Teeri
kanalintu From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Teeri (Lyrurus tetrix, aiemmin Tetrao tetrix) on pohjoisella havumetsävyöhykkeellä elävä kanalintulaji.
Remove ads
Ulkonäkö ja koko
Teeren sukupuolet ovat erikokoiset. Naaraan pituus on 40–45 cm ja koiraan 49–58 cm, josta pyrstön osuus noin 10 cm. Teerikoiraan väritys on lähes kokonaan musta, mutta sillä on valkoiset siipijuovat, alasiipi ja pyrstön alapeitinhöyhenet. Päässä on punaiset silmäheltat. Vain koiraan pyrstö on lyyranmuotoinen. Naaras puolestaan on harmaanruskea ja sillä on tummaa poikkiraidoitusta myös kurkussa ja rinnassa, toisin kuin naarasmetsolla. Siivellä on valkoinen siipijuova.[2]
Koirasteeren ääni on soidinaikana selvästi erottuva kujertava pulputus. Naaraan ääni on kotkotusta. Soiden laitamilla ja soilla teeri ääntelee suhisten tsu-suiiii, jota toisinaan käytetään matkittuna teeren metsästämisen apukeinona.
Remove ads
Levinneisyys
Teertä tavataan Pohjois- ja Keski-Euroopassa sekä osissa pohjoista Aasiaa. Euroopassa elää 7,5–9,6 miljoonaa yksilöä. Koko maailman kannaksi arvioidaan 15–40 miljoonaa yksilöä. Maailmanlaajuisesti teeri on luokiteltu elinvoimaiseksi lajiksi.[1]
Suomessa teeri pesii pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta koko maassa. Suomen pesimäkannan arvioidaan olevan 410 000–540 000 paria.[3] 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Suomen teerikanta pieneni huomattavasti, joka johti sen luokittelemiseksi silmälläpidettäväksi vuoden 2010 uhanalaisuusarviossa.[4] 1990-luvulta eteenpäin teerikanta on kuitenkin ollut vakaa ja välillä jopa kasvava. Sekä vuoden 2015 että 2019 uhanalaisuusarviossa teeri luokiteltiin Suomessa elinvoimaiseksi.[5] Vuosien väliset kannanvaihtelut ovat teerellä suuria.[4]
Teeri on paikkalintu. Nuoret yksilöt voivat kuitenkin vaellella syksyisin.
Remove ads
Elinympäristö
Teeri elää sekä havu- että lehtimetsissä. Laji suosii erityisesti puustoisia soita sekä nuoria, rikkonaisia metsiä.[4] Se voi elää myös nummilla ja paljailla ulkoluodoilla.[2] Teeren tyypillisiä soidinpaikkoja ovat avosuot ja peltoaukeat.[4]
Talvehtiminen
Teeri syö parvissa päivällä silmuja ja muuta kasviravintoa. Tämän jälkeen teeret kaivautuvat lumeen, joissa olevia koloja kutsutaan kiepeiksi tai uutuiksi. Siellä ne yöpyvät turvassa saalistajilta, kuten kanahaukalta. Kieppi suojaa myös kylmältä.
Lisääntyminen
Teeren kevätsoidin on näkyvä ja kuuluva tapahtuma. Soidinmenot voivat alkaa jo helmikuussa, mutta voimakkaimmillaan soidin on huhti-toukokuussa. Jotkin koiraat saattavat soidintaa kesäkuulle saakka. Naaras munii maassa olevaan pesään 7–10 munaa ja hautoo niitä 25–27 vuorokautta. Poikaset ovat pesäpakoisia ja liikkuvat naaraan hoivissa pian kuoriuduttuaan. Poikaset osaavat lentää jo viikon ikäisinä.[6] Teerinaaraat huolehtivat yksin munista ja poikasista.[7]
Joskus sopivan pariutumiskumppanin puuttuessa teerikoiras ja naarasmetso eli koppelo voivat paritella, jolloin syntyy lisääntymiskyvytön korpimetsona tunnettu risteymä. On myös tavattu riekon ja teeren risteymä riekkoteeri ja pyyn ja teeren risteymä pyyteeri, ja harvinainen kiirunan ja teeren risteymä.[8][9]
Teerikoiraat kokoontuvat usein syys-marraskuussa suolle tai pellolle pitämään syyssoidinta, joka ei kiinnosta naaraslintuja juurikaan, eikä täten johda lisääntymisyritykseen. Syyssoitimella poikueparvet kokoontuvat talviparveksi.lähde?
Remove ads
Ravinto
Teeren ravinto koostuu versoista, silmuista, lehdistä, ruohoista ja marjoista. Talvisin teeri syö koivun silmuja ja urpuja, lepännorkkoja ja männynneulasia. Untuvikot käyttävät ravinnokseen hyönteisiä, hämähäkkejä ja muita pieniä selkärangattomia.[6]
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads