Vladislav IV Vaasa
Puolan kuningas (1632–1648) From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Vladislav IV Vaasa eli Ladislaus Puolalainen (puol. Władysław IV Waza, lat. Ladislaus), (9. kesäkuuta 1595 Wawelin linna, Krakova, Puola-Liettua – 20. toukokuuta 1648 Merkinė) oli Puola-Liettuan kuningas vuosina 1632–1648.[1] Hän oli myös nimellinen Moskovan Venäjän tsaari vuosina 1610–1613.[1]
Hän oli suosittu hallitsija, joka teki paljon parantaakseen isänsä, Sigismund III Vaasan, aiheuttamia haavoja ja ratkaistakseen ongelmia. Sigismund III oli ollut itsepäinen mies ja uskonnollinen kiihkoilija, joka loi sisäistä kitkaa Puolassa ja kävi useita hyödyttömiä sotia ulkomailla. Władysław pyrki varmistamaan Puolan turvallisuuden Pohjois-Euroopan ja Venäjän muutoksen aikana.[1]
Remove ads
Suku
Hänen vanhempansa olivat Sigismund III Vaasa ja Itävallan arkkiherttuatar Anna von Habsburg (1573–1598), jonka isä oli Sisä-Itävallan arkkiherttua Kaarle II (1540–1590), joka oli keisari Ferdinand I:n ja Böömin ja Unkarin prinsessa Anna Jagellonican (1503–1547) nuorin poika.
Hänen isänpuoleiset isovanhempansa olivat Ruotsin kuningas ja Suomen herttua Juhana III ja puolalaissyntynen Katariina Jagellonica. Hänen äidinpuoleinen isoäitinsä oli Baijerin prinsessa Maria Anna (1551–1608), joka oli Itävallan arkkiherttuatar Annan (1528–1590) ja Baijerin herttua Albrekt V:n (1528–1579) tytär. Sukulaisuussuhteita mutkistaa se, että Kaarle II oli myös vaimonsa Baijerin prinsessa Maria Annan eno.
Hänellä oli neljä sisarusta ja seitsemän sisaruspuolta, kuusi kuoli jo pieninä lapsina. Velipuoli Jan II Kasimir oli hänen seuraajansa valtaistuimella. Velipuoli Jan Albert (1612–1634) oli kardinaali, Warmian ja Krakovan ruhtinaspiispa ja velipuoli Karl Ferdinand (1613–1655) oli Wrocławin piispa 1625, Płockin piispa 1640 ja Opolen herttua 1648-1655. Sisarpuoli Anna Katarzyna Konstanca (1619–1651) avioitui Neuburgin vaaliruhtinas Filip Vilhelmin (1615–1690) kanssa, heillä ei ollut lapsia.
Vladislav oli Ruotsin laillinen kuningas, mutta Kaarle IX syrjäytti Ruotsissa hänen isänsä Sigismund III Vaasan vuonna 1599. Vladislav otettaisiin Ruotsin kruununperilliseksi vuonna 1599, jos hän saapuisi vuoden kuluessa Ruotsiin kasvatettavaksi, mitä ei tapahtunut. Vaatimus Ruotsin kruunuun pysyi voimassa vuoden 1660 Olivan rauhaan asti.
Kun Władysław oli 15-vuotias, hänen isänsä manipuloi nuorukaisen valinnan Venäjän tsaariksi. Hän oli nimellisesti Moskovan Venäjän hallitsija sekasorron aikana vuosina 1610–1613, kun Puolan joukot pitivät Moskovaa hallussaan Boris Godunovin kuolemaa seuranneen levottomuuden aikana. Hänen valintansa, joka ei koskaan johtanut hänen nousemiseensa Moskovan valtaistuimelle, oli osa Sigismundin epäonnistunutta suunnitelmaa valloittaa koko Venäjä ja käännyttää väestö katolilaisuuteen. Kun moskovalaiset nousivat kapinaan ja karkottivat Puolan joukot, valitsi neuvoa-antava säätykokous zemski sobor vuonna 1613 tsaariksi Mikael Romanovin.[2] Vladislav lakkasi virallisesti vaatimasta Venäjän kruunua vuonna 1634.[1]
Nuorena miehenä Władysław osoitti kykyjä sotilasjohtajana operaatioissa Moskovan Venäjää vastaan Zolkiewskin alaisuudessa vuosina 1610–1612 ja Chodkiewiczin alaisuudessa vuosina 1617–1618 sekä Osmanien valtakuntaa vastaan vuonna 1621.[1] [3]
Remove ads
Kuningas
Hän nousi Puolan valtaistuimelle isänsä kuoltua vuonna 1632. Yrittäessään hyötyä Puolan kuninkaan kuoleman jälkeisestä hämmennyksestä, Moskovan Venäjä julisti sodan heti Sigismundin kuoleman jälkeen ja 40 000 miehen Moskovan Venäjän armeija ylitti Puolan itärajan ja piiritti itärajan avainkaupunkia Smolenskia, jonka Venäjä oli luovuttanut Puolalle vuonna 1618. Useiden veristen taisteluiden 7.–22. elokuuta 1632 jälkeen Władysław mursi joukkoineen piirityksen maaliskuussa 1633 ja pakotti tsaarin kenraalin luopumaan piirityksestä ja lopulta antautumaan 1. maaliskuuta 1634 koko armeijansa kanssa. Samaan aikaan turkkilaiset uhkasivat etelässä, ja Władysław piti tarkoituksenmukaisena varmistaa moskovalaisten valloituksensa. Poljankova-joen rauhassa 28. toukokuuta 1634 puolalaiset luovuttivat tsaarin arvonimen Mihail Romanoville, joka luopui kaikista vaatimuksistaan Liivinmaahan, Viroon ja Kuurinmaahan sekä suostui maksamaan 200 000 ruplan sotakorvauksen vastineeksi Władysławin luopumisesta kaikista vaatimuksista tsaarinvaltaa kohtaan.[1][3]
Nämä uutiset tekivät syvän vaikutuksen sulttaani Murad IV:ään, ja kun voittoisa Władysław saapui joukkoineen Lembergiin, turkkilaisten sotaretkikuntien tavanomaiseen lähtöpisteeseen, osmanit tarjosivat ehtoja, jotka hyväksyttiin lokakuussa 1634.[3] Władysław siirsi armeijansa etelään ja pakotti Osmanien valtakunnan tekemään sopimuksen kanssaan. Sopimuksella Puola ja osmanit säilyttivät kasakoiden ja tataarien hallinnan, ja maat jakoivat kekenään Moldavian ja Valakian yliherruuden.[1]
_commemorating_voctories_of_Polish_King_Vladislaus_IV_over_Russia,_Turkey_and_Sweden_1637.PNG)
Władysław sai Ruotsilta edullisen rauhan Stumdorfin aselevossa 12. syyskuuta 1635 sodan jälkeen, jonka tarkoituksena oli hyödyntää Ruotsin vaikeuksia kolmikymmenvuotisen sodan aikana.[1] Aselepo kesti 26 vuotta.[3] Näin ollen ulkoisesti Puola oli kaikkialla voitokas. Hän ei kuitenkaan löytänyt mitään keinoa saada takaisin Ruotsin kruunua, jonka hänen isänsä oli pitänyt hallussaan ja sitten menettänyt. Sisäisesti asiat olivat kuitenkin tavalliseen tapaansa surkeassa tilassa valtakunnan säätyjen epäluulon, kateuden ja kitsauden vuoksi. Heillä oli kaksinkertainen syy olla kiitollisia Władysławille tasavallan vihollisten voittamisesta, sillä hän oli myös maksanut sotaretkiensä kulut omasta taskustaan, mutta hän ei saanut valtiolta maksua hänelle kuuluvasta velasta ennen vuotta 1643.[3] Hän kärsi jatkuvista vaikeuksista, jotka johtuivat Puolan sejmin (valtiopäivien) pyrkimyksistä hillitä kuninkaan valtaa ja rajoittaa hänen dynastisia tavoitteitaan. [1]
Häntä sitoi valtaannousunsa yhteydessä allekirjoittamansa pacta conventa, jonka mukaan hän aikoi ylläpitää laivastoa Itämerellä. Hän aikoi tehdä niin perimällä tulleja kaikesta tuonnista ja viennistä, joka kulki Preussin satamien kautta, jotka oli palautettu Stumdorfin aselevossa vuonna 1635. Ruotsi oli näiden satamien tilapäisen miehityksen aikana saanut niistä 3 600 000 guldenin vuositulot. Mutta kun Władysław, niiden laillinen omistaja, määräsi samanlaisia tulleja tasavallan edun nimissä, Danzig protestoi ja vetosi Skandinavian valtaan. Władysławin pieni laivasto yritti saartaa kapinallisen kaupungin sataman, minkä jälkeen tanskalainen amiraali mursi saarron ja käytännössä tuhosi Puolan laivaston. Silti sejm, niin herkkä omille etuoikeuksilleen, antoi kuninkaan loukkauksen ja valtion vahingoittamisen jäädä huomaamatta, uteliaasti kansallisen laivaston tuhoamisen ja valtionkassan ehtymisen suhteen, "etteivät sotalaivat tekisi kruunusta liian mahtavaa".[3]
Vuonna 1637 Władysław meni naimisiin Itävallan arkkiherttua Ferdinand II:n tyttären Cecilia Renatan kanssa, joka oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Ferdinand III:n sisar. Kun tämä synnytti hänelle pojan, Sigismund Kasimirin vuonna 1640, Władysław yritti jälleen vahvistaa henkilökohtaista valtaansa. Hänen yrityksensä toimia sovittelijana sotivien saksalaisten ja skandinaavisten suurvaltojen välillä eivät tuottaneet tulosta, ja hän lopulta suunnitteli käyttävänsä kasakoita provosoidakseen turkkilaiset hyökkäämään Puolaan, jotta hänen sotilaallinen johtajuutensa olisi korvaamaton. Suunnitelma kuitenkin epäonnistui ennen kuin se ehti alkaakaan. Poikansa kuoleman vuonna 1647 murtamana Władysław kuoli juuri sillä hetkellä, kun kasakat, raivostuneina hänen lupaustensa pettämisestä, aloittivat suurimman kapinansa Puolan hallintoa vastaan.[1]
Remove ads
Avioliitot ja lapset
Vladislav IV avioitui vuonna 1636 serkkunsa. Itävallan arkkiherttuatar Cecilia Renatan, (saks. Cäcilie Renate, 1611–1644) kanssa, joka oli keisari Ferdinand II:n ja Baijerin prinsessa Maria Annan (1574–1616) nuorin tytär.[4]
Vladislaville ja Cecilia Renatalle syntyi kolme lasta:
- Sigismund Kasimir (1. huhtikuuta 1640 – 9. elokuuta 1647), kuoli 7-vuotiaana[4]
- Maria Anna Isabella (8. tammikuuta 1642 – 7. helmikuuta 1642), kuoli alle kuukauden ikäisenä
- nimetön tytär (23. maaliskuuta 1644), syntyi kuolleena
Cecilia Renata kuoli kolmannen synnyksen jälkeisenä päivänä infektioon. Sekä Władysław että Puolan kuninkaallinen hovi suri kuningatar Cecilia Renataa tämän äkillisen kuoleman jälkeen. Hän jätti myös hyvän vaikutuksen kansaansa, lähinnä hurskauden ja hyväntahtoisuuden vuoksi.
Vladislavilla oli avioton poika avioliittoaan edeltäneestä suhteesta kauppiaantytär Jadwiga Łuszkowskan (n. 1616–1648 jälkeen) kanssa:
- Władysław Konstanty (1635–19. maaliskuuta 1698) Wasenaun kreivi. Hän oli Roomassa ollessaan pikkuserkkunsa, maanpaossa olevan Ruotsin entisen kuningattaren Kristiinan kaartin kapteeni. Roomassa hänet nimitettiin myös paavi Aleksanteri VIII:n paavilliseksi kamariherraksi. Kristiinan kuoltua vuonna 1689 Władysław ei saanut niitä etuuksia, joita tämä oli aikonut jättää hänelle, ja hän joutui elämään köyhyydessä
Toinen puoliso Mantovan prinsessa Marie Louise de Gonzaga-Nevers, Puola-Liettuan kuningatar Ludwika Maria, Justus van Egmontin työhuone, 1646
Toisen kerran Vladislav IV avioitui vuonna 1646 Mantovan prinsessa Marie Louise de Gonzaga-Nevers'n (1611–1667) kanssa, joka oli Mantovan herttua CarIo I Gonzagan (1580–1637) ja ranskalaisen Catherine de Mayenne Guise-Lorrainen (1585–1618) vanhin tytär. Kahden vuoden lapsettoman avioliiton jälkeen Vladislav kuoli 52-vuotiaana toukokuussa 1648 sairastamiinsa sappi- ja munaiskiviin.[5][6] [4]
Leskikuningatar Marie Louise (Ludwika Maria) avioitui heti seuravana vuonna Vladislavin velipuolen ja seuraajan, Puola-Liettuan kuningas Jan II Kasimirin kanssa, jonka kanssa hän oli naimisissa 18 vuotta. Heille syntyivät lapset Maria Anna Teresa ja Jan Sigismund, jotka kuolivat jo sylilapsina.[6][5] Kuningatar Marie Louise oli Bona Sforzan ohella vaikutusvaltaisimpia kuningatarpuolisoita Puolan historiassa.[6][7]
Remove ads
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads