Ted Bundy

Theodore Robert Bundy (synt. Cowell) (24. marraskuuta 1946 Burlington, Vermont – 24. tammikuuta 1989 Starke, Bradfordin piirikunta, Florida) oli yhdysvaltalainen sarjamurhaaja, joka tappoi vuosina 1973–1978 lukuisia nuoria naisia Washingtonin, Utahin, Coloradon, Oregonin, Idahon ja Floridan osavaltioissa. Uhrien lopullista lukumäärää ei tiedetä. Bundy tunnusti 28 murhaa.^[1][2]

”	Minä olen kylmäverisin piru, mitä olette tavannut.	”

Ted Bundy
Ted Bundy pidätettynä vuonna 1978
Henkilötiedot
Syntynyt	24. marraskuuta 1946 Burlington, Vermont, Yhdysvallat
Kuollut	24. tammikuuta 1989 (42 vuotta) Florida State Prison, Bradfordin piirikunta, Florida, Yhdysvallat
Kansalaisuus	Yhdysvallat
Muut tiedot
Muut nimet	Ted Nelson (äitinsä hakema nimi) Kenneth Misner Chris Hagen Richard Burton Officer Roseland Rolf Miller
Rikokset	murha
Uhrit	30 tunnustamaansa
Vangittu	Elokuussa 1975
Syyte	murha, raiskaus
Rangaistus	Kuolemantuomio
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Bundya on monesti pidetty sosiopaattina.^[3] Häntä kuvattiin älykkääksi, oppineeksi, komeaksi ja miellyttäväksi. Hän murhasi useita tyttöjä ja naisia; tavallisesti tylpällä esineellä, toisinaan kuristamalla. Usein hän myös raiskasi uhrinsa. Heistä useat noudattivat tiettyjä kasvon muotoja sekä hiustyyliä. Ne olivat soikeahkot ja ruskeat, ehkä vaaleaan päin.^[4]

Elämä

Lapsuus

Ted Bundy, syntymänimeltään Theodore Robert Cowell, oli 22-vuotiaan Eleanor Louise Cowellin ja tuntemattoman miehen, joka kuitenkin on rekisteröity ilmavoimien veteraani Lloyd Marshalliksi,^[5] avioton lapsi.^[6] Louise Cowell vietti raskautensa viimeiset kuukaudet aviottomien äitien talossa Burlingtonissa, Vermontissa.^[5] Louise muutti pian lapsensa syntymän jälkeen takaisin Pennsylvanian Philadelphiaan vanhempiensa luokse,^[6] joita Ted alkoi pian kutsua isäkseen ja äidikseen – äitiään hän kutsui vanhemmaksi sisarekseen.^[5] Tedin ollessa nelivuotias Louise muutti Tacomaan Washingtonin osavaltioon setänsä John Covellin luokse.^[6] Louise Cowell harkitsi poikansa luovuttamista adoptoitavaksi, koska tuohon aikaan avioliiton ulkopuolinen lapsi oli skandaali.^[6] Hän tuli kuitenkin toisiin aatoksiin ja muutti sittemmin sekä oman että Tedin sukunimen Nelsoniksi toivoen ihmisten pitävän häntä eronneena tai leskenä. Louise meni 19. toukokuuta 1951 naimisiin kirkossa tapaamansa John Culpepper Bundyn kanssa. Siten nuori Theodore sai sukunimen, josta hän sittemmin teki pahamaineisen.^[5] Bundylla oli vaikea lapsuus; hänen suhteensa isäpuoleen oli kireä, ja hänen ujoutensa teki hänestä usein kiusaamisen kohteen.^[2]

Bundy kertoi itse, että epävarmuuden tunne ja kateus yläluokan ihmisiä kohtaan motivoivat sitä vihaa, joka ruokki hänen haluaan raiskata ja tappaa yliopisto-opiskelijatyttöjä. Hänen pikkuserkkunsa Edna Covell Martin vahvistaa tämän kuvailemalla Bundyn halua kiinnittyä hänen omaan perheeseensä, joka oli taloudellisesti ja sosiaalisesti hyvämaineinen. Molemmilla Ednan vanhemmilla oli korkeakoulututkinto. Hänen isänsä John Cowell oli tunnettu konserttipianisti, joka vei perheensä matkoille ympäri maailmaa ja teki työuran yliopistossa. Aviopari tunsi muita varakkaita ja asemassa olevia ihmisiä. Edna Martin vei mukanaan Bundyn tähän maailmaan tietämättömänä siitä, että tämä oli raivoissaan omasta yhteiskunnallisesta alempiarvoisuudestaan, jota äiti Louise pahensi entisestään, kun meni naimisiin kokki Johnnie Bundyn kanssa.^[6]

Bundy vaikutti nuorena tavalliselta lapselta. Hänen kouluarvosanansa olivat hyviä ja hän osallistui aktiivisesti partio- sekä kirkon toimintaan. Ensimmäiset varoittavat merkit ilmenivät tirkistelynä ja näpistelynä. Hän sai kuitenkin pidettyä julkisivua yllä, valmistui high schoolista vuonna 1965 ja sai stipendin Washingtonissa sijaitsevaan Puget Soundin yliopistoon.^lähde?

Mahdollisia ympäristötekijöitä

Louise muutti asumaan vanhempiensa luokse Tedin ollessa vielä pikkulapsi.^[6] Tedille kerrottiin, että hänen isovanhempansa olivat hänen vanhempiaan ja että hänen äitinsä oli hänen vanhempi sisarensa. Hänen isosetänsä poika John Junior paljasti kehuessaan omaa tulevaa kouluaan Pariisissa, että Ted oli avioton lapsi näyttämällä tälle tämän syntymätodistuksen ja toteamalla ettei tästä sen vuoksi tulisi yhtään mitään.^[6] Isoisä Sam Covell oli pelottava ja erittäin väkivaltainen, hän hakkasi ihmisiä ja pahoinpiteli eläimiä.^[5] Ted sai tietää valheesta samoihin aikoihin, kun hänen ensirakkautensa Stephanie Brooks hylkäsi hänet.^lähde? Äiti kuitenkin vakuutteli pojalleen, että tällä oli kaikki mahdollisuudet tulla miksi vain.^[6] Ted Bundyn ollessa vapaalla jalalla takuita vastaan pikkuserkku Edna Martin muistaa, kuinka ylpeä Ted oli siitä että hänen nimensä oli lehtien otsikoissa ja että hän oli tunnettu nimi.^[6]

Tedin persoonallisuus muuttui, ja hän alkoi opiskella psykologiaa ja osallistui politiikkaan. Bundyllä alkoi olla erittäin kova tarve itsehallintaan eikä hän sietänyt pienintäkään nöyryytetyksi tulemista ilman raivokohtausta.^[6] Sittemmin tämä uusi persoona hurmasi Stephanien täysin, ja hän suostui kosintaan. Kaksi päivää myöhemmin Ted jätti Stephanien ja aloitti kolme vuotta kestäneen murha-aallon.^lähde? Seuraavan puolen vuoden kuluessa hän murhasi noin kymmenen naista Oregonissa, Utahissa ja Washingtonissa. Bundyllä oli etunaan miellyttävät, mutta helposti unohdettavat kasvonpiirteet. Lisäksi Bundy harhautti uhrejaan tekeytymällä virkavallan edustajaksi, kuten poliisiksi. Häntä kuvailtiin myöhemmin kameleontiksi, sillä hän saattoi näyttää täysin eri ihmiseltä vain kampausta muuttamalla.^[7]

Mahdolliset Kanadassa surmatut uhrit

Kanadan ratsupoliisi oli löytänyt 13 uhrin ruumiit, ja yksi kadonneeksi julistettu oli jäänyt löytymättä lokakuusta 1969 lukien. Näistä huomattavan monen profiilit eli kasvokuvat sekä ikähaarukka ja surmaamisten tekotapa - seksuaalimurha, muistuttivat Ted Bundyn uhreiksi joutuneita. Katoamiset ja ruumislöydöt tapahtuivat Brittiläisessä Kolumbiassa.^[8]

Ensimmäinen oikeudenkäynti ja pako

8. marraskuuta 1974 Carol Ann DaRonch pelastui täpärästi Bundyn kynsistä. Bundy esitti poliisia ja onnistui houkuttelemaan DaRonchin autoonsa. Tyttö onnistui pakenemaan Bundyn käytyä väkivaltaiseksi. Bundy saatiin sittemmin kiinni ja tuomittiin 30. kesäkuuta 1976 DaRonchin sieppauksesta vankeuteen. Tällä välin Coloradon viranomaiset olivat päässeet Bundyn lukuisista murhista selville ja aloittivat syytteiden valmistelun.^lähde?

7. kesäkuuta 1977 Bundy siirrettiin Pitkinin piirikunnan oikeustaloon murhaoikeudenkäyntiä varten. Väliajalla Bundy päästettiin käymään oikeustalon lakikirjastossa, jossa hän hyppäsi toisessa kerroksessa sijaitsevasta ikkunasta ja pakeni. Hän harhaili lähitienoilla, kunnes hänet saatiin viikkoa myöhemmin kiinni. Uutta oikeudenkäyntiä odotellessaan Bundy karkasi toistamiseen. Hänen oli jotenkin onnistunut saada käsiinsä saha ja 500 dollaria käteistä, mahdollisesti viereisessä sellissä olleelta vangilta. Ajan myötä Bundy sahasi sellinsä kattoon neliömäisen aukon. Joulukuun 30. päivän vastaisena yönä hän kiipesi aukosta, pääsi pääkäytävään ja käveli suoraan etuovesta ulos. Vanginvartija oli tuona yönä muualla. Bundy varasti pysäköintialueelta auton ja katosi öiseen Coloradoon.^lähde?

Bundy matkaa Floridaan

Ted Bundy vankilassa heinäkuussa 1978

Poikettuaan ensin Michiganissa, Chicagossa ja Atlantassa Bundy jatkoi matkaansa kohti Floridan Tallahasseeta, missä sijaitsee Floridan yliopiston kampus. Seuraavan kuukauden kuluessa Bundy teki tunnetuimmat murhansa. Chi Omega -opiskelija-asuntolassa Bundy murhasi kaksi opiskelijaa ja pahoinpiteli raa’asti kahta muuta. Margaret Bowman ja Lisa Levy oli pahoinpidelty kuoliaaksi tylpällä esineellä. Levy oli myös raiskattu, hänen sisäänsä oli tungettu hiuslakkapullo ja häntä oli purtu eri puolille kehoa.^[9] 9. helmikuuta 1978 Bundy matkusti Floridan Lake Cityyn, missä hän sieppasi ja murhasi 12-vuotiaan Kimberly Leachin. Poliisi pysäytti Bundyn 15. helmikuuta Pensacolassa. Poliisi havaitsi rekisterikilven perusteella auton varastetuksi ja pidätti Bundyn. Bundy tunnistettiin varsin pian ja vietiin Miamiin odottamaan oikeudenkäyntiä.^lähde?

Tuomiot

Tuomari Edward Cowart totesi Bundyn syylliseksi ja langetti tälle kuolemantuomion. Tämän jälkeen Bundya odotti uusi oikeudenkäynti, jossa tuomari Wallace Jopling antoi hänelle toisen kuolemantuomion. Bundy meni naimisiin entisen työkaverinsa Carole Ann Boonen kanssa tämän toisen oikeudenkäynnin aikana. Carole synnytti Bundyn ainoan lapsen lokakuussa 1982. Lopulta Boone muutti kuitenkin pois, otti avioeron ja muutti oman sekä tyttärensä sukunimen.^lähde? Bundyn odottaessa kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa 1980-luvulla Floridan osavaltionvankilassa hänen naapurisellissään istui tunnettu moninkertainen murhaaja ja Henry Lee Lucasin rikostoveri, Ottis Toole.^lähde?

Teloitus

Bundyn kuolemantuomio sähkötuolissa pantiin täytäntöön Floridan osavaltionvankilassa 24. tammikuuta 1989 kello 07.06. Hänet julistettiin kuolleeksi kello 07.16. Sadat ihmiset, mukaan luettuina kaksikymmentä vapaalla olevaa poliisia, lauloivat, tanssivat ja sytyttivät ilotulitteita vankilan ulkopuolella.^[10][11]

Bundy kieltäytyi viimeisellä ateriallaan pyytämästä mitään erityistä, joten hänelle tarjottiin vankilan oma perinteinen viimeinen ateria: pihvi, paistettuja kananmunia, paahtoleipää, maitoa, kahvia, mehua, voita ja marmeladia.^[12]

Uhrit

Alla on kronologinen lista Ted Bundyn tunnetuista uhreista. Bundy ei koskaan antanut selkeää tunnustusta uhrien todellisesta määrästä, mutta juuri ennen teloitustaan hän väitti murhanneensa 30 ihmistä. Kymmentä uhria ei ole vieläkään tunnistettu. Kaikki listatut naiset, joiden kohdalla ei lue toisin, tapettiin.

1973

• Toukokuu: Tuntematon peukalokyytiläinen Washingtonin osavaltiossa, jäännöksiä ei ole löytynyt.

1974

• 4. tammikuuta: Joni Lenz (18-vuotias), jota Bundy nuiji rautaputkella päähän yliopistossa Washingtonissa. Lenz kuitenkin selvisi hengissä.
• 1. helmikuuta: Lynda Ann Healy (21-vuotias). Bundy nuiji hänet tainnoksiin ja sieppasi opiskelija-asunnostaan.
• 12. maaliskuuta: Donna Gail Manson (19-vuotias). Bundy sieppasi hänet matkalta jazzkonserttiin Evergreenin yliopiston kampukselta Washingtonissa. Bundy tunnusti murhan, mutta Mansonin ruumista ei koskaan löydetty.
• 17. huhtikuuta: Susan Elaine Rancourt (18-vuotias). Katosi kävellessään Ellensburgin yliopiston alueella yöllä.
• 6. toukokuuta: Roberta Kathleen Parks (22-vuotias). Katosi Oregonin yliopistosta matkalla ystäviensä tapaamispaikalle.
• 1. kesäkuuta: Brenda Carol Ball (22-vuotias). Katosi ravintolasta Washingtonin Burienissa.
• 11. kesäkuuta: Georgeann Hawkins (18-vuotias). Katosi tyttökerhonsa takapihalta yliopistosta Washingtonissa.
• 14. heinäkuuta: Janice Anne Blackburn Ott (23-vuotias) ja Denise Marie Naslund (19-vuotias). Heidät siepattiin vain muutaman tunnin päässä toisistaan lähellä Sammamishin puistoa Issaquahissa, Washingtonissa.
• 2. lokakuuta: Nancy Wilcox (16-vuotias). Katosi Holladayssa, Utahissa. Hänen ruumistaan ei koskaan löydetty.
• 18. lokakuuta: Melissa Smith (17-vuotias). Katosi Utahin Midvalesta poistuttuaan pizzeriasta.
• 31. lokakuuta: Laura Aime (17-vuotias). Katosi halloween-juhlista Lehissä, Utahissa.
• 8. marraskuuta: Carol Ann DaRonch, pakeni Bundylta hyppäämällä ulos hänen autostaan Utahin Murrayssa ja selviytyi.
• 8. marraskuuta: Debra Kent (17-vuotias). Katosi koulunsa parkkipaikalta Utahin Bountifulissa vain muutama tunti sen jälkeen kun DaRonch oli paennut Bundylta. Vähän ennen teloitustaan Bundy tunnusti jättäneensä Kentin ruumiin eräälle alueelle lähellä Fairview’tä, mistä löytyi myöhemmin Kentin ikäisen ja kokoisen henkilön polvilumpio. DNA-testejä ei ole tehty.

Bundya epäillään myös Vancouverissa 2. elokuuta 1974 kadonneen Carol Valenzuelan murhasta. Hänen jäännöksensä löydettiin kaksi kuukautta myöhemmin Olympiasta.

1975

• 12. tammikuuta: Caryn Campbell (23-vuotias). Hän oli sairaanhoitaja, joka katosi sulhasensa kanssa viettämänsä laskettelumatkan aikana hotellistaan Snowmassissa, Coloradossa.
• 15. maaliskuuta: Julie Cunningham (26-vuotias). Katosi matkalla läheiseen ravintolaan Vailissa, Coloradossa. Bundy tunnusti haudanneensa hänen ruumiinsa lähelle Riflen aluetta Coloradossa, mutta sieltä ei koskaan löydetty jäännöksiä.
• 6. huhtikuuta: Denise Oliverson (25-vuotias). Siepattiin hänen pyöräillessään vanhempiensa luo Coloradon Grand Junctionissa. Bundy tunnusti Oliversonin murhan yksityiskohtaisesti, mutta hänen ruumistaan ei koskaan löydetty.
• 6. toukokuuta: Lynette Culver (13-vuotias). Siepattiin Alamedan koulun pihalta Pocatellossa, Idahossa. Hänen ruumistaan ei koskaan löydetty.
• 28. kesäkuuta: Susan Curtis (15-vuotias). Katosi kävellessään yksin asuntolalleen nuorten kokouksen aikana Brighamin lukiossa Utahin Provossa. Hänen ruumistaan ei koskaan löydetty.

Bundya epäillään myös Melanie Suzanne Cooleyn murhasta. Cooley katosi 15. huhtikuuta 1975 lähdettyään Nederlandin lukiosta Coloradossa. Hänen nuijittu ja kuristettu ruumiinsa löydettiin huoltotyöntekijöiden kadulta läheltä Coal Creekin kanjonia 2. toukokuuta.

1978

• 15. tammikuuta: Lisa Levy (20-vuotias), Margaret Bowman (21-vuotias), Karen Chandler ja Kathy Kleiner Deshields. Heidät nuijittiin tainnoksiin rautaputkella ja raiskattiin Floridan yliopistossa, Floridan Tallahasseessa. Tapausta kutsuttiin nimellä ”The Chi Omega Killings” eli ”Chi Omega -murhat”. Chandler ja Deshields selvisivät hengissä.
• 15. tammikuuta: Cheryl Thomas. Thomas pahoinpideltiin nukkuessaan, kahdeksan korttelin päässä Chi Omega -tyttökerhosta. Hän kuitenkin selviyityi.
• 9. helmikuuta: Kimberly Leach (12-vuotias). Hänet siepattiin Lake Cityn ala-asteelta Floridassa ja raiskattiin, murhattiin sekä paloiteltiin Suwannee River State Parkissa.

Elokuvat

Bundystä on tehty vuonna 2002 julkaistu elokuva Ted Bundy sekä kaksi TV-elokuvaa; The Deliberate Stranger vuodelta 1986 ja The Stranger Beside Me vuodelta 2003. Sekä elokuva Bundy: An American Icon (2009), alkuperäiseltä nimeltään Bundy: A Legacy of Evil, jossa Bundya näyttelee Corin Nemec. Myös Netflix julkaisi vuonna 2019 neljäosaisen dokumentaarisen sarjan Ted Bundysta. 2019 tehtiin elokuva Extremely Wicked, Shockingly Evil, and Vile, jossa Ted Bundyä näyttelee Zac Efron. Vuonna 2021 julkaistiin Ted Bundy: American Boogeyman -elokuva.