Tuuli Reijonen
suomalainen kirjailija, kriitikko ja toimittaja (1904–1997) From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Tuuli Reijonen, oikea nimi Tuuli Reijonen-Uibopuu, nimimerkki Meri Horsma, (19. lokakuuta 1904 Tampere – 17. lokakuuta 1997 Helsinki)[1] oli suomalainen kirjailija, kriitikko ja toimittaja.
Henkilöhistoria
Reijosen isä oli toimittaja ja lähettiläs Erkki Reijonen[2] ja äiti Lyyli Westerlund.[3]
Reijonen oli naimisissa virolaisen kirjailijan Valev Uibopuun (1913−1997) kanssa 1944−1964. Reijonen toimi Naisten Ääni -lehden päätoimittajana 1937−1941, teatterilehti Naamion toimitussihteerinä 1938−1939, Suomen Kuvalehden toimitussihteerinä 1941−1945 ja taidelehti Kuvan päätoimittajana vuosina 1945−1954.[3] Tämän jälkeen hän oli vuoteen 1968 asti Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja[4] mutta oli jo sitä ennen toiminut lehden teatteriarvostelijana.
Remove ads
Kirjallinen tuotanto
Reijonen sai novellillaan "Makuusäkki" yhden neljästä ensimmäisestä 1 050 dollarin palkinnosta New York Herald Tribune -lehden vuonna 1952 järjestämässä kansainvälisessä novellikilpailussa.[5] Hänen romaaninsa Kenen on syy (1961) oli pohjana Veikko Itkosen elokuvalle Vaarallista vapautta (1962). Romaani ja elokuva perustuivat Neuvostoliitosta Suomeen 1950-luvun alussa loikanneen virolaisen kapteeni Herman Treialin tapaukseen.[6] Pro Finlandia -mitalin hän sai vuonna 1971.
Teokset
- Ihmisiä itärajalla, romaani Rajajoen suulta. Otava 1941
- Olen sanomalehdentoimittaja, romaani (nimellä Meri Horsma). Otava 1942
- Valot syttyvät, romaani. Otava 1945
- Kasvoja, yhdeksän novellia. Otava 1948
- Silta, romaani. Otava 1950
- Yksisiipinen enkeli, novelleja ja välähdyksiä. Otava 1952
- Vedessä ja tulessa, romaani. Otava 1959
- Kenen on syy?, romaani. Otava 1961
- Kannaksen mosaiikkimaailma. Otava 1968.
Remove ads
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads