Valdivian kulttuuri

Valdivian kulttuuri oli Ecuadorin rannikon esikolumbiaaninen arkeologinen kulttuuri.^[1] Se vallitsi Tyynenmeren rannikon trooppisilla alangoilla Etelä-Amerikan varhaisessa muotoutumisvaiheessa^[2] ja oli Etelä-Amerikan varhaisimpia keramiikkaa suuria määriä tuottaneita kulttuureja. Kulttuuri sai alkunsa 4. vuosituhannen eaa. jälkipuoliskolla^[1] ja jatkui suunnilleen vuoteen 1600 eaa.^[2]

Valdivian kulttuurin levinneisyys Ecuadorissa.

Valdivian kulttuuri on määritelty samannimisen arkeologisen kohteen mukaan.^[1] Guayasin maakunnassa sijaitsevan kohteen löysi ecuadorilainen Emilio Estrada. Betty Meggers ja Clifford Evans tekivät alueella kaivauksia 1950-luvun lopulla. Myöhemmin on tutkittu useita muita Valdivian kohteita sekä rannikolla että sisämaassa.^[2]

Meggers ja Evans pitivät Valdivian kulttuuria puolipysyvään asutukseen perustuneena yhteiskuntana, jonka pääelinkeinot olivat kalastus ja simpukoiden keräily. Rannikon hyödyntämiseen perustunutta ruokavaliota täydennettiin alkeellisella maataloudella. Valdivian keramiikka oli Amerikan varhaisinta siihen mennessä tunnettua. Meggers ja Evans uskoivat intiaanien omaksuneen keramiikan ja muodokkaita naisia kuvaavien pienoispatsaiden valmistuksen Japanin Jomon-kalastajilta.^[2]

Tuoreempi tutkimus osoittaa Valdivian olleen Etelä-Amerikan trooppisille metsille tyypillinen kulttuuri, jonka asutus keskittyi jokien varsille. Väestö oli todennäköisesti saapunut Amazonin altaasta. Sekä viljelyllä (maissi, pavut, maniokki, intiankanna, chili, puuvilla, kurpitsa) että metsästyksellä, kalastuksella ja keräilyllä oli tärkeä osa Valdivian elinkeinossa. Rannikolla esiintyi Valdivian arkeologisen kohteen tapaisia meren ja estuaarin hyödyntämiseen erikoistuneita yhteisöjä. Asutus oli täysin pysyvää ja väestönkasvu nopeaa. Yhteiskunta kehittyi kaksi vuosituhatta kestäneen Valdivia-kauden avulla hierarkkiseksi ja epätasa-arvoiseksi. Kauden puolivälin hautalöydöt viittaavat iäkkäiden naisten nauttimaan perinnölliseen valta-asemaan. Kauden lopulla rannikkokauppa ulottui Perun rannikon monimutkaisiin yhteiskuntiin saakka, mikä mahdollisesti joudutti Valdivian yhteiskunnan muutosta.^[2]

Valdivian kulttuuri levittäytyi jo varhain Guayasista etelään ja pohjoiseen. Tyynenmeren La Plata- ja Puná-saaret asutettiin Valdivia-kauden puolivälissä. Sisämaahan perustettiin suuria seremoniakeskuksia aivan Valdivia-kauden lopussa. Suurimmissa keskuksissa oli monumentaalisia julkisia rakennuksia, ja niiden alaisuudessa oli pienempiä asutuskeskuksia.^[2] Valdivian kulttuuria seurasi Machalillan kulttuuri.^[3]