan sai olympiamatkan.[14] Viimeiset olympiajoukkuetta koskevat ratkaisut tehtiin 23. syyskuuta. Tällöin nimettiin uimahyppääjä Pentti Koskinen, painija Arje Nadbornik ja voimistelun varamies Lasse Laine. Lisäksi todettiin yleisurheilija Jouko Kuhan poisjääminen joukkueesta. Näin joukkueessa oli 69 urheilijaa ja 27 muuta joukkueen jäsentä.[15]

Menestysodotuksista

Vahvimmat menestysodotukset olivat poikkeuksena aiempiin olympialaisiin painonnostossa. Kesän ja syksyn 1968 aikana Kaarlo Kangasniemi oli kisannut menestyksellisesti Neuvostoliiton virolaista Jaan Taltsia ja Ruotsin Bo Johanssonia vastaan. Leningradin kesäkuun 1968 lopun EM-kisoissa Talts ja Johansson olivat olleet vielä edellä Kangasniemen saadessa EM-pronssia.[16] Heinäkuun lopulla Kangasniemi teki uuden yhteistuloksen ME:n alle 90 kg:n sarjassa tuloksella 515 kg tullen näin vahvimmaksi suomalaiseksi olympiavoittajaehdokaaksi.[17]

Yleisurheilu oli ollut perinteisesti suomalainen olympialaisten menestyslaji, vaikka viimeisen 20 vuoden aikana kultaa olivat tuoneet vain keihäänheittäjät eli Tapio Rautavaara Lontoosta vuonna 1948 ja Pauli Nevala Tokiosta vuonna 1964. Menestysodotuksia oli edelleen keihänheitossa ennen kaikkea Jorma Kinnusen osalta. Kinnunen oli olympialaisia edeltävässä maailmantilastossa 3. tuloksella 87,30 ja Nevala 8 tuloksella 84,92.[18] Muista suomalaisyleisurheilijoista Amerikan kävijät pituushyppääjä-kolmiloikkaaja Pertti Pousi, seiväsmiehet Erkki Mustakari ja Altti Alarotu sekä aitajuoksija Jaakko Tuominen olivat osoittaneet menestymisen mahdollisuuksia. Juhannuksena Pousi oli tehnyt molemmissa hyppylajeissa loistavat tulokset eli kolmiloikassa uuden Suomen ennätyksen 17,00 eli vain 3 cm:ä ME:stä ja pituudessa 804.[19] Näillä tuloksilla Pousi johti kolmiloikan maailmantilastoa ja oli 7. pituudessa.[18] Muista suomalaisista seiväshyppääjät Mustakari ja Alarotu olivat myös potentiaalisia menestyjiä. Alarotun sijoitus maailmanlistalla oli 5. tuloksella 526 ja Mustakarin 9. tuloksella 519. Jaakko Tuominen esitti myös varmaa kuntoa, kun hän kesän aikana juoksi 400 metrin aidoissa kolme kertaa ajan 50,4, jolla hän oli maailmantilastossa juuri 10 parhaan ulkopuolella.[18]

Yleisurheilun lisäksi muissa lajeissa oli lähinnä mitaliodotuksia; ei niinkään odotuksia kultamitaleista. Painissa suomalaiset olivat saavuttaneet 1960-luvulla menestystä niin MM- kuin EM-kisoissa. Viimeisimpänä kesän 1968 EM-kisoissa Jussi Vesterinen ja Risto Björlin ottivat pronssia. Edellisen vuoden MM-kisoissa Eero Tapio oli ottanut Suomelle pitkästa aikaa kultaa. Miesten voimistelun joukkue oli mukana olympialaisissa, mutta sen odotukset olivat lähinnä pistesijaan. Sen sijaan telinekohtaisissa nähtiin Mauno Nissisellä ja Olli Laiholla mahdollisuuksia onnistuessaan jopa mitaliin telinekohtaisessa hevosvoimistelussa. Muissakin lajeissa, kuten nyrkkeilyssä, melonnassa, soudussa ja purjehduksessa nähtiin mahdollisuuksia pisteisiin; onnistuessaan jopa mitaliin.

Ammunta

Lisätietoja Nimi:, Laji: ...

Melonta

Ratamelonta

Lisätietoja Urheilija, Laji ...

Nykyaikainen viisiottelu

Lisätietoja Henkilökohtainen kilpailu, Ratsastus ...
Lisätietoja Joukkuekilpailu, Ratsastus ...

Nyrkkeily

Lisätietoja Urheilija, Painoluokka ...

Paini

Kreikkalais-roomalainen paini

Lisätietoja Urheilija, Painoluokka ...

Vapaapaini

Lisätietoja Urheilija, Painoluokka ...

Painonnosto

Lisätietoja Urheilija, Painoluokka ...

Purjehdus

Lisätietoja Urheilija(t), Venetyyppi ...

Pyöräily

Maantiepyöräily

Lisätietoja Urheilija, Laji ...

Ratapyöräily

Lisätietoja Urheilija, Laji ...

Soutu

Lisätietoja Urheilija, Laji ...

Uimahypyt

Lisätietoja Urheilija, Laji ...

Uinti

Lisätietoja Urheilija, Laji ...

Voimistelu

Miesten 12-ottelu ja 12-ottelun joukkuetulokset
Lisätietoja Urheilija, Rekki ...
Telinekohtaiset kilpailut
Lisätietoja Nimi:, Laji: ...

Yleisurheilu

Juoksu- ja kävelylajit
Lisätietoja Urheilija, Laji ...
Kenttälajit
Lisätietoja Urheilija, Laji ...

Muu henkilöstö

Yleisjohto

Terveydenhuolto

  • Helmer Kvist, ylilääkäri
  • Kaarlo Hartiala, lääkäri
  • Ilkka Vuori, lääkäri
  • Ruth Grahn, naishuoltaja
  • Unto Andersson, hieroja
  • Pekka Kujala, hieroja
  • Marvin Roberson, fysioterapeutti
  • Matti Turpeinen, hieroja

Edustajat

Lajijohto

Tuomarointitehtävät Meksikon kesäolympialaisten tuomarointitehtäviin nimettiin seuraavat suomalaiset henkilöt:[11]:

Remove ads

Lähteet

Loading related searches...

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads