Tarja Ylitalo

Tarja Ylitalo (o.s. Suhonen, s. 5. maaliskuuta 1951 Lieksa)^[1] on suomalainen iskelmälaulaja, jonka uran menestyksen päivät osuivat 1980-luvulle.

Tarja Ylitalo
Tarja Ylitalo esiintymässä heinäkuussa 1984.
Henkilötiedot
Syntynyt	5. maaliskuuta 1951 (ikä 74) Lieksa
Kansalaisuus	Suomi
Muusikko
Laulukielet	suomi
Aktiivisena	1969–
Tyylilajit	iskelmä
Aiheesta muualla
Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Ura

Pohjois-Karjalassa syntynyt Ylitalo on varttunut ja asunut lähes koko ikänsä Lapin Pellossa. Ensimmäisen kerran hän pääsi levyttämään jo vuonna 1969, jolloin ”Tähtijahti -69” -kokoelmalevyllä julkaistiin hänen laulamansa Toivo Kärjen ja Juha Vainion kappale ”Kuin silloin ennen”.^[2] Menestystä täytyi kuitenkin odottaa vielä yli kymmenen vuotta. 1970-luvulla Ylitalo toimi Tuomo Ylitalon Intro-yhtyeen solistina. Vuonna 1978 hän sai levytyssopimuksen Matin ja Tepon levy-yhtiö M&T Tuotannossa. Seuraavana vuonna levytys ”Kerrasta poikki” lähetettiin Syksyn Sävel -kilpailuun, mutta laulu ei päässyt loppukilpailuun asti. Siitä huolimatta laulu nousi Jokamiehen listalla ykköseksi ja siitä tuli paitsi Tarja Ylitalon läpimurtohitti, myös yksi vuoden 1980 suosituimmista iskelmistä. Tuolloin Ylitalon päivätyö oli Pellon kurssikeskuksen pääemäntänä.^[3]

Tarja Ylitalo oli 1980-luvun alussa yksi kysytyimpiä artisteja Suomessa. Kolme ensimmäistä pitkäsoittoa myivät timanttilevyyn oikeutettavan määrän ja neljäskin vielä kultaa. Suosituimpia hittejä olivat muun muassa ”Mustankippee”, ”Miks’ ei aina voi olla lauantai”, ”Ei tämä tyttö lempeä anele”, ”Yöjuna” sekä ”Tyttö Pohjolasta”. Hyvin monissa Ylitalon lauluissa korostettiin maaseudun rauhallisuutta verrattuna vilkkaaseen kaupunkilaiselämään.

Vuonna 1990 Tarja Ylitalo levytti kappaleen ”Syys surumielinen”, joka samalla esitteli uudistuneen, rauhallisemman ja vakavamman Tarja Ylitalon. Samanlaista tyyliä jatkettiin vielä seuraavillakin levyillä, mutta ilman suurempaa menestystä. Vuonna 2017 ilmestyi tuplasingle ”Muistoja lapsuuden / Ulapan aava”^[4].

Ylitalo on osallistunut Syksyn Sävelen finaaliin kolmesti lauluilla ”Ei tämä tyttö lempeä anele” (vuonna 1983, sijoitus 3.), ”Ollaan yhdessä” (1988) ja ”Syys surumielinen” (1990) sekä kerran Euroviisukarsintoihin vuonna 1988 laululla ”Maata vaadin, taivaanrantaa”. Laulu on levytetty, mutta sitä ei ole koskaan julkaistu tallenteena.

Yksityiselämä

Tarja Ylitalo asuu Pellossa aviomiehensä Tuomon kanssa^[4]. Hänelle myönnettiin valtion ylimääräinen taiteilijaeläke vuonna 2016^[5].

Kirjallisuudessa

Olli Karhi on kirjoittanut Tarja Ylitalon elämäkertakirjan Kerrasta poikki: Tarja Ylitalon tie tähtiin (Karas-Sana, 2002).

Diskografia

Albumit

• Kerrasta poikki (1980) kultalevy, timanttilevy
• Tyttö Pohjolasta (1981) kultalevy, timanttilevy
• Tunteet voit näyttää (1982) kultalevy, timanttilevy
• Ei tämä tyttö lempeä anele (1983) kultalevy
• Ylitalon Tarja (1985)
• Sittenkin vain sinä (1988)
• Syys surumielinen (1990) kultalevy
• Mitä vain vuokses teen (1992)
• Onnenruusu (1994)

Kokoelmia

• Tarja Ylitalo (1988)
• Tyttö Pohjolasta (1991)
• Kerrasta poikki (1997)
• Parhaat – 20 suosikkisävelmää (Ylitalo) (1997)