Viimeiset sanat

Viimeisiksi sanoiksi kutsutaan kuuluisten tai pahamaineisten ihmisten viimeiseksi ennen kuolemaansa lausumia sanoja. Todellisuudessa historiallisten henkilöiden viimeiset sanat ovat usein vähemmän mahtipontisia kuin väitetään. Kuolevat ihmiset kärsivät usein deliriumista, heikentyneestä mielentarkkuudesta, kyvyttömyydestä puhua selkeästi tai jostain näiden kolmen yhdistelmästä, sillä ihmiset lähellä kuolemaa eivät yleensä pysy henkisesti selkeinä. Todelliset lopulliset lausunnot ovat usein lyhyitä tai vaikeasti tulkittavia. Hengityksen heikkeneminen voi rajoittaa äänenvoimakkuutta ja lääkkeet, energian puute, suun kuivuminen ja proteesien puute voivat myös vaikeuttaa kommunikaatiota. Viimeiset sanat ovat yleensä puolisoiden ja lasten nimiä tai banaalisia ilmaisuja, kuten ”äiti” tai yksittäisiä kirosanoja.^[1]

Kuuluisia viimeisiä sanoja

Julius Caesarin murhasi joukko kilpailijoita. Viimeisissä sanoissaan Caesar huudahti väitetysti siitä tosiasiasta, että hänen ystävänsä ja sukulaisensa Brutus osallistui hänen murhaansa.

• Julius Caesar: ”Et tu, Brute” (Sinäkin Brutukseni) hänen huomatessaan ystävänsä Marcus Brutuksen murhaajiensa joukossa^[2]
• Keisari Augustus: väitetysti lausutut sanat ”Acta est fabula, nunc plaudite” (Näytelmä on päättynyt, taputtakaa)^[3].
• Kuningas Kaarle II: ”Älkää antako Nellyn nähdä nälkää.”^[4]
• Aleksis Kivi: ”Minä elän!”
• Irwin Goodman (Antti Hammarberg): ”Kaasu pohjaan, happi loppuu.”^[5]
• Juice Leskinen: ”Anna viiniä.”^[5]
• Juha Vainio: ”Ei saa hermostua.” ^[5]
• Topi Sorsakoski: "Nukutaanhan vielä vähän, nukutaanhan." ^[5]