The Black Crowes

The Black Crowes on yhdysvaltalainen bluesvaikutteinen hard rock -yhtye, joka on myynyt maailmanlaajuisesti yli 15 miljoonaa albumia. BC on ollut kiertueella mm. Aerosmithin, ZZ Topin, Oasiksen ja AC/DC:n kanssa. Heidät on listattu amerikkalaisen televisiokanavan VH'1:n listalla "100 Greatest Artists of Hard Rock" sijalle 92.

The Black Crowes
Tiedot
Toiminnassa	1989–2002, 2005–2013
Tyylilaji	Hard rock, blues rock, southern rock
Kotipaikka	Atlanta, Georgia,  Yhdysvallat
Laulukieli	englanti
Jäsenet	Chris Robinson, laulu, huuliharppu, kitara Rich Robinson, kitara, taustalaulu Steve Gorman, rummut Sven Pipien, basso Rob Clores, koskettimet Paul Stacey, kitara
Entiset jäsenet	Jeff Cease, kitara (1989–1991) Johnny Colt, basso (1989–1997) Marc Ford, kitara (1992–1997) Eddie Harsch, koskettimet (1992–2006) Audley Freed, kitara (1998–2002)
Levy-yhtiö	American Records
Aiheesta muualla
Kotisivut
Infobox OKNimi-testi OK

Historia

The Black Crowes aloitti Mr. Crowes Garden -nimisenä Atlantassa v. 1985. Vaikkakin Crowes on käynyt läpi monia miehistövaihdoksia uransa aikana, johtavana voimana ovat aina olleet perustajaveljekset Chris ja Rich Robinson. He ottivat voimakkaasti vaikutteita yhtyeiltä kuten The Rolling Stones sekä CCR, ja julkaisivat v. 1989 demon jolla he saivat levytyssopimuksen American Recordingsin kanssa. Yhtye julkaisi ensimmäisen studioalbuminsa Shake Your Money Maker v. 1990. Kokoonpanoon kuuluivat laulaja Chris Robinson, kitaristi Rich Robinson, basisti Johnny Colt, kitaristi Jeff Cease ja rumpali Steve Gorman. Albumi myi yli 5 miljoonaa kappaletta ja palkittiin viisinkertaisella platinalla v. 1995. Ensimmäinen single “Jealous Again” esitteli bändin koukkuja ja asennetta yhdistävän tyylin, mutta se oli Otis Reddingin “Hard to Handle” cover versiointi, joka teki bändistä moninkertaisen platinalevyartistin.^[1]

Chris Robinson

Kappale nousi Top 40 -listoille ja nosti albumin Top 10:een. Akustinen balladi “She Talks to Angels” oli heidän toinen Top 40 -hittinsä keväällä 1991. Samalla bändin maine kasvoi, kun heidät potkittiin pois ZZ Topin kiertueelta, koska Black Crowes haukkuivat julkisesti ZZ Topin kiertueen yrityssponsoria ja he saivat paikan Monsters of Rock -kiertueella.^[1]

Marc Fordin korvattua alkuperäisen kitaristin Jeff Ceasen yhtye julkaisi toisen albuminsa The Southern Harmony and Musical Companion (1992). Tällä albumilla soitti ensimmäistä kertaa kosketinsoittaja Eddie Harsch.^[1] Hän liittyi yhtyeen vakijäseneksi "High As the Moon" -kiertueen jälkeen. Singlejen "Remedy", "Thorn in My Pride", "Sting Me", "Sometimes Salvation" ja "Hotel Illness" ansiosta albumi palkittiin tuplaplatinalla v. 1995 albumin myytyä yli 2 miljoonaa kappaletta. Suomen Kuvalehden Kari Salminen luonnehti albumia hämmentävän tasokkaaksi pastissiksi 1970-lukulaisuudesta, ”sieltä jostakin Rolling Stonesin, Facesin ja Humble Pien linjoilta”. Yhtye oli hänen mielestään ”postmoderni desing-tuote [sic], jonka virheettömyyttä voi vain ihailla”^[2].

Amorica ja Three Snakes And One Charm

Albumin kappaleet eivät olleet yhtä suuria singlehittejä, mutta bändi vakiinnutti asemansa suosittuna liveyhtyeenä. Seuraavaksi alettiin työstää albumia nimeltä Tall, mutta se hyllytettiin, ja tilalle julkaistiin rennompi ja jam-henkisempi Amorica vuonna 1994, joka nousi Top 10:een.

Se oli heidän ensimmäinen Jack Joseph Puigin tuottama levy, ja hän palasi puikkoihin myös vuoden 1996 Three Snakes And One Charm -levyllä, joka nauhoitettiin Atlantassa vuokratussa talossa, jossa bändi myös asui. Levy oli rennompi ja sisälsi pasuunoita Dirty Dozen Brass Bandilta. Tänä aikana veljesten väliset jännitteet alkoivat näkyä, sillä he asuivat eri rannikoilla ja vaihtoivat kappaleideoita etänä. Silti lopputulos sai kiitosta ja nähtiin paluuna bändin vahvimpaan muotoon.^[1]

By Your Side

Three Snakes & One Charm kiertueen jälkeen Marc Ford erotettiin ja Johnny Colt lähti, joten uusi albumi hyllytettiin. Myöhemmin yhtye on soittanut useita albumilta otettuja julkaisemattomia kappaleita livenä. Basisti Sven Pipien liittyi v. 1998 ja kuluvana vuonna julkaistiin albumi By Your Side. Albumilla yritettiin "paluuta juurille" alkuaikojen soundeihin. Rich Robinson hoiti kaikki kitarat By Your Side -albumilla (1999), joka oli suoraviivainen ja hard rockiin painottuva. Kitaristi Audley Freed liittyi yhtyeeseen vähän tämän jälkeen.^[1]

Vuonna 2000 The Black Crowes teki kiertueen Led Zeppelinin kitaristin Jimmy Pagen kanssa ja he äänittivät yhdessä livealbumin Live at the Greek, joka sisälsi Zeppelin-covereita ja blues-klassikoita. Samana vuonna laulaja Chris Robinson meni naimisiin näyttelijätär Kate Hudsonin kanssa. Seurasi kiertue Oasisin kanssa – nimeltään “Tour of Brotherly Love” – koska molemmissa yhtyeissä oli riiteleviä veljeksiä.^[1]

Rich Robinson

Lions

2001 yhtye julkaisi kuudennen studioalbuminsa Lionsin, joka sisälsi singlet "Lickin'" ja "Soul Singing". Myös livealbumi äänitettiin kahdesta loppuunmyydystä esiintymisestä Bostonissa v. 2002 samoihin aikoihin kun Crowes ilmoitti pitävänsä epämääräisen mittaisen tauon. Rumpali Steve Gorman erotettiin, ja Chris aloitti soolouran.^[1]

Jotkut yhtyeen jäsenet tekivät reunion-esiintymisen soittaakseen kappaleen "Sometimes Salvation" vuoden 2004 Jammy Awardseissa. Tämän aikakauden aikana Chris Robinson julkaisi kaksi albumia nimellä Chris Robinson & the New Earth Mud: samannimisen albumin 2002 ja This Magnificent Distancen v. 2004. Tällä aikaa veljensä Rich Robinson perusti lyhytaikaisen yhtyeen Hookah Brownin ennen soololevynsä Paper, 2004, äänittämistä.^[1]

Vuoden 2005 alussa Robinsonin veljekset ja Eddie Harsch aloittivat uudelleen tuoden Marc Fordin ja Sven Pipienin takaisin yhtyeeseen ja uuden jäsenen Bill Dobrow'n rumpuihin. Yhtye esiintyi neljä kertaa salanimellä Mr. Crowes Garden (yhtyeen alkuaikojen nimi). Huhut reunionista saivat vahvistuksen, kun yhtye nousi Staircasen lavalle. Pian tämän jälkeen tauko loppui virallisesti, kun yhtye esitti seitsemän show’ta New Yorkissa. Näiden myytyä pikaisesti loppuun, yhtye varasi esiintymisiä ympäri Yhdysvaltoja, mukaan lukien monia peräkkäisiä iltoja samassa paikassa, jotka myös myytiin loppuun. Vain muutaman esiintymisen jälkeen Dobrow erotettiin yhtyeestä, koska hän ei vastannut yhtyeen odotuksia ammattitaidosta. The Black Crowesiin liittyikin nopeasti tämän jälkeen alkuperäinen rumpali Steve Gorman. ^[1]

Lost Crowes ja Warpaint

Kesällä 2005 Crowes teki kiertueen Tom Petty and the Heartbreakersin kanssa. Syksyllä 2006 kiertueen lopulla kitaristi Marc Ford jätti yhtyeen, vain noin viikko sen jälkeen, kun Crowesin ja pitkäaikaisen kosketinsoittajan Eddie Harschin välit katkesivat.^[1]

Yhtye esiintyi San Franciscon Fillmoressa, ja keikka julkaistiin nimellä Freak ’N’ Roll…Into the Fog (2006). Samana vuonna ilmestyi myös The Lost Crowes - kokoelma joka sisälsi aiemmin julkaisemattomat albumit Tall (1993) ja Band (1997). Useiden kokoonpanomuutosten jälkeen yhtye lähti kiertueelle ja aloitti työn ensimmäisen studioalbuminsa parissa seitsemään vuoteen.^[1]

Before the Frost...Until the Freeze

Uutena jäsenenä mukana oli Luther Dickinson (North Mississippi Allstarsin perustajajäsen). Tuloksena syntyi Warpaint (2008), jossa yhdistyivät varhaistyylin juurevuus ja poliittinen tietoisuus. Vuonna 2009 julkaistiin liveversio Warpaint Live ja samana vuonna ilmestyi myös Before the Frost…Until the Freeze, joka oli äänitetty livenä Levon Helmin studiolla ja sisälsi vaikutteita diskosta ja kosmisesta folkista. Levy sai lämpimän vastaanoton ja oli heidän kahdeksas studioalbuminsa. Tammikuussa 2015 Rich Robinson ilmoitti yhtyeen hajonneen Robinsonin veljesten huonojen välien vuoksi.^[1]

Robinsonin veljekset viettivät viisi vuotta erillään – eivät puhuneet toisilleen tai nähneet toisiaan kertaakaan – ja julkaisivat kumpikin sooloalbumin sekä kiersivät soolona ennen kuin palasivat varovaisesti yhteen vuonna 2020 uuden Black Crowes -kokoonpanon kanssa (kitaristi Isaiah Mitchell, basisti Tim Lefebvre, kosketinsoittaja Joel Robinow ja rumpali Raj Ojha) juhlistaakseen debyyttialbuminsa Shake Your Money Makerin 30-vuotisjuhlaa. COVID-19-pandemian vuoksi kiertue siirtyi vuoteen 2021, kuten myös Shake Your Money Makerin deluxe-uusintajulkaisu.^[1]

Happiness Bastards

Asiat sujuivat niin hyvin, että bändi päätti äänittää uutta materiaalia, ja seuraavana vuonna ilmestyi EP 1972, joka sisälsi kuusi uudelleen äänitettyä cover-kappaletta tuolta merkittävältä vuodelta klassiseen Crowes-tyyliin. Yhtye jatkoi live-esiintymisiä ja kokoonpanon vaihtelua, ja basisti Sven Pipien palasi takaisin joukkoon. Vuonna 2023 bändi julkaisi livealbumin Shake Your Money Maker Live sekä deluxe-version levystä The Southern Harmony and Musical Companion, joka sisälsi aiemmin julkaisemattomia "live in the studio" -äänityksiä. Tänä aikana yhtye työskenteli tuottaja Jay Joycen kanssa uuden albumin parissa. Tuloksena syntyi Happiness Bastards -albumi, joka julkaistiin alkuvuodesta 2024. Albumin julkaisun jälkeen yhtye aloitti vuoden mittaisen maailmankiertueen.^[1]

The Black Crowes

Diskografia

Studioalbumit

• Shake Your Money Maker (1990)
• The Southern Harmony and Musical Companion (1992)
• Amorica (1994)
• Three Snakes and One Charm (1996)
• By Your Side (1999)
• Lions (2001)
• Warpaint (2008)
• Before the Frost...Until the Freeze (2009)
• Happiness Bastards (2024)

Livealbumit

• Live at the Greek (2000)
• Live (2002)
• Freak 'n' Roll...Into the Fog (2006)
• Warpaint Live (2009)
• Wiser for the Time (2013)

Kokoelmat

• Sho' Nuff (1998)
• Greatest Hits 1990-1999: A Tribute to a Work in Progress… (2000)
• The Lost Crowes (2006)
• Croweology (2010)

Singlet

• Jealous (1990)
• Twice as Hard (1990)
• Hard to Handle (1990)
• She Talks to Angles (1991)
• Seeing Things (1991)
• Remedy (1992)
• Sting Me (1992)
• Thorn in My Pride (1992)
• Hotel Illness (1992)
• Sometimes Salvation (1993)
• Bad Luck Blue Eyes Goodbye (1993)
• A Conspiracy (1994)
• High Head Blues (1995)
• Wiser Time (1995)
• One Mirror Too Many (1996)
• Good Friday (1996)
• Blackberry (1996)
• Better When You're Not Alone (1996)
• Kickin' My Heart Around (1998)
• By Your Side (1998)
• Only a Fool (1999)
• Go Faster (1999)
• Soul Singing (2001)
• Lickin (2001)
• Goodbye Daughters of the Revolution (2008)
• Wounded Bird (2008)
• I Aint Hiding (2009)
• Good Morning Captain (2009)

Jäsenet vuodesta 1986

Nykyiset jäsenet

• Chris Robinson - laulu, huuliharppu, kitara (1989-)
• Rich Robinson - kitara, taustalaulu (1989-)
• Steve Gorman - rummut (1989-2002; 2005-)
• Sven Pipien - basso (1998-2000; 2005-)
• Adam MacDougall - koskettimet (2007-)
• Luther Dickinson - kitara (2007-)

Entiset jäsenet

• Jeff Cease - kitara (1989-1991)
• Johnny Colt - basso (1989-1997)
• Marc Ford - kitara (1992-1997; 2005-2006)
• Eddie Harsch - koskettimet (1992-2006)
• Audley Freed - kitara (1998-2002)
• Greg Rzab - basso (2000)
• Andy Hess - basso (2000-2002)
• Bill Dobrow - rummut (2005)
• Rob Clores - koskettimet (2006-2007)
• Paul Stacey - kitara (2006-2007)