Ted Curson

Theodore ”Ted” Curson (3. kesäkuuta 1935 Philadelphia, Pennsylvania, Yhdysvallat – 4. marraskuuta 2012 Montclair, New Jersey, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen jazztrumpetisti. Hänet tunnettiin todennäköisesti parhaiten esiintymisistään basisti Charles Mingusin kvartetissa.^[1]

Theodore ”Ted” Curson
Ted Curson Turussa heinäkuussa 2009.
Henkilötiedot
Syntynyt	3. kesäkuuta 1935 Philadelphia, Pennsylvania, Yhdysvallat
Kuollut	4. marraskuuta 2012 (77 vuotta) Montclair, New Jersey
Muusikko
Tyylilajit	avant-garde jazz bebop
Soittimet	trumpetti
Levy-yhtiöt	Atlantic Records, Chiaroscuro Records, Arista Records, Prestige Records ja Fontana
Aiheesta muualla
Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Curson sai ensimmäisen trumpettinsa kymmenvuotiaana ja perusti ensimmäisen yhtyeensä ystäviensä kanssa.^[2] Hän opiskeli Granoff Musical Conservatoryssa Philadelphiassa. Hän muutti New Yorkiin Miles Davisin kehotuksesta 1956. Hän teki ensimmäisen levytyksensä Cecil Taylorin kanssa vuonna 1959. 1960-luvun alussa hän liittyi Charles Mingusin yhtyeeseen.^[3] Cursonin vuonna 1964 levyttämää, Eric Dolphylle omistettua kappaletta ”Tears for Dolphy” on käytetty kolmessa elokuvassa, esimerkiksi Pier Paolo Pasolinin Teoremassa.^[3]

Suomessa Curson tuli tunnetuksi Pori Jazzin vakioesiintyjänä. Hän oli ensimmäisen festivaalin pääesiintyjä ja oli rumpali Reino Laineen lisäksi ainoa muusikko, joka esiintyi alusta asti jokaisella festivaalilla 46 vuoden ajan 1966–2012 eli 47 festivaalilla. Curson nähtiin lyhyesti myös elokuvan Rampe & Naukkis - kaikkien aikojen superpari kohtauksessa Pori Jazzilla. Curson asui monena kesänä Porissa. Vuonna 1998 hänet nimitettiin kaupungin kunniakansalaiseksi ja hänelle luovutettiin kaupungin avain. Curson vieraili myös linnanjuhlissa vuonna 2007. ^{[4] [5]}

Vuonna 1970 Curson levytti Suomessa suomalaisten muusikoiden kanssa albumin Ode To Booker Ervin. Albumi julkaistiin ensimmäistä kertaa cd-muodossa tammikuussa 2013.

Curson kuoli sydänkohtaukseen marraskuussa 2012.^[6]

Diskografia

• 1961: Plenty of Horn (Old Town)
• 1962: Ted Curson Plays Fire Down Below (Prestige)
• 1964: Tears for Dolphy (Fontana)
• 1965: The New Thing & the Blue Thing (Atlantic)
• 1966: Urge (Fontana)
• 1970: Ode to Booker Ervin (EMI Columbia)
• 1971: Pop Wine (Futura)
• 1973: Cattin’ Curson (Marge) / Typical Ted (Trident)
• 1974: Quicksand (Atlantic)
• 1976: Blue Piccolo (Whynote) / Ted Curson and Co. (India Navigation)
• 1976: Jubilant Power (Inner City)
• 1977: Flip Top (Freedom)
• 1978: Blowin' Away (Interplay) mukana Dizzy Reece
• 1979: The Trio (Interplay)
• 1980: I Heard Mingus (Interplay)
• 1981: Snake Johnson (Chiaroscuro)
• 1996: Traveling On (Evidence)
• 1999: Sugar 'n Spice (Level Green)
• 2007: Ted Curson in Paris: Live at the Sunside (Blue Marge)
• 2008: Ted Curson & The Clinic Sextet (fifty-fifty records)
• 2012: Live in Paris: Plays the Music of Charles Mingus (Elabeth)